lauantai 14. heinäkuuta 2012

Mummonneliöitä ja kanankakkaa

Kerrassaan viisas henkilö se, joka keksi painattaa tämän isoäidinneliö-kuosin trikoolle! Tällaisia oivalluksia voisi mieluusti tupsahdella jollekulle neuvokkaalle henkilölle lisääkin. Paksua sileäneulos-kuosia kaikissa ällön ihanissa väreissä seuraavaksi, kiitos!

Tätä neliötä saa (tai ainakin sai) Royal-tuotteelta, jonka valikoimia pääsee selailemaan yhdellä klikkauksella blogini oikeasta sivupalkista. Tervemenoa!


Virkkaustaidottomana tai ainakin hyvin rajallisin taidoin varustettuna sain minäkin vihdoin esikoiselleni ihanan värisen ja tosi kauniisti virkatun isoäidinneliöboleron! Kun tämän kuosin keväällä ensi kertaa näin, tiesin jo silloin, että "virkkaan" tästä tällaisen. 

Mummoparka pyytää mitä nöyrimmin anteeksi näitä kauhean huonolaatuisia varakamerakuvia. Pakko sijoittaa aika pian uuteen kameraan, ellei vika korjaudu takuuseen.. ei tällaisia kukaan kehtaa katsella!


Muokkasin tähän kaavan jostakin vanhan Ottobren bolerokaavasta, mutta vastaavan kaavanhan piirtää helposti vaikka peruspaidan kaavan avulla. Vuoritin miehustaosat vaaleanpunaisella interlockilla, ja samalla sain napin silmun asettumaan nätisti siihen saumaan. Hihat on tietysti yksinkertaista trikoota.


Ompelin toisetkin raitahaalarit edellisen postauksen retroraitakankaasta, kun sitä sopivasti vielä jäi. Tällä kertaa katsoin tarkemmin, ettei vain kummallekaan kappaleelle tule sitä salakavalaa pystyraitaa, ja nytpä ei sitten olekaan valittamista. Näiden koko 80/86 - vielä ihan yli-isot kuopukselle, mutta joskus kai sopivat vielä sillekin.


Mutta nämä kuvat - jotain ihan järjetöntä! Jätän koko touhun kunnes saan oikean kameran.. näiden katselustahan tulee merisairaaksi! Täten en voi suositella kenellekään sellaista muutaman kympin halpiskameraa kuin Vivitar ViviCam XO25... en keksi siitä mitään hyvää sanottavaa, sillä hintakin tuntuu liian isolta kameran tasoon verrattuna!

Olemme vihdoin päässeet maalisudin varteen - tosin välillä se on silkkaa kilpajuoksua sateen kanssa. Räystäistä iso osa alkaa olla valkeana, ja yksi pieni kuistin seinäkin on jo sudittu. Lopullinen sävy ulkoseiniin löytyi Teknokselta, ja se on nyt sellainen harmaanbeige, jota etsimmekin. Ensi viikon säät eivät hyvää lupaile, mutta teemme minkä pystymme. Urheilijoiden tapaan voisi sanoa, että katsotaan mihin se riittää.


Kasvikuulumiset:

Biolan kanankakkaa
Lannoitin tomaattejani kanankakalla, jota saa ostettua hienosti purkitettuna Biolanin leimoilla. Entisestä kanafarmarista tuntui vähän kummalliselta ostaa kanankakkaa purkissa, kun sitä ennen vanhaan (no, 9 vuotta sitten) sai jopa väistellä pihanurmella kulkiessaan. Vieläköhän silloisen kesämajani navetasta löytyisi lattioilta vanhoja tuotoksia, vai meneeköhän ne vanhaksi? =D Pitäisikin kuvata teille se ihana mökkipahanen, saattaisi aiheuttaa pientä huokailua yhdessä jos toisessakin kaikkine rosoisine yksityiskohtineen. Minussa se ainakin aiheuttaa sitä, ja jos olisin sinkku ja vähän kylähullu, asuisin varmaan siinä pikkumökissä nytkin - lasten kanssa en sisävessattomaan ja viemärittömään mökkiin kuitenkaan muuttaisi.



Mutta nyt minä karkasin aiheestani, joka oli lannoittaminen. Lannoitin siis tomaatteja, ja purkissa luki, että pitää kaivaa kasvin viereen multaan kuoppa, täyttää se kanan tuotoksilla ja peittää sitten huolellisesti. Minä siinä ajattelemaan, että turhaan kai tuota alkaa kaivelemaan multaan, siitähän se liukenee samalla tavalla pinnaltakin, kun vettä työntää perään. Mutta en tullut ajatelleeksi sen syvällisemmin ohjeen merkitystä, ja nyt uskon tietäväni, miksi tällainen lannoite suositellaan peiteltäväksi. Kun menen minikasvihuoneelleni ja nostan suojamuovia, vastassa ei olekaan enää tomaatin väkevänraikas tuoksu, vaan jokin ihan täysin toisenlainen aromi. Ihan tässä tulee omat kanavuodet mieleen! Tosin minun kanani eivät koskaan tuottaneet aarteitaan purkkiin, eivätkä sellaisina tasapaksuina, pyöreinä pötiköinä kuin nuo Biolanin kanat. Mutta mummolla olikin kouluttamattomia maatiaisia, ei mitään ammattikanoja.

Mutta koska en ole edelleenkään harjoitellut kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä, päätän nyt olla taas hetken hiljaa. Ihan oman hyvinvointini vuoksi. Ja vähän teidänkin, kun nämä jutut menivät nyt vähän ohi orren.

19 kommenttia:

  1. Mulla on kans tuota ihanaista kangasta, mitähän siitä keksiikään :)Kaunis tuo bolero :) sun juttuja on kiva lukea, ei haittaa vaikka olis vähän orren vierestäkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni onnettomuudessa.. ;) Mulla kun tahtoo vähän rönsyillä joskus nämä jutut.

      Poista
  2. Kieltämättä kyllä on kivaa kangasta!!

    VastaaPoista
  3. Onpa kiva kangas! Tuosta tulisi aikast ihana vilttikin;)
    Uhkarohkeasti aion minäkin hakea valkoista maalia ensi viikoksi ja maalailla jo melkein unohdettuja ikkunanpieliä...toivotaan vähemmän sadetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, raaskisinko ostaa lapsen sänkyyn päiväpeiton verran tuota, mutta kyllä se hinta vähän rajoitti hankintahaluja.. =)

      Poista
  4. Kyllä sä varmaan opit tekemään oikeitakin isoäidin neliöitä jos minäkin olen oppinut. Vasenkätisenä koulussa käsityönopettaja ei aikoinaan osannut opettaa minua kutomaan eikä virkkaamaan. Nyt aikuisena olen sisuuntunut ja itsekseni opetellut. Onneksi netti on pullollaan hyviä ohjeita.
    Ihana kangas ja näyttää kyllä ihan virkatuilta neliöiltä!
    Kanankakkajuttu oli hauska. itse olen karvaasti kokenut myös sen että papanat kannattaa todellakin peittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppisin varmasti jos malttaisin kokeilla.. tai ainakin uskoisin näin..

      Poista
  5. Aikas hauska toi kangas :) Lisää "virkattua" kangasta etsimään. Niistähän saa vaikka mitä!

    AnniK - Sama juttu minullakin. Opettaja ei osannut opettaa mulle vasenkätisiä virkkaamaan. Tein kyllä niitä neliöitä, mutta muistelen, että se oli tosi tosi vaikeaa. Ehkä juuri siitä syystä, kun kunnon mallia ei voinut ottaa. Nyt varmaan pitäis kokeilla, että osaisko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kyllä opettajan laiskuutta, jos ei perehdy opettamaan myös vasureita samalla tavalla kuin oikeakätisiä. :(

      Poista
  6. Kertakaikkisen ihana kangas :) Sopii boleroksi todella hienosti :)

    VastaaPoista
  7. sijoitin syksyllä pariin säkkiin hevosenlantaa. Jostain syystä iski siivousvimma ja halusin säkeistä eroon, paiskoin sisällöt pitkin pihoja ja lumi sai sataa päälle. Ja hyvin on lannoitus toiminut talven jälkeen - sellainen kasvuvoima pihalla jotta vähempikin riittäisi. Luulenpa että kanankakka voisi toimia tällaisissa rivitalo-olosuhteissa meilläkin paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitähän se kehui meidänkin pihasuunnittelukurssin vetäjä oikeaksi kasvuihmeeksi.. :D

      Poista
  8. Onpa soman näköistä kangasta, sopii boleroon tosi hienosti!

    Hauska muuten tavata toinenkin jolla on "hämärä menneisyys" elämästä mökissä ilman muita mukavuuksia kuin sähkö :) Nyt en enää kyllä haluaisi, mutta olen iloinen että olen senkin ajan kokenut.

    Koulussa pitkään töissä olleensa en voi kuin ihmetellä, että teitä aiemmin kommentoineita vasenkätisiä ei ole osattu opettaa. Opettajan pitäisi sen verran opetella itse, että osaisi opettaa myös vasureita tai sitten käyttää peiliä apuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minun hämärä menneisyyteni ei käsitä kuin yhden kesän, kesken kaupungissa vietettyjen lukiovuosien.. tulipa oltua vähän omassa rauhassa ja hiljaisuudessa, ja sen voimin jaksoikin taas hyvin jaksaa lukio-opintoja. Aiheesta lisää joskus kun käyn siellä kuvaamassa. =)

      Poista
  9. Hyvin virkattu ;) Tosi kivan mallinen bolero!

    VastaaPoista
  10. Kylläpäs toimiikin hyvin isoäidinneliökangas tuollaisessa vaatteessa, tässähän innostuu taas (kuinkahan monetta kertaa) noista neliöistä, pitäisiköhän kaivella taas koukut esille.. Väittäisin että kyllä sinäkin opit neliöitä tekemään, minusta ne on yksi helpoimpia virkkauksia kun oppii tekemään. Jos siis halua on opetella mutta tarvitaan avustusta, niin meille saa tulla harjoittelemaan, koukkuja ja lankoja kyllä löytyy (muuttomiesten mielestä pienen lankakaupan verran ;D ) Toisaalta ymmärrän opettajia joiden on ollut vaikea opettaa vasureita neulomaan ja virkkaamaan, ihan sattuneesta syystä että oma tyttö on vasuri, mutta toisaalta ei se ole syy olla opettamatta, ja niin vain minun oma tyttökin alkaa taidon oppia. Meillä yllättäen toimiikin niin kaikkein parhaiten että ensin näytän tytölle miten itse teen, sitten tyttö koettaa tekniikan ja kääntää sen itselleen sopivaksi ja jatkaa matkaa.. Mutta opinpahan minä kuitenkin vasurivirkkauksen joten mikset sinäkin tuon virkkauksen taidon!

    Meillä kuskataan aina selkä vääränä hevosenlantaa säkkitolkulla pihaan, joten siinä se meidän ruusujen ym. salaisuus oli ;) Palanut hevosenlanta ei vain tuo niin nostalgisia aromimuistoja mieleen :( ... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin kyllä että oppisin nuo neliöt esimerkiksi Käspaikan neuvoilla, kun vain saisin jostain inspiraation ja aikaa kokeilla. Enempi se on siitä kiinni, että kankaasta saa niin paljon helpommin, ja siitä on niin paljon hauskempaa tehdä. Se on vaan minulle luontaisempi juttu kuin nuo langat. Minun lankani mahtuvatkin pieneen rottinkikoriin kaikki, ei siellä ole kuin tarpeet muutamiin villasukkiin. ;)

      Mulla on kirjanmerkeissä yksi lahjoitetaan palanutta hevosenlantaa -ilmoitus, vähän niin kuin varalta odottamassa tarvetta.. =) Ja meillähän on tuossa naapurissakin hevostalli, sieltä vois kysellä myös, kunhan saadaan piha siihen vaiheeseen.. JOS saadaan - koko ajan tulee vettä niin, että piha ei kanna enää edes polkupyörää, saatika kaivuria. ;(

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.