keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Aarrekaupassa nro 2

Kun uhosin käyväni aarrekaupassa toistamiseen, niin olihan se käytävä. Tyhjin käsin ei tarvinnut poistua nytkään. Eikä sitä tiedä, vaikka vielä kolmannenkin kerran... oliko sitä toista ilman kolmatta?

Meijerin vanha maitopullolaatikko piti tietysti ostaa ensimmäiseksi, jotta sinne saa sullotuksi kaikki muut ostokset.


Varkaus on vissiin ollut entivanhaan Warkaus. Aika sympaattista. 


Tämän kanssa kierrän vielä ympäri kämppää, saa nähdä, mihin se nyt lopulta asettuu!


Lasiosastolta piti napata kainaloon 6-litrainen riihimäkipurkki, kun se viimeksi jäi sinne, ja tuli tässä jo yhtenä yönä uniinkin.


Vähän erikoisempi, suurisuinen malli.


Ja koska ostaa ison, on kaiken järjen mukaan ostettava myös pienempi, jotta se isompi tuntisi olevansa iso. 


Suuri se on tämä kaksilitrainenkin yhdelle neilikkakimpulle - toiskohan joku mulle (siis purkille, tietysti) 30 valkoista ruusua.. sanotaan vaikka että viikon välein? ;)



Kaupan mummo oli koonnut ison kasan rojua yhteen purkkiin, ja erityisesti tarjosi sitä minulle, kun tiesi minun olevan ammatiltani ompelija. 


Siis kun siellä purkissa oli vanhoja nappeja. Mutta oli siellä aika paljon kaikkea muutakin.


Nämä metallinapit on ihan yli-ihania!

 

Alan vaihtoa joutuu vissiinkin harkitsemaan, sillä purkki sisälsi muutakin kuin nappeja. Leivinjauhe on ikävä kyllä päässyt loppumaan, mutta komeita purkkeja kuitenkin!


Tekareille tököttiä. Tätä on vielä!


Pelottavia mustepulloja, joista osassa sisältö hölskyy vielä. Pelottavia siksi, että voin kuvitella pullojen sisällön levinneenä esimerkiksi keittiön lattialle.


Noitanauhaa. Appiukko muisti tämän nähtyään vanhan mainoslauseen, joka kuului: 
"Noita häätää koita!"


 Kompassi. En välttämättä lähtisi tämän turvin erämaahan, vaikka viisari liikkuukin.


Partojen partaveitsi. Ja teriä - paitsi pakkaus on tyhjä.


 Linkkareita, joissa on urheilijoiden kuvia.


Pikkuruinen linkkari, joka houkuttaisi varmaan irrottamaan tapetteja, jos joutuisi lasten käsiin.


Pohjimmaisena purkista löytyi paitsi nappeja, kaamea määrä kaikkea epämääräistä. Osa joutuu karusti roksikseen, mutta tiedä vaikka joillekin näistä löytyisi joku käyttötarkoitus!


Ja rahaakin sieltä löytyi. Pienin raha taitaa olla tuo yksipenninen, suurin puolestaan 50-luvun 20 markkaa.


Ja koko komeus oli sullottuna rehelliseen suomalaiseen keittiötölkkiin. Sain siis kolmannenkin lasipurkin, vaikka ostin vain kaksi.


Muistin myös kysellä harjan ja saippuan perään. Kas kun nämä kyseiset pesutarpeet tuo "kauppias" heitti pois pyykkilaudan hyllyltä, kun kuuli minun olevan ostamassa tuota pyykkilautaa. Eihän se ehkä 70-vuotiaalle valkene, että haluan koristeeksi kuluneen harjan ja käytetyn saippuan, joilla tuo pyykkilaudan myyjä on aikanaan itse pyykkiä jynssännyt. Mahtoi se pitää minua vähän tärähtäneenä.


Pyykkilaudan piristeeksi löytyi vielä soma saippua papereissaan. Haisee tervalle, mutta väittää olevansa kasvisöljyistä ja kookoksesta tehtyä.


Näiden lisäksi mukaani tuupattiin kasa vanhoja sarjakuvalehtiä lapsille vietäväksi, sekä iso kassillinen vanhoja lakanoita, joissa jokaisessa oli reikää tai muuta sanottavaa, mutta löytyipä sieltä muutama välipitsikin joukosta! Ja sovitusvaatteiden ompeluunhan tarvitaan aina niitä joutolakanoita.

Hätäpäissäni naamioin mahdollisimman pikaisesti tuon suuren laskipurkin jotenkin, jotta se olisi turvassa lasten käsittelyiltä. Tungin sinne pari lasista valopalloa ja kuusenoksia, ja sujautin sen vielä kaltereiden taakse. Ja oikein laskitte, valopalloja näkyy vain yksi. Toisesta puuttuu vielä patterit. 


Muutenkin koko pöytä on ihan sekasotku, mutta kuka jaksaa tehdä mitään järkevää, jos valvoo yöt ja pyyhkii lasten räkäneniä päivät. Eletään syksyn neljättä flunssaa, jos nyt ensimmäisestäkään on vielä toivuttu. Ehkä tämä onkin vielä sitä ensimmäistä. Pöydän ja kaiken muunkin siivous saa nyt odottaa.



Koska kaikki loppuu aikanaan, loppuu kai tämä sairastelukin joskus. Kai joskus vielä saan nukkua öisin, ja kai joskus minulla on vielä tännekin jotain järkevää asiaa. Siihen asti, lukemiin!

19 kommenttia:

  1. no kerrohan nyt missä tällainen aarrekauppa oikein on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei ole oikea kauppa, tai siis on, mutta ei avoinna enää.. vanha nainen asuu vanhempiensa vanhassa kauppakiinteistössä, ja suhteilla (siis miehen työn kautta) pääsin siellä käymään ja tutustumaan tuohon paikkaan. :)

      Poista
  2. Mäkin haluan oman aarrekaupan! Ihania asioita oot löytänyt!

    VastaaPoista
  3. Ihania aarteita. =) Itse jostain syystä rakastan myöksin noita ihania lasipurkkeja joita entinen talon asukki jätti minulle, iso riihimäki lasipurkki sekä vanha keittiötölkki. Pääsevät meidän tulevana kevättalvena remontoituun keittiöön taatusti johonkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ne pääsevät varmasti avohyllylle keittiöön, kunhan sinne saadaan se avohylly... <3

      Poista
  4. Heissan ihana blogi sinulla:) Käyn aina kurkkimassa mitä uutta ja ihanaa sinulla on. Warkaushan se kaupunkimme ennen oli, paikallislehtemme käyttää yhä nimeä Warkauden Lehti. Harmi että alkuperäinen kirjoitusasu ei muuten ole säilynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon on ennen käytetty tuota w:tä joka paikassa, harmi että se on jäänyt. Toisaalta jos sitä edelleen käytettäisiin, ei se varmaan tuntuisi miltään. ;)

      Poista
  5. Vierailusi aarrekaupassa on jälleen kerran ollut varsin antoisa!

    VastaaPoista
  6. Ompas erityistä kun oikein oma aarrekauppa! Hyvin sopii tuohon pyykkilautaan nuo pesuvärkit.

    VastaaPoista
  7. Itsellä ei näköjään aika riitä plokin päivittelemiseen, mutta onneksi tulin tänne kurkkaamaan ja inspiroitumaan! :) Ihania esineitä, samanmoisia purkkeja löytyy minultakin milloin mistäkin, nyt olohuoneen kaapin päällä, täytteenä kynttilöitä, vanhoja puisia puolia ja kukkasia! :) Ja tuo pyykkilauta! Meillä on tuollainen tuossa omassa aarreaitassa (lapsuudenkodissa) ulkorakennuksessa, jokohan se tämän innoittamana pääsisi koristamaan omaa khh:ta! :)

    Ja tuo ompelutila, se on kyllä juuri niin! jos se on kovin sotkuinen, ei hommista tule mitään!! Ei siinä joustispölyn keskellä ja kaavapaperien päällä astellessa ja pölyä pöydältä puhallellessa ole oikein olo mistään kotoisin!! ;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasipurkkeja ei siis koskaan ole liikaa. =)

      Minullakaan ei aika riittäisi tässä istumiseen, mutta hetken kirjoittelun jälkeen olen paljon parempi ihminen, joten annan töiden olla ja varaan hetken tässä istumiseen - ja juoksen kotityöstä toiseen sen jälkeen entistä kovempaa.. :D

      Poista
  8. Ihania aarteita, mutta eikö sinua yhtään hirvitä tuoda uuteen taloon tuollaista määrää vanhoja (todennäköisesti hometaloistakin) peräisin olevia tavaroita?

    Jos kerta lapsetkin jo valmiiksi sairastelevat paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä hirvitä yhtään, eikä ole käynyt mielen vieressäkään moinen ajatus! =) Useammin ne uudemmat, pari-kolmekymmentä vuotta vanhat talot homeessa on kuin nuo oikeasti vanhat. Eikä nuo muksut normaalisti juuri sairastele, mutta eletään ensimmäistä syksyä kun perheestä on lapsi eskarissa, joten sieltä tulee kyllä tautia taudin perään. Eiköhän tämä pian taas rauhoitu sairastelujenkin suhteen! =)

      Poista
  9. Kivoja aarteita! Itsekin käsityöihmisenä tykkään vanhoista käsityötarvikkeista. Meidän paikallinen romukauppias osaa myös tarjota niitä minulle. Hankittu on kirjoja, nypläystyyny, kangaspuut, puikkoja, pitsejä jne. Jonkun mummelin kuolinpesästä ne ovat peräisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun täällä meillä päin ei kasva joka oksalla noita romukauppiaita.. varsinkaan sellaisia, jotka tietäisivät mitä juuri minä etsin. ;)

      Poista
  10. TAivas mitkä ostokset!! Ja taatusti pilkkahintaan :(( Täällä kirjottelee vihreäksi muuttunut blokkari joka niiin haluaisi tuollaiseen kauppaan päästä..miehensä harmiksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin kohtuuhinnasta vosi puhua - könttäsummaksi sain 25e, jonka tingin ylöspäin ja maksoin niistä 30e. ;)

      Poista
  11. Hei mun kotona on kans tollanen minilinkkari ja partahöylä! :D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.