torstai 25. lokakuuta 2012

Karvaeläinterapiaa ja vähän vaatteita

Kun on aamulla sylkenyt verta suustaan, on illalla takuuvarmasti terveyttä edistävää harrastaa hiukan ompeluterapiaa sekä tietysti sen luonnollista jatketta, bloggaamista.




Nämä ensimmäiset tekemykset ovat kyllä jo aikaisempien päivien (iltojen) satoa, mutta esitelläänpä kuitenkin säntillisesti aikajärjestyksessä, ja palataan tämänpäiväisiin hiukan myöhemmin.


Kokeilin Ottobren Jumping Jack -kaavaa sellaisenaan, mutta leveäthän nämä on. Näihin mahtuisi hoikalla pojalla vaikka kaksikin kestovaippaa, ja kun äiti pukee lapsensa kertakäyttöisiin, jää pyrstöön ihan liikaa tyhjää tilaa. En tykkää. Näiden kohtalo on vielä vähän hakusessa. Kangas itsessään on ihanan retroa raitavelouria Jofotexilta, mutta lopputulos vain tökkii. Olisi kuitenkin pitänyt ommella tästä kankaasta ne perinteiset haalarihousut, joista tykätään meillä aina vain. Näissä ei ollenkaan vähiten häiritse tuo etukappaleen raitojen kohdistumattomuus. Nämä olivat kaikinpuolin pakkopullahousut - ärh ja yäk.




Omppupaita puolestaan oli taas yksi kokeilu, sekä kaava- että muukin kokeilu. Se lähti huutikseen, koko on 116cm.




Konepaitakokeilun kohtalo puolestaan on vielä auki. Ystävällä on siihen etuosto-oikeus, mutta sen jäädessä käyttämättä tämäkin paita matkustaa huudettavaksi. Tai jonkun pahaa-aavistamattoman, sopivan kokoisen kummilapsen joulupakettiin. Saa nyt nähdä.




Tähän laitettiin oman pojan paidasta poiketen sinapinkeltaiset resorit, ja toiselle olalle vielä pikkupalanen koneitakin piristeeksi. Tykkään kehittää paitoihin ja muihinkin vaatteisiin jonkun "jutun", joka erottaa ne peruspukineista. Tämä tuntui kankaita leikatessa hiukan hasardilta kokeilulta, mutta näyttikin valmiissa paidassa yllättävän hauskalle! Tätä kepulikonstia käytän varmasti jatkossakin.




Tätä päivää ja sitä veren sylkemistä puolestaan piti terapoida oikein ärhäkällä linnunratasetillä.




Jos hammaslääkäreitä ei tarvittaisi hampaiden kunnossapitämiseen, ne pitäisi kyllä kieltää lailla. Moista ihmisrääkkäystä kestä kukaan. Hmph.



Taskut tehtiin helpoimman kautta valetaskuina, ja tämä tyyli on melkein tullut jo minulle tavaksi. Linnunratatrikoo on Paapiin Anniinalta tilattu, pallotrikoo puolestaan on Kaisan minulle ystävällisesti hankkimaa Harjun tukkumyymälän satoa. Sattuipa kerrankin olemaan täsmälleen samat orassin ja ruskean sävyt!


Eskarilainen tykkää, vaikka omaan silmään nämä näyttivät hänen päällään kyllä vähän yöpuvulta. Eikä meidän vaalealle hempukalle oikein käy retrotkaan.. no kai tätä on kestettävä, kun tuli tehtyä. Seuraavaksi palaan kyllä takaisin vaaleiden värien linjalle sen tytön kohdalla!

Menin kuvaamaan linnunratasettiä kodinhoitohuoneeseen, jotta nukkumaan komennetut muksut eivät kiinnostuisi oven alta välähtelevästä salamavalosta. No, sainpa kuitenkin assistentin, vähän pienemmän vain...




Pienen, mutta villin. Tuon kakaran iltavillit on kyllä pahempia ja rajumpia kuin kenenkään neljän ihmislapsemme ikinä, mutta onnekseni ne ovat myös hiljaisempia kuin niillä neljällä koskaan! Eikä niihin mene hermokaan yhtään.


Tämän kakaran kanssa voi riehua kaikessa hiljaisuudessa häiritsemättä muita, ellei satunnaisia naurunpyrskähdyksiä lasketa häirinnäksi. Eivätkä nekään muuten kuulu koskaan siitä kissasta.






Taisi kuitenkin olla tuo pikkuruinen karvaeläin se paras terapiamuoto. Siinä mustavalkoisessa myllerryksessä unohtuu hetkeksi jopa se, että hammaskiven raivokas poistaminen aiheuttaa vähintään yhtä pahan vihlonnan kuin se muinoin syömäni viimeinen nektariini. Sen verran kuitenkin halusin laittaa kärsimystä kiertämään, kun itsekin kärsin, että poistuessani vastaanotolta kävin partaani (ohoh) naureskellen varaamassa hammaslääkäriajan myös puolisolleni. Kjäh kjäh.

Ps. Vielä on vajaa pari tuntia aikaa aikaa osallistua jännitykseen! Huii!

16 kommenttia:

  1. Voih! Tuo linnunrata on kyllä ihanaa. Mulla olisi tuota pallotrikootakin pieni läpyskä vaikkapa hihoiksi. :)

    Mutta vielä isompi voih tuosta karvapallerosta! Kiitoksia vain, osittain sinun syytäsi on, että meille tulee miltei samanmoinen, mutta valtavärinä on valkoinen. :D Ressukka kotiutuu vasta parin viikon päästä, mutta kovasti sitä nimeä on täälläkin pohdittu. Tuleva omistaja tahtoo siitä Vertin (edellisen saapumiserän kissa on Mortti). Me isännän kanssa ois tahdottu Ressi. Varmaan se saa monen monta nimeä kuulla vielä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih, täältä voi näköjään saada mukaansa vaikka minkälaista tarttuvaa kuumetta.. :D

      Poista
  2. Ai niin... Ja sitten ois ne hammaskivet. Mulla tulee sitä vain ienten alle, mikä tietysti on esteettisempää kuin kiilteen päälle tuleva, mutta se poistaminen... >.<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu... :P Sillä kai sitä saikin veriroiskeita naamaltaan pestä kun vihdoin pääsi siitä piinapenkistä..

      Poista
  3. :) ihana tuo karvainen kaveri <3 Ja kivoja ompeluksia kaikki tyynni :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on vähän sama "ongelma", että lapset näyttää paljon paremmilta hempukkaväreissä kuin räikeissä retrotöräytyksissä. Etenkin levottomat retrokuosit imevät tyttären vampyyrin väriseksi :O

    Mun kissa on 10 vee. Esikoisesta on tullut sen uusi luotettu. On tosi söpistä, kun se puskee ja keimailee tyttärelle. Aargh, en kestä kissoja! Ne on niin ihania! Mutta jos tää teidän kaveri päästetään ulos, kyllä se alkaa tasoittaa tilannetta...ainakin jos on niitä killerikissoja, jotka raahaa jos jonkin sortin nisäkästä ja siivekästä pihaan...Oma kissa on niin armoton himotappaja, että olen vannottanut, ettei tämän kissan jälkeen tule kissaa. Joo-o...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kovin pajon lupaile nuo enimmäiset ulkoilut.. kissa matkustaa milloin kenenkin sylissä siellä pihalla tassujaan sotkematta, ja jos se lasketaan maahan, alkaa hillitön tutina ja uikuttaminen. Kun vihdoin päästetään sisälle, kissa mököttää kopissaan varmaan tunnin eikä tule edes herkkuruualle, niin loukkaantunut se on siitä, että se on viety ulos kylmään. :D Mutta ehkä siitä vielä joskus saalistaja ja kokenut ulkoilijakin saadaan, ainahan kisat ulkona viihtyy! Viihtyyhän..?!! ;)

      Poista
  5. En osaa edes kommentoida enää kehittävästi, sanon vaan että toimii, nämäkin!

    Tiedätkö skräppäyspiireistä sellaisen sanan kuin skräpistäminen? Eli jos jostakin näkemästään tykkää kovasti, sen voi hyvällä omatunnolla ottaa omaan käyttöön kunhan reilun pelin merkeissä ilmoittaa idean skräpistämisestä. Eli, jos et pistä pahaksesi, niin "skräpistän" tuon sinun paidanhihajutun :)

    Mä olen muuten ihan varma että niillä rahoilla jotka olen vuosien saatossa syytänyt mun hammaslääkärin taskuun, se on varmasti tehnyt niillä monta ulkomaanmatkaa. Tai ostanut sen huvilan merenrannalta. Toisaalta on se kyllä tehnyt töitäkin rahojensa eteen, kuten kiskonut hampaankappaleita irti hikikarpalot otsalla niin että puoli leukaluuta tuntuu lähtevän mukana ja samalla päivitellyt että miten VOI olla niin tiukassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu räpistele vaan ihan vapaasti! :D

      Niin, ajatella, tuosta kurjuudesta olet maksanut valtavat summat rahaa.. entä jos antaisi vain olla?! Lähtisi ilman hampaita itse sinne ulkomaille.. ;)

      Poista
  6. Harmi että jumping jackit on liian leveät, koska ovat kyllä ihanan näköiset! Meillä kaava ollut sopiva, mutta pojilla onkin kokoa ollut reippaasti etenkin reisiosastolla. :D

    ja voi tuota kissasuloisuutta! Mä en kestä kun olen tullut allergiseksi näin aikuisiällä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä todella harmi. Tai no molemmat asiat on kyllä todella harmeja. =)

      Poista
  7. Minut saa hammaslääkäriin vain hyvällä lääkityksellä...Hui rohkea olet ollut :)

    Kauhean tehokas myös. Hauska tuo hihajatkopalakokeilu.

    VastaaPoista
  8. Jokos tuolla iltavillillä karvapallolla on nimi? Kun se näyttää noissa kuvissa ihan ilmetyltä Pesosen Viirulta... :) Siinä kirjassa missä Pesonen kertoo, miten aikoinaan sai Viirun pienenä pentuna.

    Mukavata talvea sinne mummolaan! Minä aina välillä käyn lueskelemassa ja ihailemassa, mutta harvemmin saan aikaiseksi kommentoida.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Aijaii..pitelin hampaitani koko ajan lukiessani myötätunnosta. Kukahan hammaslääkärikäynneistä nauttii? Kuulun siihen sakkiin joka ei nauti. Tuota hammaskiveä on, muttei oo ikää poistettu. Ja hajuraon pidän hammaslääkäreihin kahden viisaudenhampaan poistojen jälkeen.

    Tuo traktorikone mikälie - kuosi on ihanaa ja noin paitana kiva! Oranssiompelukset myös kivasti pisti silmään.=)

    Koeta toipua hampaides kans! Kiva ku sulla iltakaveri kisu, kenen kanssa voi lievittää stressiä, ku vähän kattelee sen villiviikari touhuja.

    VastaaPoista
  11. No ohoo, onpa tosiaan, katti teilläkin!

    Voi kun on sulonen. Gää. Onko kolli? :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.