Kokovartalohousut ja maailman napa

Aina ei mene ihan oppikirjan mukaan. Tai ompeluohjeiden mukaan. 

Joskus voi käydä niinkin, että kun ompelujärjestyksessä lukee viimeisenä "kiinnitä napit" ja teet niin, luulet saaneesi jotain valmiiksi. Sammutat koneet, siivoat jäljet ja alat sitten sovittaa uutuushousuja lapsen päälle. Kun kiinnität olalla olevaa nappia ensimmäistä kertaa, se halkeaa.

Arvatkaapa onko ärsyttävää. Ninkin pieni työ kuin napin kiinnittäminen on tehtävä toistamiseen, ja sitä ennen on vielä purettava pois ne edelliset, koska paria sille jäljelle jääneelle napille ei tietenkään enää ole. On uusittava molemmat.

 

Sisulla siihen ei mene kuitenkaan kovin kauan. Ja niin päästään sovittamaan.

 

Tällaiset kokovartalohousut tällä kertaa. Kaavoituskokeilu, edelleen ollaan metsästämässä sitä täydellistä potkuhousukaavaa ja täydellistä potkuhousujen tekotapaa. Taas on kokeiltu yhtä versiota. Näihin kavensin lahkeet rohkeasti ihan pilleiksi, mutta lisäsin massiiviset, käännettävät resorit. Älkää kysykö miksi, en tosiaankaan tiedä. 

Minusta nämä housut ovat ehdottomasti paremman näköiset päällä kuin tasokuvassa. Meidän pojalle ne ovat kuitenkin jo pienet, koska ne on piirretty 68-kokoisina. Menevät siksi toiselle käyttäjälle, pienemmälle sellaiselle. Laitoin kuitenkin kuvan, koska a) minulla on niin hurmaava mannekiini aina valmiina kuvattavaksi, ja b) ne näyttävät paremmalta päällä kuin tasossa, kuten jo mainitsinkin.

Samaiselle mannekiinille tein jämä-raitajoustiksesta takin. Ilman huppua, koska se on tuon ikäisillä aina tiellä. Varsinainen riesa. Eteen kam-nepit, hihat Jofotexin yksivärisestä joustiksesta ja keltaista resoria vähän mausteeksi hihansuihin.

Tällainen hurmuri tästä pikkumiehestä on kasvanut. Herralta onkin mennyt pitkä tovi poissa parrasvaloista, joten muutosta viime kuviin on huimasti. Hiuksetkin päässä. :D

Ei ole parempaa ikää kuin 9 kuukautta (paitsi kaikki muut iät siinä lähimaastossa, jokainen vuorollaan)!  Sitä ollaan niin maailmaasyleilevän riemuissaan kaikesta, paijaillaan toisia hellästi (kynsien samalla komeita naarmuja, eikä kukaan kuitenkaan suutu). Kiljutaan korviasärkevän kovaa ihan vain kiljumisen ilosta, hekotetaan hersyvästi huonoille jutuille ja kömpelöille tempuille - ja mikä parasta, viihdytään jo paljon lattialla, noudatetaan säännöllistä vuorokausirytmiä ja palkitaan äiti päivän uurastuksesta sammumalla yöunille yhdeksältä.

Naamasta näkee, että poika luulee (tietää) olevansa maailman napa. 

Ihan täydellinen, ja täydellisen ihana.

Ps. lisäsin blogiteksteihin tunnisteet, jotta tietyn aihealueen juttuja etsivän olisi helpompi löytää etsimänsä. Jatkossa saatan jaotella noita "pienten vaatteita" tarkemmin omiksi osioikseen, sisä- ja ulkovaatteisiin, mekkoihin ja haalarihousuihin. Nyt mennään kuitenkin näillä.

Ja vielä: Odotan ihan hiukan kärsimättömänä loppuviikkoa, jolloin haltuuni vihdoin saapuu peitetikkikone. Aamukammassa on enää kaksi piikkiä!