keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hevosvoimia kankaalla ja koneissa

Kun tilasin Riikalta tätä runoratsua, oletin jotenkin automaatisesti, että siitä tehdään tytöille jotain. Miten ihmeessä minä sorruin niin kaavamaiseen ajatteluun, vaikken kuuna kullan valkeana ole ollut päivääkään heppahöperö? Kaikkea sitä sattuukin!

 

Tein siis kiusallanikin siitä paidan pojan kaappiin, kun vaatetettava itse oli ensiksi hyväksynyt kuosin. Siinä mielessä aika helppo puettava tämä kyseinen miehenalku, ettei ole tainnut kertaakaan ilmoittaa mistään kankaasta tai vaatteesta, että "tuo ei kelpaa". Jatkakoon samalla linjalla, siitä äitikin tykkää.

Paidan jälkeen syntyivät uudet pökät uuden yläosan pariksi. OB:n kesänumerossa oli niin kertakaikkiaan hyvän näköisin taskuin varustetut ja hyvin istuvat pikkupoikien farkut, että retkahdin pitkästä aikaa moisia tikkaamaan. Kaavaan otin pohjan kyseisistä Funky Boy -farkuista, mutta muokkasin niitäkin taas omanlaisikseni. Nappi- ja vetskarisepaluksen korvasin kuminauhavyötäröllä, kun poika on sellaisia itse toivonut. Helpompiahan nämä on pienille käyttäjille, eikä tarvita vyötä.


Kun tikkauksissa kerran käytettiin erivärisiä lankoja, tein taskunsuutkin eripareiksi. Muutenkin nykyään nämä eriparit ovat olleet pinnalla - minulla on tainnut useampaankin paitaan tulla erivärisiä hiharesoreita sun muita. Ihanaa, kun kaikkea ei tarvitse tässä elämässä ottaa aina niin vakavasti!



Nelivuotias tosimies taitaa ihailla enemmän moottorihevosia kuin niitä heinää pureksivia, mutta hyvin upposi silti hepat paidassakin. Housut tuntuvat olevan aika rentoa mallia hitusen kavennettunakin, mikä ei kyllä ollut yllätys, kun kyse on tuosta luikkuliinista. Rasvaprosentti on varmaan miinuksella (olispa vaan itselläkin).


Kuvat käytiin napsimassa pihamaalla, tuon maalaustelineenämme toimivan Majorin päällä. Taisi olla paras kuvauspaikka ikinä, jos pojalta kysytään!




Vaan sehän se pientä miestä mietityttää, että mitenkähän saisi jalat kasvamaan nopeasti niin pitkiksi, että yltäisi kunnolla polkimille. Sillä eihän traktoria voi ajaa, jos ei ole riittävästi ulottuvuuksia.



Esikoisen eskarin aloitus lähestyy hurjaa vauhtia, ja äitiä jo vähän jännittää. Miten sitä osaa oman pikkuisensa laittaa maailmalle, viisivuotiaana, ja ihan yksin? Vaikka taksikuljetus on kotipihasta eskarin pihaan ja takaisin, tuntuu siitä huolimatta, että johonkin tuollainen pieni tyttö häviää siinä välillä, enkä minä voi tehdä mitään. Nakotan tyytyväisenä kotona ja kurkin ikkunasta, että milloinkahan se tytär palaa. Kunpa pitäisivät hyvää huolta siellä. Kunpa saisi kavereita. Ja rohkaistuisi ja reipastuisi, kasvaisi ihan oikeaksi koululaiseksi.


Uudessa eskaripaidassa on ainakin reippautta yli äidin sietokyvyn, mutta tyttö itse tykkää, ja se on pääasia.


Kaava tähän sekametelisoppaan on myös tuosta uusimmasta OB:n inspiraatiopläjäyksestä. Kylläpä se olikin taas täynnä käyttökelpoisia kaavoja - siinä on lehti, jonka yksikään numero ei ole tullut minulle turhaan. Jokaisesta lehdestä on irrotettu kaavat, ja monesta on piirretty useampia malleja. Puhumattakaan muokkauksista, jotka on tehty OB:n kaavojen pohjalta.

Mutta kello lähentelee yhtä yöllä, ja kaikki kunnon mummot on varmasti jo nukkumassa. Tämä kunnoton keitteli talkoomaalareille melkoisen myöhäiset kahvit, ja joi tietysti itsekin, ja valvoo nyt täällä ilman unen häivettäkään. Jos käväisisi vielä pikaisen kollegakierroksen teidän ihanissa blogeissanne, ja kokeilisi sitten laittaa ne silmät kiinni. Kun vain pysyisivät sitten, mokomat. Hyvää yötä!

29 kommenttia:

  1. Mulla oli runoratsun kanssa ihan sama, että kuvittelin tilaavani sitä tyttöjen vaatteisiin. Sit näin jonkun tehneen siitä pojalle shortsisetin. Tajusin, että tuohan on niin unisex-kangas kuin voi olla! Aivan lempparipaita siitä tuli meidän pojalle ja tytölle kummallekin. Vauvalle siitä pitäs vielä tehdä jotain.

    Aivan ihanat farkut! Nuo eriparisuudet kruunaa kyllä nuo komeat housut!

    Ja hienoja paitoja kummatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet! On ihana kuosi juuri tuosta syystä.ü

      Poista
  2. Kivan pirteä paita ja kivat leikkaukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos muuten myös arpavoitosta, se tuli jo aikoja sitten ja on ahkerassa käytössä, hyvin toimii eikä näpit pala! :)

      Poista
  3. Molemmat on tosi pirteitä, paidat siis. Mua jäi kaivelemaan, mistä tuota tähti ympyrää sais vielä, kaipaisin sitä turkoosia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omani ostin Royal-tuotteelta, katsopa vieläkö siellä on..ü

      Poista
  4. Farkut on kyllä huikeen hienot! Runoratsua en minäkään ehkä olisi pojalle ajatellut, vaan hyvinpä näkyy toimivan =)

    VastaaPoista
  5. Ihanasti tuo turkoosi sopii runoratsuun.. Itsekin olen sitä miettinyt. :) Ja tosi kivan näköiset housut!

    VastaaPoista
  6. Upeita vaatteita! Mahtavat housut ja ihanan värikäs eskaripaita!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanan värikkäitä vaatteita lapsosille :) Minustakin oli hyviä kaavoja uusimmassa Ottobressa.. :)

    VastaaPoista
  8. Todella ihania ja kekseliäitä vaatteita taas :) Uusin Ottobre oli mun mielestä ehkä paras ikinä ja se on mukavaa että siellä alkaa olla kaavoja myös hoikille lapsille, ettei ehkä ihan aina tarvii muokata ;)

    VastaaPoista
  9. Tosi kivat housut!
    Meilläkin esikoinen aloittaa pian eskarin. Taitaa äitiä jännittää enemmän kuin eskarilaista. Meillä eskari on kyllä päiväkodin vieressä ja siksipä poika saa kyydin sinne isältään samalla kun nuoremmat sisarukset menevät hoitoon.

    VastaaPoista
  10. Ihanan pirteitä vaatteita olet taas ommellut! Itselläkin kaavat jo piirrettynä tuohon samaiseen tyttöjen "sekameteli" -paitaan uusimmasta OB:sta. Samaa mieltä siitä, että on ihan ehdottoman hyvä lehti! :)

    VastaaPoista
  11. Tuo runoratsukangas on kyl tosi ihana ja sopii pojan paitaan hienosti :) Nuo farkut on kyl kans mageet!!

    VastaaPoista
  12. Ihanat varsinkin pojan vaatteet ja mahtava kuvaustausta tuo Major :-).

    VastaaPoista
  13. Vautsi mitkä farkut! Tollasille ruippana-pojille on vähä vaikee välillä löytää oikeen levysiä farkkuja :/ ...meillä toinen pojista kans ihan kaponen...
    Ja samat huolet täällä eskarilaisen suhteen, kävellen pitäs vaan tyttö laittaa kulkemaan.
    Onnea pienille eskarilaisille, ja luottamusta meille äideille!!! Mä varmaan kans seison rappusilla niin kauan sydän pamppaillen että tyttö ilmestyy näkyviin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa siihen tottuis kun huomaa, että tyttö tulee ehjänä kotiin ja toivottavasti vielä kertoo että oli mukavaa.. =)

      Poista
  14. Oi kerrassaan ku on hienot farkut saanut poju! Eikä vähemmälle huomiolle jää muutkaan vaatteet. Onpa hyvä jos ei oo ranttu poika vaatteiden suhteen, että kelpaa. Eskarin alotus kyllä jännitti aikoinaa muakin, mutta hyvinhän tuo meni. Ja syksyn pimeät vähän huolestutti, miten lähtee matkaan yksin. Tuolla yhdellä pätkällä pihasta huoltsikalle ei oo valoja. Ja ihmeen kummasti aina lähti. Tosin yks kerta piti valaa uskoa pimeää ja matkaa pelkäävää pientä, että sain koulumatkalle. Mukavaa eskarin odotusta tyttärelle ja äidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se syyspimeä on varmasti aika pelottava asia lapsille.. itsekin muistan joskus eka-tokaluokkalaisena tulleeni 4H-kerhosta itkua tuhertaen kotiin, kun oli pimeää ja vain etummaisena kulkevalla siskolla oli valo pyörässä.

      Poista
  15. Ihania vaatteita kyllä, farkut on h u i p u t :)
    Runoratsun kanssa mulle kävi niin, että vaikka äänestin silloin vihreää (tyttö tykkäs vihreestä) niin sitten kun näin kuvan kankaasta ni ei oikeen sytyttäny...nyt vasta kun näin ruttunuttu blogis paidan ja tämän nyt niin tilaus on tehty :D PAKKO tilata ;)
    Meillä myös esikoinen aloittaa eskarin ja äitiä jannittää ja huolettaa juuri samoin kun sinullakin, onneksi en oo siis ainut..mutta sanovat että ku aikaa kuluu niin pitäis huoletus helpottaa ;)
    meillä myös onneksi kyyditys, täällä ei eskarilaista saisi edes yksin laittaa taipaleelle...eli ei ois kiva jos joka aamu joutuis kaikkien lasten kans lähtä viemään eskarilainen,tulla takas kotia, ehtiä juuri ruoka laittaa ja eiku takas hakee...ei kiitos!
    onneksi siis sopivan matkan päähän tuli talo tehtyä :) -kaiku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kaipa sen on pakko helpottaa, muuten kaikki äidin olis kuolleet vatsahaavaan ennen kuin lapsi olispäässyt ekaluokalle.. :D

      Poista
    2. Niin ja täällä sama juttu, eskarilainen ei saa kulkea yksin, joten on onni asua riittävän kaukana. ;)

      Poista
  16. Ihanasti sopii turkoosi tuon hepon kanssa! Ja kiva oli myös huomata että tuo tähtiympyrähässäkkäkuvio on noinkin "isoa", täytyy ehkä harkita sitä oranssina.. :)

    VastaaPoista
  17. Voi kun on taas nättiä! Itse hairahdin eilen tekemään inventaarion kangaskaappiini ja totesin, että trikoita on AIVAN liian vähän suhteessa puuvilloihin. Sitten istahdin, aikani näpyttelin ja köyhdyin jokusen sataa euroa. Toivottavasti lähipäivinä Kusti polkee vastinetta kasapäin... :}

    Tuo eskarin aloittaminen on kamalaa meille äideille! Kaksi vanhinta ovat rajan jo ylittäneet ja kyllä oli kamalaa päästää molemmista irti. Taksi täälläkin haki pihasta, eikä yksin olisi edes saanut päästää. Nyt koululaisina joutuvat jo kävelemään tuonne maantien varteen. Sekin äitiä kylmää: entä jos joku turjake pysähtyy ja esittää olevansa varataksi ja sitten vie mennessään...?! Onneksi on olemassa kyltit autoissa ja olen vannottanut soittamaan äidille, jos moista meinaa tapahtua.

    Nyt tämä lähtee selättämään vanhoja lakanoita ja surauttelemaan mekkoyökkäreitä koko flikkanelikolle! Aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, kaikenmaailman namusedätkin vielä! Täytynee alkaa jo valmentamaan siihen, etteivät kaikki aikuiset aina ole hyviä ja luotettavia. :(

      Poista
  18. Ihanan värikylläisiä vaatteita! Nuo housut etenkin hyvän näköiset.

    VastaaPoista
  19. Ihana setti tulikin! Turkoosi kanttaus sopii näköjään tosi kivasti runoratsuihin :)

    VastaaPoista
  20. Ihania! Ihan kaikki. Tuo tyttösen paidan kangas on todella kiva. :)

    VastaaPoista
  21. Tosi kivoja vaatteita, joo! :D Uusin Ottbre on kyllä paras tähän astisista! ;D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.