Maalia ja metsän antimia

Keittiössä on tätä nykyä aika muhkeat verhot.

No ei ne siihen kuulu, joko ehditte järkyttyä.. mutta kun niitä ei voi pitää paikallaan, sillä  olohuoneessa heiluu pian tela. Mummolassa on pienen pintaremontin aika!

Innostuin kokeilemaan vinkaamaanne Tikkurilan Laastia, ja onhan se kyllä kaunis! Meille se vaan näytti hiukan liian tummalta koko olohuoneen väriksi. Sen verran kaunis sävy joka tapauksessa, että halusin laittaa nämä kuvat muistiin tänne blogiin - jos vaikka seuraavaan taloon jollekin seinälle sutisi Laastia laastin päälle...

 

 

Lopullinen värivalinta jääköön vielä salaisuudeksi - valintaa sävytetään juuri näillä minuuteilla lähirautakaupassa. Ja minähän en ole maalikaupassa, sillä mies omi minulta tämän maalausprojektin. Vähän se päätään puisteli kun ryhtyi listoja kiskomaan ikkunanpielistä, mutta ryhtyi kuitenkin, ihan omasta aloitteestaan.. oliskohan sitä pitänyt aikoinaan varoittaa tästä ennen kuin se ehti kosia?

Lauantain ratoksi toteutin pitkään suunnitteilla olleen "kuusivarkausreissun" tontin laidalle. Tarkoitus olisi haalia jo vähäsen joulutunnelmaa kotiin pienillä pöytäkuusilla, kävyillä, sammaleella ja puolukanvarvuilla. Askartelutuokio odottaa! Ihme tontti meillä muuten, kun ei täältä tahtonut löytää yhtään ainoaa mäntyä, jotta olisi löytänyt käpyjä! Ollapa pihassa komea sembramänty, joka pukkaisi sellaista viisitoistasenttistä hedelmää!

Pikkukuusi pääsi siihen purnukkaan, joka oli neilikoille liian suuri. Jossain vaiheessa se muuttaa varmaan olohuoneeseen kangaspussiin verhoiltuna, mutta nyt se kykkii keittiössä. Sormet syyhyävät päästä loppujenkin kerättyjen metsän antimien kimppuun, joten adios!