torstai 7. kesäkuuta 2012

Materialistin haaveet

Pienimmällä miehellä ei ihan kauhean montaa kesäsettiä ole helteiden varalle. Sitähän ei tiedä kukaan, tuleeko niitä (helteitä) edes, mutta kai nyt ainakin yksi maagisen lämpötilarajan rikkova päivä mahtuu jokaiseen kesään?


Että tällaisella asennekasvatuslinjalla tällä kertaa. Pojalle traktoreita, tottakai. Eikä tuo kasvatettava tunnu niitä lainkaan panevan pahaksensa, vaikka kuvaushetkelläkin on 38 asteen lämpötilaraja pienen miehen elimistössä rikottuna. Poseerata jaksaa aina - ja vispata jalkoja!


Raitavelour ja lahkeiden raitaresori on Jofotexilta, traktoritrikoo Sampsukalta. Kaavat on piirrelty kesän 2011 OB:n numerosta, mutta varsinkin shortsien kaavaa on muokattu reippaasti omanlaisekseen.


Omaa konettani kaipaan päivittäin enemmän, sillä mikä tahansa tekeminen tuntuu vähäsen mutkikkaalta tuolla lainakoneella. Paininjalan puristuksen säätönumiskaa siitä ei löydy, ja sekös venyttää somasti pääntiekanttauksia ja varsinkin helmakäänteitä. Kun hyvälle kerran pääsee tottumaan, ei tahdo osata enää vähempään tyytyä.


Jämäpalasta pyöräytin pojan pihavaatekoriin yhden pipon vanhojen vastaavien kaveriksi. Aina on jossakin pipossa vesieristettä, pihkaa tai muuta kummallista, joten hyvä jos välillä voi jo vanhimpia heittää surutta menemään.

Karvalakkikoneella ommellessa ja omaa kaipaillessa on peitetikkikonekuumekin nostanut päätään entisestään. On siihen toki muitakin syitä, kuten se, että Berninalla on vaihtumassa maahantuoja ja koneiden hintakehitys on suuri arvoitus sen jälkeen, kun Berner jättäytyy puikoista. Harvoin ne hinnat ainakaan alaspäin tulevat. Ja kun vielä joskus saan ompeluhuoneen tyhjennetyksi kaikesta turhasta roinasta, joka kuuluisi ullakolle, mahtuu työpöydälle yksi lisäkonekin. Miksipä siis ei, kun kerran tarvetta tuntee. Ei, vaan pakottavaa tarvetta. Varsinkin sen jälkeen, kun sain tänään käydä katsomassa tällaisella 009:llä työskentelyä erään toisen bloggaajan luona. Suurkiitokset Heidille hyödyllisestä esittelystä! =)


Kyllä se peitetikin ja kääntäjän käyttö tämän kaiken kaksoisneulalla ähertämisen, neulan katkeilemisen, resorien käsin kääntämisen ja ties minkä muun jälkeen näytti vain niin tuhannen kätevältä, että paluuta entiseen tyytyväisyyteen ei taida olla. Heti kun näitä koneita taas saa, on ryhdyttävä kaupantekoon. Tai jos tarkkoja ollaan, kaupoista on oikeastaan jo sovittu, mutta koska koneita ei tunnu nyt saavan, siirtyy koneen hankkiminenkin lähemmäs syksyä. Mutta vielä te näette peitetikkiä tässäkin blogissa, joko ennemmin tai ainakin vähän myöhemmin.

On minulla muitakin haaveita. Eikä yhtään sen isompia kuin metri kertaa kaksi. 

www.romuritari.fi

Toisin sanoen uusi ruokapöytä.

www.romuritari.fi

Olen katsellut jo ties kuinka kauan huutiksesta, torilta ja muista nettikohteista lankkupöytiä, talonpoikaispöytiä, tuvanpöytiä ja kaikkea siihen suuntaan viittaavaa. Mutta turhaanpa mummo etsii. Kukapa omaansa haluaisi myydä - kyllä minäkin sen ymmärrän. Mutta googlen avulla osuin kuitenkin joensuulaiseen käsityöyrittäjään, joka tekee niitä kaivattuja lankkupöytiä ihan itse.

www.romuritari.fi

Näyttävät jämäköiltä, ihanan patinoituneilta ja oikeasti-vanhoilta... ja siellä tehdään vielä toivottujen mittojen mukaisia. Pööfekt! Jos ei joku ihmeen säkä käy sitä ennen jonkun vanhan pöydän kohdalla, niin joskus meille kenties muuttaa Romuritarin törkeän painava lankkupöytä.

Ja pöydän ympärille tuolit. Ikeasta.
Pirtinpenkkimalli olisi kätevämpi noiden tuoleillaan keikkuvien napeksien kanssa, mutta kun minä niin kovasti tykkäisin nelijalkaisista. Tekisihän tuo löytämäni Ritari penkitkin, mutta saa nähdä sitten. Siitä tulee jo vähän turhan rouhea olo, jos penkitkin ovat tuota samaa lankkujen raskasta sarjaa. Ja olisihan noiden ristiselkänojien putsaaminen kuitenkin  paljon helpompaa kuin nykyisten pinnamallien, kun nykyisten pinnojen väliin ei tahdo immeisen sormi luutun kanssa mahtua.

Ainoa ongelma tuollaisessa pöydässä puolestaan olisi kankaiden leikkuu. Tuollainen uurteinen lankkurivi ei ehkä ole paras mahdollinen alusta leikkaamiselle ja neulojen pistelylle!? Onko seuraava projekti sitten leikkuupöytä työhuoneeseen? No, sitä ennen olisi tehtävä isompi työhuone, eli isompi talo. Jokohan siinä vaiheessa olisi halvempaa teettää muksuillensa vaatteet jollain toisella ompelijalla?

No, pidetään haaveet realistisina, ja suunnitellaan nyt toistaiseksi vain tuota peitetikkikonetta. Ja sitä odotellessa mahdollisesti tilausta Jofotexille. Sinne oli tupsahtanut kivoja uusia omppukuoseja sun muita mukavia, mutta suuri osa uutuuksista on jo myyty loppuun. Kunhan niitä taas saa, laitetaan tilausta sinne päin. Paikkavarauksia en vielä ota vastaan, mutta pysykää kuulolla!

Jofotexin uutuuksia tämäkin

Ps. huutiksesta löytyy kasa mammafarkkuja! Ja tietysti Ne Vaunut... =)

17 kommenttia:

  1. noita on mm kangas-mallalla jo ja varmaan tulee myllymuksuille ja kestovaippakaupallekin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KM:lla on noita omppuja yhdessä värissä, mutta metrihinnassa on 2,5 euron ero Jofotexiin, plus että Jofolta saa -10% kun ostaa kerralla yli 2000 kruunulla.. Tosin olishan se fiksua kannattaa kotimaista! ;)

      Poista
  2. Täälläkin mietitää kovasti uusien koneiden ostoa. Kuumeeni uuden ompelukoneen hankintaan vaan kasvaa blogiasi lukiessa.
    Ihanat hellevaatteet pikkuinen on saanut. Kyllä ne helteet sieltä kohta tulee, niin on vaatteille käyttöä.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Onpas suloinen setti!
    Minullakin peitetikkikoneen kuume nousi nyt niin korkeaksi, että kone oli hankittava. Päädyin lopulta elna 444, vaikka tuokin kone yhdessä vaiheessa oli mietinnän alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti kysellä kauppiaalta tuosta elnasta kun muissa asioissa soitin, ja opin että se on sama kuin se janomen kone. =)

      Poista
    2. jep, aivan oikein. Elnat ja Janomet valmistetaan samassa tehdassa :-), Eikö ole hassua??

      Poista
  4. Söpis kesäsetti ja sulonen poju ja aaaaaaaiwan herkku ruokapöytä, niin mun unelma <3 Eli täälläki on haaveiltu tuollasesta lankkupöydästä, mut tod.näk. joudutaan oottaa eka sitä omaa taloa valmistuvaks, jotta tuollasen sais! Mut aivan mahtava!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennenpitkää se valmistuu teilläkin, ja siten kilpaa tilaamaan lankkupöytiä.. ;)

      Poista
  5. Tosi ihanaa tuo traktorikangas!! sitä ei näyttäny enää olevan sampsukalla :(

    VastaaPoista
  6. ihanaa pikku ukkeli siellä :-)) ja vaateetkin

    muistathan minuakin kun järjestät Jofolle tekemistä??? pliis
    t Jana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä sinut muistan kun sinäkin aina minut.. ;)

      Poista
  7. Noi on ihania nuo lankkupöydät! Mä metsästin terassille sellaista, mutta piheys iski enkä raaskinut tonnia maksaa sellaisesta... rakennettiin sitten miehen kanssa itse ja mä tykkään ihan hurjasti, nyt mä en muualla söisikään kuin ulkona :-).

    VastaaPoista
  8. Olen uusi lukija ja aloitteleva blogisti. Blogisi on aivan ihana ja voin kyllä jakaa tunteesi noista koneista. Itsellä odottaa kolme teollisuusompelukonetta mummolassa sitä päivää että saan ne johonkin mahtumaan... Siihen asti surrutellaan tavallisilla...

    VastaaPoista
  9. Tuo pöytä tosiaan on ihana. Itseasiassa niin ihana että me on miehen kanssa jo suunniteltu vuosia että vois tehdä tuollaisen pöydän (se kun on puuseppä niin haluaa tehdä itse ja mieleisen). Minusta tuollaiseen pöytään sopii sellainen vähän rouhea pinta, saa olla sellainen jossa ei uudet pikkukolhut erotu.. Kuulostaa vähän epäilyttävältä, mutta jos näkisit millainen on meidän vessan käsienpesualtaan alla oleva taso niin tietäisit mitä tarkoitan.

    Meille ei varmaan mitään puuhuonekaluja ostettaisikaan jos olisi vaan ne kunnon työtilat puuhommiin kun ei ensinnäkään tahdo löytää mieluisia ja sitten jos jotakin löytää niin sen pitäisi ensin läpäistä ankara arviointi. Mä en enää edes kehtaa mennä jossakin torilla katselemaan joitakin puuesineitä (koskee siis näitä uusia) kun heti alkaa kuulua että ei näissä saisi mitään sorvin jälkiä näkyä ja ei ole kostutettu hionnan välissä kun nousee tikkua pintaan ja on karheaa ja..... Itseasiassa omakin silmä on tottunut näkemään mikä on laadukkaasti tehty ja mikä on tehty vähän sinnepäin helpon rahan toiveissa. Ja niinhän minä itsekin olen tarkka omien käsitöiden jäljestä että ei ole toista moittiminen ;)

    Toisaalta on helppo olla sellaisessa parisuhteessa ja ymmärtää toista jos molemmat on perfektionisteja (tosin siihen se helppous loppuukin kun koko muu elämä on niin haasteellista juuri samasta luonteenpiirteestä johtuen)..

    Koetan vielä ennättää jossakin välissä vastaamaan sulle sähköpostiinkin kunhan tämän asuntohärdellin saa ensin selviteltyä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on se harmi ettei meijän mies oo puuseppä! Käsistään kätevä kyllä mutta on erikoistunut enempi metalliosiin ja mustaan rasvaan. ;) No, hyötynsä siitäkin on. Säästöön jääneistä autonkorjausrahoista voinkin sitten nipistää donan tuohon pöytään! ;) Eikähän se edes tonnia maksanut, jos tarkkoja ollaan.

      Ja ei, ei kuulosta ollenkaan epäilyttävältä tuo teidän vessan taso. Meillähän on sellaisen rotansyömän näköistä jäljittelevät tasotkin vessassa ja keittiössä, vaikka ovat siis ihan laminaattia! Kirjoitinkin tuonne Romuritarille ensimmäisessä yhteydenotossani haluavani pöydän, jossa on valmiiksi vanha tunnelma ja elämisen jälkiä niin, ettei uudet kolot ja naarmut erottuisi. Ja että ne voisi paikata tarvittaessa sopivan sävyisellä vahalla. =)

      Poista
  10. Moikka!!! just muistin missä näin tuo ompputrikoota, täällä: http://www.myllymuksut.com/trikoo-omena-p-2048.html
    Se on se?? Vai??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se just sitä! Tosi hyvät kuvat muuten, ihanan kirkkaana näkyy värit. Tahtoo saada tuota! Mutta onpa se kotimaassa kallista.. :O

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.