maanantai 27. elokuuta 2012

Aikamatka menneisyyteen

Olen kotoisin pieneltä kylältä, jossa oli joskus koulu, kauppa, posti, paljon lapsia ja paljon elämää. Nyt siellä on enää murto-osa aikaisempien vuosikymmenten asukasmääristä, ja autioksi jääneitä taloja on kaikkialla. En tiedä, johtuuko autiotaloja kohtaan tuntemani haikeus omasta historiastani, vai onko se jotain muuta, mutta ajaessani pitkin maaseutuja olen lyödä jarrut pohjaan jokaisen autiotalon kohdalla. Haluaisin korjata niistä jokaisen, asua niissä kaikissa ja tietää niiden jokaisen tarinan.

Löysimme viime syksynä vähän kuin vahingossa mielettömän hienon autiotalon, joka jäi kaihertamaan mieltä. Eilen palasimme sinne uudestaan, tällä kertaa valoisaan aikaan - ja kameran kanssa. Viime yön nukuin levottomasti ja näin unta tästä talosta.

 

Tämä ei ole mikä tahansa autiotalo, vaan vanha koulu, joka on ikävä kyllä päästetty todella kurjaan kuntoon. Mutta siitä huolimatta tällaista rakennusta ei voi olla tieltäkään huomaamatta, kun se seisoo niin ryhdikkäänä korkean mäen päällä. Viime syksynä se oli vielä metsän suojassa, katseilta piilossa, mutta nyt puut sen ympäriltä oli hakattu pois.

 

Ulko-ovi repsottaa auki, eikä enää kiinni pysykään ilman pönkkää. Sisällä kaikki mahdollinen on tuhottu, jokainen ikkuna rikottu ja osa ovista revitty saranoiltaan. Missä kunnossa tämä kaunotar olisi nyt, jos jokainen olisi kunnioittanut vanhaa ja taidolla rakennettua, eikä olisi tuhonnut kaikkea näkemäänsä? Olisko se vielä kunnostettavissa kodiksi?


 


 


Jos ei, niin hirret ainakin ovat ehjiä, ja rakennus muutenkin ryhdikäs ja suora. Eikö edes hirsiä kannattaisi käyttää uuden rakentamiseen? 


Joskus näilläkin puolapuilla on vielä kiipeilty. Enää ei uskalla.


Koululla on paljon sokkeloisia huoneita ja uskomattoman kauniita peiliovia. Ja niin komeita katto- ja jalkalistoja, ettei melkein kukaan nykyään käytä sellaisia. On kuin katselisi jotain vanhaa linnaa.


Tätä kaikkea katsellessaan ei voi kuin huokailla. Eikö tästä tosiaan voisi enää korjata kotia?


Ystäväni miehen sanoin: "Keittiön kaapit pitäis ehkä vaihtaa."


Voi kun se olisikin ainoa korjausta kaipaava seikka. Olisin jo ostanut tämän.


Rakennuksen pinta-ala on ainakin neljä nykyistä taloamme. Huoneiden lukumäärää en osaa äkkiä edes laskea. Jos omistaisin miljoonan, teettäisin tuosta oman linnani, vaikka sitten joutuisin ensiksi purkamaan kaiken maan tasalle ja rakentamaan alusta uudestaan.



 

Vintille vie pelottavan kapeat ja jyrkät rappuset.


Ajatelkaa kuinka hieno vintti siitä tulisi. Kattoparrut voisi jättää näkyviin, ja silti huonekorkeus olisi nykytalojen normin mukainen (parruista lattiaan laskettuna).


 

Valot on taidettu sammuttaa jo. Lopullisesti.


Yläkerran asuntoon vie oma ovi, ja sisärappuset vintille ovat kovassa kunnossa. Sen kuin imuroisi ja alkaisi käyttämään. Ulkoportailla ei ole hetkeen käveltykään, sammalen kasvusta päätellen.



Käytössä tuo rappukäytävä tosin jo onkin, tai ainakin on ollut. Isomman puoleinen linnunpesä on rakennettu kätevästi avonaisen ikkunan eteen.


 Yläkerran asunnossa on tapetoitu tyylillä.


Pöytä on jäänyt muuttokiireissä vanhaan kotiin. Missä lie nykyään tämän omistaja, vai onko enää missään.


Asuinpaikkana tämä koulun mäki täyttäisi liki kaikki toiveeni. Maaseudulla omassa rauhassa kaukana naapureista, vanha pihapiiri suurine puineen, pitkä pihatie. Uskomattoman kauniit maisemat kauas naapurikuntiin saakka. Kaikki niin haikean kaunista.


 

 

Kuka on ollut viimeinen saunoja tässä saunassa, ja onko hän tiennyt olevansa viimeinen? Milloin?


Ulkorakennuksessa on hoidettu oleelliset asiat. Opettajille ja talonmiehille on omat yksityiskoppinsa, koululaisten käyttöön on ollut tarjolla pitkä rivi pienempiä reikiä vierivieressä.


 Vanhan koulun vanhat pulpetit.


Tämä on kyllä ehdottomasti kaikista tapaamistani autiotaloista kaikkein kaunein. Ja suurin - paljon suurempi kuin kuvista voisi päätellä. Ja vaikuttavin. Ja ainoa, joka on tullut uniinkin.


Siellä se kantaa historiaansa mukanaan. Tarinaa, jota minä voin vain arvailla.


Jostain löytyi tieto, että kyseinen koulu olisi lakkautettu vuonna 1971. Sitä, onko tieto oikea, en osaa sanoa. Tai onko siellä ollut asukkaita tämän jälkeen. Joka tapauksessa tämä koulu on rakennuksena poikkeuksellisen kaunis, ja pikkukylän kouluksi melko suurikin. On tainnut tuollakin kylällä olla moninkertainen määrä asukkaita joskus.

Jostain syystä en saa tätä koulua mielestäni. Jos olisin rikas, tästä koulusta tulisi kotini, tavalla tai toisella. Minua harmittaa, etten ole ollut paikalla silloin, kun tätä on mahdollisesti joskus myyty. Olenko ollut lie olemassa edes vielä. Ja minua harmittaa sekin, ettei tätä silloin aikanaan ole joku laittanut kuntoon, ryhtynyt asumaan ja pitämään kunnossa. Jos niin olisi, minä en olisi siellä ehkä koskaan päässyt käymään, mutta siten se olisi kenties asuttavassa kunnossa edelleen. Se voisi olla jonkun koti ja täynnä elämää.

Ja jos joku pohtii tuolla käymiseni laillista puolta, kerrottakoon, että käynti oli laillinen. Tässä linkissä valaistaan urbaanin löytöretkeilyn perusteita, ja tuo "UE" on ollut harrastukseni lapsesta saakka, vaikken tiennyt sen olevan harrastus kuin vasta jokunen vuosi sitten. Luulin sitä vain henkilökohtaiseksi autiotalokiinnostukseksi. ;)

Toivottavasti nautitte aikamatkasta menneisyyteen! 

83 kommenttia:

  1. Ihana, vanha koulu. Itsellekin tuli pelkkien kuvien perusteella olo, että kun olisi aikaa ja rahaa niin tuosta saisi hienon paikan vaikka pitopaikaksi tai kodiksi tai vaikka molemmiksi. Suorastaan sormet syyhyää =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans.. en varmaan eilen muuta tehnytkään kuin hoin vain, miten hieno tuo on ja mitä siitä saisi jos sattuisi jostain syystä olemaan miljonääri. ;)

      Poista
  2. Oi, Ihana!
    Myös minä mietin aina autiotaloja nähdessäni,miksihän tuokin on jäänyt tyhjäksi? Mihin asukkaat on lähteny? Ja mieluusti tutkisin mitä talot pitää sisällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on pakko käydä kurkkimassa ikkunoista niihinkin autiotaloihin, jotka on suljettu, mutta vaikka ovi olisi reilusti aukikin, en uskalla mennä jos olen yksin liikkeellä. Noissa on kuitenkin usein aika heikot rakenteet ja saattaa tippua vaikka lattian läpi. Olisi siinä omaisilla miettiminen, että mistähän autiotalosta se rouva mahtaa tälä kertaa löytyä.. ;)

      Poista
  3. Noita kuvia katsellessa huokailee sun tahtiin samoja kysymyksiä. Mutta mutta, realiteetitkin ymmärrän. Liikaa rahaa vaativaa remonttia (ja aikaakin pitäis löytyä remontin tekemiseen!), liikaa lämmitettäviä neliöitä, liikaa asuttavia neliöitä isollekin porukalle, yksinkertaisesti vain liikaa yhdelle ihmiselle :( Mutta jotain toimintaa tuollaisessa vois pyörittää, ja jos siita remontoisi vaikka paritalon jonkun hyvän porukan kanssa niin olispa ihana! Hyvin ymmärrän että tulee sun uniin tuo talo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu; järjellä sen ymmärtää, miksi tuon ostaminen olisi itsetuhoinen teko, mutta tunteella sitä ei suostu tajuamaan. Se vaan on niin upea!!

      Poista
  4. Kyllä nautin tästä "matkasta". AIka kiva postaus. Jotenkin niin tunnelmallinen.
    Olen itsekin viehtynyt vanhaan, rakennuksiinkin. Noin hienoa hylättyä taloa en tosin ole nähnyt.

    Jos se vain mitenkään olisi mahdollista, haluaisin asua mummoni kotitalossa, jossa paljon serkkuni kanssa vietin lapsena aikaa. Siellä oli niin paljon katseltavaa. Ja kaikkea vanhaa. Se oli aina samannäköinen "sisustukseltaa". Eihän silloin sisustettu. Muistan vieläkin miten ihana ISO pirtinpöytä siellä oli ja molemmin puolin yhtäpitkät penkit. Lie varmaan 20 hengelle. Punaruskea. Hyviä muistoja. Nyt sen omistaa joku muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis EI aika kiva postaus - olipa laimea ilmaisu.. vaan todella hieno postaus!

      Poista
    2. Itsekin kaipaan mummolaa, joka on nyt vieraiden ihmisten oma. Ymmärrän siis sinua oikein hyvin! =)

      Poista
  5. Upea, karulla tavalla kaunista! Ja kyllähän tässä alkoi itselläkin jo ideat lennellä...

    VastaaPoista
  6. Kyllä on tosiaan hieno talo! Vaikka en ehkä ihan noin hurahtanut vanhaan tavaraan ole kuin sinä, tunnistan silti itsestänikin sen puolen joka pohtii vanhojen tavaroiden/talojen/vaatteiden jopa ihmisten historiaa. Pelkästään jo oma vanha ala-asteen rakennus ja se punainen vanha puoli ovat mielenkiintoisia, haluaisi tietää ne ensimmäiset oppilaat ja opettajat ketkä siellä ovat työskennelleet, samoin kuin muutenkin sen ajan toimintaa ja tapahtumia. Ja niin surullista että nuo pienet vilkkaat kylät ovat päässeet hiljenemään, kaupat ja koulut suljettu, palvelut kauas viety. Liekö kotipuolessa enää kauppa-autokaan kiertää? Joka lauantai sielläkin taidettiin lapsuudessa käydä. Ihania muistoja!
    -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä taida kiertää Reitti-Heikkikään (tai suihku-Pate) enää, kyllä se sekin muistaakseni tässä takavuosina lopetti.

      Tuo nykyinen aluepolitiikka aiheuttaa osaltaan juuri sen, että ihmisiä ajetaan kaupunkiin ja palveluiden äärelle, koska se on a)ympäristöystävällisempää ja b)halvempaa. Meidänkään kunnassa ei tällä hetkellä juuri rakennuslupia haja-alueille saa, keskustaan olisi mentävä jos omaa taloa mielisi rakentaa. Toivon, että tilanne muuttuu lähivuosina (onneksi ehdimme omat lupamme saada ennen tätä muutosta).

      Poista
  7. Ymmärrän yskäsi täysin!!
    Kaunis talo, upeita ovia, mielenkiintoisia paikkoja... Fakta vaan on, että siinä menisi tolkuton määrä aikaa ja rahaa, että tuosta saisi kodin. Voi kun sen olisi joku joskus ostanut, jos nyt on jo liian myöhäistä...
    Itse omaan saman haikeuden autiotalojen perään.
    Kiva kun jaoit tämän ihanuuden meidän kanssa! Ja toivon tosiaan, että eteesi tulee vielä sellainen autiotalo, jossa olisi pontentiaalia kodiksi! Jos tämä onkin liian haastava, surku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo raha se kaikkea pyörittää, ja koska aikaa ei pienten kanssa tahdo olla, olisi oltava rahaa siihenkin, että teettäisi kunnostustyötä muilla. Mahdoton yhtälö. :(

      Poista
  8. Ihana talo. Minäkin olen kotoisin pienestä kylästä, Lapin rajan tuntumasta. Meitä oppilaita oli alle 30 minun aikana, joskus varmaan paljon enemmän. Punainen rakennus, kaksi suurta luokkahuonetta. Koulurakennus sisälsi myös kirjaston ja kaksi vuokrahuoneistoa. Ison vintin, jossa kävimme joskus salaa kurkkimassa.

    Meillä oli myös posti ja kaksi kauppaa. Viimeinen kauppa lopetti '97, koulu vuosi sitten. Harmi, etten päässyt kuulemaan viimeistä suvivirttä.

    Nyt oma tyttäreni on eskarissa ja oppilaita on 23. Siis pelkästään eskarilaisia, kun meitä oli aikanaan koulullinen tuo määrä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koulu taisi lopettaa '95, viimeinen ala-asteluokka meni minullakin naapurikylän koulussa. Mennessäni ekaluokalle oli ekaluokkalaisia meidän kyläkoulussa kaksi, ja kakkosluokkalaisia oli kolme. Olimme siis viiden oppilaan luokka. Silloin se oli ihan normaali asia, nyt se tuntuu ihan huvittavalta, kun on tottunut vähän erilaisiin ryhmäkokoihin. =D

      Ja sama määrä koululaisia oli meidänkin ala-asteella viimeisinä vuosina - pyöri parinkymmenen molemminpuolin. Voi niitä vanhoja koulumuistoja, meidän lapsilla ei samanlaisia enää tule olemaan! =)

      Poista
    2. Joo niinku vaikka mun kouluaikana 1-6 luokat meni kahestaan Veli-Matin kanssa.. :) Oli siinä iso luokka! :D
      Meitä vuoden nuorempia oli sentään kolme! On ollu vähän enemmän yksilöllistä tuo opetus siihen aikaan.
      -Sanna-

      Poista
  9. Ymmärrän sinua oikein hyvin, niin monen talon ohi olen haikeudella kulkenut. MUTTA SE, että niihin meneminen on sallittua, hyvänen aika! et tiedäkään miten paljon muutit maailmaani! Siis olen luullut että noihin taloihin meneminen on laitonta ja siksi olen monta taloa jättänyt menemättä. Tiedän tasantarkkaan mihin menen kun seuraavan kerran ajelen tietyllä suunnalla!

    Juuri kuin tuo sinun kuvaamasi talo, samanlaisia minulla on pyörinyt mielessä, ei ehkä niin hienoja, mutta tiedän että niiden sisältä löytyy upeita asioita.. Siksi nämäkin kuvat herättävät paljon samanlaisia tunteita..

    Voit vaan arvata että olisin jo pakannut laukkuni ja lähtenyt matkaan jos olisi lahempänä, kun veljeni viikko sitten osti tosivanhan talon kaikkine piharakennuksineen ja erityisesti se navetta (joka on monta sataa neliötä) olisi kutkuttava paikka. Nimittäin navetan ullakkotilaan menevä ramppi(ainoa tie sinne) on sortunut ainakin 30 vuotta sitten ja jos sinne kerran on hilattu kaikki vanhat tavarat ja kun kyseeessä on pohjanmaalla sijaitseva talo, voi vain kuvitella mitä siellä on). No veli raportoi kunhan rakentelee portaat sinne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antoisia autiotaloreissuja jatkoon! On tosiaan ihan hyvä mieli mennä sisälle noihin autiokohteisiin, kun tietää ettei tee laittomuuksia. =)

      Oi, kerro sitten meillekin, millaisia löytöjä vintillä majailee!!

      Poista
  10. I-H-A-N-A !!! valkoiset verhot ikkunaan tuulen hulmuttaessa...aika kaukana omasta todellisuudesta!
    Todella upea juttu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta.. ajattele, kuinka monta metriä noihin ikkunoihin tarvittaisiin valkoista verhoa.... <3<3<3

      Poista
  11. Aika unelmien paikka! Minä tosin voisin ottaa naapurit ja palvelut vähän lähemmäs, mutta muuten... Aattele kun olis oma liikuntasali ja ne puolapuut seinällä (ehjät versiot, ei tuollaisia lahoja :) ), lapset sais juosta ja kiivetä ja pelata niin paljon kuin lystää... Ja pitkä eteiskäytävä ja siellä ne pitkät penkit ja naulakot... Olishan se hienoa.

    Muutama vuosi sitten minun lapsuudenkodin lähellä oli myynnissä vanha kyläkoulu, keltainen, hirsinen, kaunis rakennus. Ja ihan mahtavalla paikalla järvenrannassa. Suunniteltiin silloin, että siitä saisi suvulle hienon kesäpaikan, ostettais ja kunnostettais kimpassa. Jotenkin se vaan sitten jäi... ja kuultiin jälkikäteen, että koulun oli ostanut kyläyhdistys muutamalla tonnilla (!). Arvaa vaan harmittaako vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuttiinkin eilen, että olishan se mahtavaa kun se liikuntasali saisi olla liikuntasalina. Lapsilla kun nousis kierrokset liikaa, niin sinne vaan ja ovet kiinni perässä. ;D No tosissaan: olishan siellä mahtavaa iltaisin pelailla siipan kanssa vaikka sulkapalloakin.

      Poista
    2. Niin ja nuo kyläkoulut on tosiaan usein myyty ihan nimellisillä kauppahinnoilla, jopa satasilla.

      Poista
  12. Täällä yksi samanhenkinen ilmoittautuu... Viimeksi perjantaina osoittelin ukkokullalle lähikylän vanhaa vehnämyllyä, että tuosta tehdään sit meille koti kun lapset on niin isoja ettei tartte asua ihan palveluiden kupeessa (tykkään että saavat sitten itse pyörällä kulkea pikkukylän kouluun joten viimeisin projekti on "vaan" taajamassa sijaitseva rintamamiestalo missä nyt asustetaan)... Mutta tämän postauksen koulu on kyllä aivan yliveto! :) Minäkään en tiennyt että näissä saa käydä, täytyykin laittaa korvan taakse... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se toimiva pikkukylän koulu on tällä hetkellä parin kilometrin päässä, ja ensi syksynä sinne lähtee ekaluokkalainen pyöräilemään. Vähän hirvittää ajatus tuosta koulumatkasta, mutta jospa se hyvin menis. =)

      Poista
  13. Ihana. Meni kylmiä väreitä katsellessa kuvia. Niin kaunista.. miksi se on pitänyt päästää tuohon kuntoon :|

    VastaaPoista
  14. Voi ei mikä ihana rakennus!! Mie rakastan kans tällaisia :) Me päästiin muuttamaan keväällä meijän uuteen kotiin, joka on vanha siirretty hirsitalo. Kaikki seinät on hirrellä sisältä ja aina iltosin kuvittelen niitä ihmisiä jotka ovat tässä talossa asuneet ja eläneet. Näissä on sitä aitoa tunnelmaa.. Tuosta koulusta sais tosiaan aivan ihanan kodin <3

    VastaaPoista
  15. Ihana <3 Ja kauniita kuvia!!
    Mä tykkään kans tosi paljon vanhoista taloista ja jos rahaa/taitoa/mahollisuutta olis niin varmasti jonku vanhan kunnostettavan talon ostaisin ja remontoisin sen ,
    vanhaa kunnioittaen!! mut ne on vaan unelmia :)
    Harmi että noin hieno rakennus on päästetty tuohon kuntoon!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelmia, niinpä hyvinkin. Pienemmässä ajassa ja pienemmällä rahalla rakentaa uuden, mutta eihän näissä uusissa ole koskaan sitä samaa tunnelmaa.

      Poista
  16. Voi huokaus...
    Mä en vain kykene ymmärtämään miten tuollaiset rakennukset päätyvät tuohon kuntoon...? =/
    Mulla oikein sormet syyhyää tuollaisen kunnostamiseksi, harmi vaan, ettei mies jaa mun kanssa sitä samaa vimmaa, joten lottovoittoa odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla, eivät varmasti pääsisikään. Harmi vain (ja toisaalta joissakin tapauksissa meidän onni) etteivät kaikki toimi vanhan suhteen samoin.

      Poista
  17. Täällä "alan ihmistä" oikein sydäntä riipoo... Tuosta saisi vielä vaikka mitä! Mut rahaa se tosiaan vaatisi, ja moniamonia työtunteja.

    VastaaPoista
  18. Voi, kyllä nautin! Mulle tulee melkein itkettävän surullinen olo tuollaisista autiotaloista. Kun mietin minkälaista elämää niiden seinien sisällä on eletty, asukkaat ovat iloinneet, surreet ja rakastaneet, ja nyt juuri mitään ei ole jäljellä. Tulee mieleen ne tietyn kirjan sanat siitä miten ihminen on kuin ruoho ja kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole... Sniff.

    VastaaPoista
  19. Ihanan ja vähän jännittävänkin aikamatkan järjestit kiitos siitä!

    VastaaPoista
  20. Ihana ja harmittaa myös niin kovasti miksi kauniit vanhat rakennukset jätetään oman onnensa nojaan. Itse olen lapsena asunut tuon tapaisessa vanhassa kyläkoulussa (siis siinä 2asuntoa päädyssä) ja muistan kun se jokunen vuosi sitten lakkautettiin ja myytiin oi jospa oisin ollut silloin sellaisessa elämäntilanteessa että olisi eds voinut harkita lainaa ja ostoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli samaa kokoluokkaa sekin, mun käsittääkseni tuossa on ollut kans kaks asuntoa. Toinen yläkerrassa, toinen keittiön takana alakerrassa.

      Poista
  21. mahtava juttu.. :) meijän kylällä vielä on pieni kyläkoulu ja toivotttavasti pysyykin niin kauan et omatkin sais käydä sen. Yhen luokan olen käyny siellä sinunkin lapsuuden kylässä :)

    VastaaPoista
  22. tai ainaki samoilla perukoilla.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai taidatkin olla selekäsiä, luulen tunnistavani.. =) Meidän koulu oli siihen aikaan jo lakkautettu kun kävitte siellä päin sen vuoden, oltiin kaikki siellä naapurikylällä, perivihollisten alueella.. :D

      Poista
  23. surullista ja todella todella kaunista... :/

    VastaaPoista
  24. Ei voi kun huokaista ja ihailla. Sekä samalla surra että miksi tuo(kin) on päästetty rapistumaan =/ Tuostahan olisi saanut ja saisi varmaan vieläkin vaikka mitä aikaiseksi jos vaan olisi sitä rahaa ja aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tuntee elävänsä vähän väärässä aikakaudessa, kun ei ole ollut tuota hyvissä ajoin pelastamassa..

      Poista
  25. Kiitos uudesta kierroksesta sinne valoisaan aikaan!! Ehkä vielä joskus pääsen sun mukaan :) Kun ois enempi aikaa olla teillä. Harmillista kyllä, että on tuossa kunnossa. Jospa sen joskus ostaisi edes joku jolla ois niitä miljoonia... haiseeko siellä home? Että oiskohan kunnossa jopa hirret, perukstukset ja sellaiset mitä ei tarvis purkaa kokonaan...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siellä isommin home haise, ja katto on ehjä joten kyllä siellä seinät ja perustukset on kunnossa. Ikävä kyllä. ;D Ainoastaan isossa salissa (joka on kai ollut kansakouluaikana se ainokainen luokkahuone liikuntasalin lisäksi) on pönttöuunien hormin juuressa pikkuisen märkää, ilmeisesti piipun juurelta pääsee vesi sisään. Ja surettaa katsoa, miten se märkä siitä pääsee laajenemaan kaikessa rauhassa. :/

      Poista
  26. Kiitos aikamatkasta! Ihanan näköinen koulu:)
    Sinulle on tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittäen!! Mulla jää aina nuo tunnustukset jatkamatta, mutta mieltä ne lämmittää joka kerta. =)

      Poista
  27. Tiina, sää oot romantikko! Ja niin oon määkin. En oikein taho pystyä käymäänkään tuommosissa autioituneissa taloissa (enkä kyllä semmosissakaan kyläkouluissa, joista on tehty ihan oikeita koteja ja joissa asutaan) kun koko ajan kuulen vaan historian siipien havinaa ja menneitä muistoja. Liitutaulun rahinaa, pulpettien kolinaa, supinaa ja välituntikellon kilkatusta. Historia ei saa tulla liikaa läpi, muuten meikku ei kestä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo saatan ollakin.. ainakin tällaisella historia-alalla, muusta en niin tiiä.. ;) Tuon koulun kanssa musta tuntuu että en kestä, joten kai se sitä on!

      Poista
  28. Huoh =.( Sydän vuotaa verta ..miksi miksi miksi näin annetaan käydä. Miten kaunis rakennus. Mikä mahdollisuus tuosta ois tehdä vaikka mitä.. Mä en ehkä kestä.

    Kauniisti kirjoitettu postaus :)

    VastaaPoista
  29. "Keittiön kaapit pitäis ehkä vaihtaa." :D :D

    VastaaPoista
  30. Ihana vanha koulu. Mä oon kans samanlainen vanhojen talojen perään haikailija, mutta miehen mielestä ainoa paras on uusi talo. Sijainnin takia asutaan tällä hetkellä 69 vuoden aaltomineriitti-talossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nää mukavuudet uutukaisessa on ihan omaa luokkaansa, mutta uuteen ei koskaan saa vanhan tunnelmaa vaikka reippaasti vanhalla sisustaiskin. Uudessa kaikki on liian.. no, suoraa ja säännöllistä. =)

      Poista
  31. Ihana teksti! Ihan olin mukana ja haaveilin samasta, jos vain olisi rahaa. Vanhassa koulussa voisi muutenkin olla ihan kiva asua, tosin minua saattaisi aavistuksen sellainen pelottaa, niin isoja ne yleensä ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas tuntuu että noin isossa talossa ei osaisi pelätä.. sen ikkunatkin on niin korkealla ettei niistä kukaan pääse kurkkimaan, kivijalka on jo minua olkapäähän asti korkea!

      Poista
  32. Ihana postaus kertakaikkiaan! Taitaa monen unelma olla vanha hirsitalo, niin minunkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se vanha hirsiseinä kaunista. Tosin kaikkialle en sitä tahtoisi, tehosteeksi vain jonnekin näkyviin. Eniten minua kiehtoo tuon koulun ulkonäössä nimenomaan ulkopuoli. Jyhkeä kivijalka, koristeelliset ikkunanpielet ja moniruutuiset ikkunat, korkeus, sammaloitunut katto..

      Poista
  33. Upea, ihana, oih! Jos vain tulisi lottovoitto niin... Olen ihan sanaton. Missä päin tuo on? Voisi ehkä joskus käydä katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikkaa en missään tapauksessa näin julkisesti paljasta, hyveellisin tarkoitusperin liikkeellä oleva voi kysellä sijaintia tarkemmin vaikka sähköpostitse.

      Poista
    2. Ok, ihan vilpittömin mielin kyselin ja hyveellisissä tarkoituksissa :) Laittelen sähköpostia jos vielä hingututtaa katsomaan : )

      Poista
  34. Upea postaus! Uudessa Kotivinkissäkö se oli, juttua vanhasta pappilasta, jonka joku kirjailija osti tonnilla ja korjasi 700 000 eurolla kuntoon. Toki viimeisen päälle vanhaa kunnioittaen kunnostettiin, ei euroja säästäen.

    Blogissani on sinulle jotain pientä... http://donaamarillo.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, aika kallis remontti.. :D Mutta useimmitenhän noissa nuo ostohinnat on tosiaan aika miellyttäviä. ;)

      Poista
  35. Ihania ja surullisia kuvia samaan aikaan... Todella hieno rakennus ja päästetty noin huonoon kuntoon :( Muakin kiinnostais tietää missä tuo on mutta ymmärrän ettet julkisesti laita sitä asiaa tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en minä ketään lukijaani vandaaliksi epäile, mutta eihän sitä tiedä ketä kaikkia tänne joskus eksyy. =)

      Kerron sijainnin joskus un nähdään, niin voit käydä katsomassa. Jos uskallat! ;D

      Poista
    2. Olis kyllä mielenkiintoista :)

      Poista
  36. IHANA postaus!! Kuin itse olisin tämän kirjoittanut...siis samoja mietteitä monesti vanhoja autiotaloja katsoessa...löysin mielenkiintoisen nettisivun, johon joku muukin autiotaloista kiinnostunut ihminen on ottanut hyviä ja koskettavia kuvia hylätyistä taloista! On vanhoja kouluja, koteja, kartanoita ym. Ja ihan suomesta. Useampi tunti vierähti kun joka kuva pysäytti niin miettimään ja oikein nosti ihon "kananlihalle". Monen tavaran kohdalla huokailin, että tuonko saisin pelastettua vielä itselle! Jotenkin niin surullista katsoa kuvia joissa lasten "kesken" jääneitä leikkejä, vanhoja kirjeitä, huolella pakattuja lehtiä ja muita tavaroita jotka ovat nyt hiirien ym. syötävänä...:( Voin kertoa linkin jos kiinnostaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro ihmeessä - tosin uskoisin jo lukevani sitä sivustoa, kun muutamia vastaavia seurailen. ;)

      Poista
  37. Minulle tuli tätä lukiessa sellainen olo, että kyllä sinä tämän talon vielä saat. Ajattelin että jo näissä kommenteissa olisi vaikka joku tarjoutunut kimppaan kanssasi kera miljoonan. No, ei vielä...

    Mutta todella, ihana talo kertakaikkiaan. Tuollaisessa paikassa asuminen kuitenkin ahdistaisi minua yhdestä syystä: Siellä olisi pakko olla auto!

    VastaaPoista
  38. Voi kun olisitkin oikeassa! <3 Sponsori, sehän olisikin koko jutun avain! Kukahan haluaisi kuuluisuutta ja kiitosta.. voisin perustaa oman blogin koulun kunnostuksesta kertomiseen.. vai miten olis oka ohjelmasarja aiheesta.. :D Hmm...

    Juuri äskettäin kahvilla käynyt naapuri, joka on tällä seudulla meitä pitempään asunut, kertoi, että se on ollut aikanaan alkoholistien asuntola, ja joku siellä on itse elämänsäkin päättänyt. Ja silti minä tahtoisin sen..

    VastaaPoista
  39. Heipä hei Tiina ja he muut rinnallasi kulkevat!Tämäpä oli valaiseva "kertomus"unelmistasi.Ei vaan ole ollut puhetta,mitä ajatuksissasi haaveilet. Ihan hyvä vaan,että on unelmia. Toivotaan, että löytyykin sellainen työköhde. Sitähän se tulisi olemaan. Olen nähnytkin valmiina erään kohteen. Se oli monen vuoden työrupeaman jälkeen upea, ainutlaatuinen kokonaisuus. Onnea etsinnöihin!
    Terv. Anoppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niistä niin hienoja saa, kun vain riittää kärsivällisyyttä ja voimia korjata vanhaa. Uuden talon saa helpommalla (ei mennyt kuin 2v että päästiin muuttamaan...), mutta se on erilainen.

      Unelmia pitää olla, eikä tämä unelma välttämättä koskaan toteudu, mutta jokin näissä vanhoissa saa kyllä sydämen läpättämään. =)

      Poista
  40. Apua, en kestä. Teidän on pakko ostaa tämä!!! Upea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin.. sano se tuolle siipallekin! Toisilla on ikävä kyllä taloasioissa enemmän järkeä kuin tunnetta mukana, toisilla taas toisinpäin... :D

      Poista
  41. onko tuo ihana koulu jossain eteläsuomessa?? vai täällä pohjoisemmassa! Niin ihana...samat tunteet itellä, ku näkee tällaisia!! mieli tekisi omistaa... Tuo kyllä näyttäisi niin unelmalta!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.