tiistai 15. toukokuuta 2012

Vastaanottokeskus

Haimme eilen mummilta perennat, jotka hän oli siirtänyt meidän pihaamme varten syrjään jo viime keväänä perennoja jakaessaan. Kun pihaa ei vielä ole, oli ne lykättävä johonkin väliaikaismajoitukseen. Multaakaan ei tähän hätään ollut hankittuna, mutta onneksi etupihalla kasvaa komea kökkökasa, jossa on vähän multaakin jossain kivien ja savien seassa.

 

Siitä kaiveltiin muutama pulkkakuormallinen mustempaa maa-ainesta kyytiin ja kiskottiin sitä lasten kanssa takapihalle, sinne syrjemmäs, minne ei oikeaa pihaa koskaan tehdäkään. Pakko sanoa, että jos sattui naapurin rouva huomaamaan minun lapiointini, niin saattoipa pitää vähäsen pöpinä. Juuri eilen hänelle tuskailin, miten rassaa tuo törkeä kanto-savi-kivi-multakasa tuossa keskellä pihaa, ja voi kun pääsis sitä pian eroon. Ja seuraavana aamuna on rouva sitten sinisellä Fiskarsilla kasaa pilkkomassa ja vetämässä pulkkakuorma kerrallaan sitä pöpelikköön. Ai epätoivoista yrittämistä, missä muka? Ja sinne takapihallehan naapuri ei näe, eikä siis tarina kerro, minne minä sitä maata tuosta kuskasin.

Jaa että miksikö pulkalla? No kun ei ole tullut hankituksi kottikärryjäkään, ja nythän ne pulkatkin joutaa kesätöihin, kun mäenlaskukausi on ohitse. Sai sitä isänmaata silläkin siirtymään, kuten kuvasta näkyy. Mutta näin meidän kesken kyllä olen sitä mieltä, että pitää ne kottikärryt käydä ostamassa. Mitä nopeammin, sen parempi.


Lapset roudasivat vielä innosta pinkeinä kiviä "kukkapenkin" reunuksiksi, kun totesin, että juurakoita kastellessa koko kökkö leviää pitkin savirinnettä, ellei sitä reunusta jollain. Ja nyt on hienot kehykset kasalla!

 

 

Sielläpä ne nyt odottavat pihan perällä lopullista sijoituspaikkaansa. Olen itseeni varsin tyytyväinen, kun hoksasin sijoittaa tuon väliaikaispenkin sinne, missä ei pihanlaittotöitä tehdäkään. Eipähän ainakaan ole edessä sitten, kun nurmimaita levitellään, ja saavat kasvaa tuolla nyt ihan vapaasti niin kauan, että varsinaisiin penkkeihinsä pääsevät.

Ja kun varsinainen istutustyö oli tehty ja kukat hyvin kasteltu, jatkoi tomera puutarhurikaksikkomme istutustöitä omilla jutuillaan. 


 Rikkaruohoja savimaasta savimaahan... Tee työtä, jolla on tarkoitus. (?!)

 

Ja kun ulkona ollaan, ulkona myös syödään. Ei niin hienosti, mutta hyvin. Makkaraa, mehua ja Jaffa-keksejä.


Sisätöissäkin olen ehtinyt vähäsen olemaan. Viikonloppuna tein vihdoin kansionjärjestelyduunia, jota olen suunnitellut tekeväni varmaan ainakin puolen vuoden ajan. Nyt taas löytyy tarvittavat kaavat helpommin, ja vielä jos saisi hankituksi välilehtiä muovitaskujen erottimiksi, niin jopa alkaisi olemaan hyvin asiat kansien välissä.


Miten sinä lajittelet kaavasi? Kansioon vai johonkin ihan muualle? Kirjoitatko kiltisti jokaiseen kaavaan, mitä ne ovat, mitä kokoa ja mistä lehdestä piirretty? Vai ovatko kaikki kaavat yhtenä suloisena mylläkkänä pahvilaatikossa? Kerropa kun mielesi kumminkin tekee!

Minä päädyin nyt tekemään niin, että laitoin aina yhdenlaiset kaavat yhteen taskuun ja kirjoitin taskun kylkeen teippiin, mitä missäkin taskussa on. Ennen minulla oli esim. kaikki paitakaavat yhdessä taskussa, ja kun samasta sekasotkusta piti löytää 62-senttinen peruspaitakaava tai 110-senttinen satulahihapaitakaava, niin saihan niitä välillä selailla. Lisäksi joku älypää ei ole edes kirjoittanut jokaiseen kaavaan kokomerkintöjä, ja nyt olin niin raaka, että kaikki epämääräiset, merkitsemättömät kaavat, joiden alkuperä on hämärän peitossa, lensivät roskikseen. Tästä lähtien minä lupaan kirjoittaa kaavoihin, mitä niillä voi tehdä. Sen lisäksi lupaan piirtää uuden koon lempparipaidasta, sen sijaan että jaktaisin aina vain hihoja ja helmaa, kun lapsi kasvaa. Sitten kun saa tehdyksi sen Täydellisen Paidan, niin myöhemmin ärsyttää, kun siihen ei olekaan olemassa kaavaa. Sen siitä saa, kun leikkelee mielensä mukaan ja joskus vahingossa onnistuu.

Selian runoratsujakin sain vihdoin vaatteeksi asti. Kuvittelin jotenkin ostaessani tuota, että nuo viininpunaiset yksityiskohdat on ruskeita, ja kun ne viininpunaiset yksityiskohdat sitten tulivat postissa kotiin, olin vähän järkyttynyt. Myöhemmin kuitenkin löysin kaappieni kätköistä punertavan ruskeaa interlockia, joka joskus punertavuutensa takia jäi kaappiin hylkiöksi, ja huomasin, että voisin yhdistää nämä kaksi punertavaa ylläystä.


Niinpä niistä tehtiin 110-senttinen kesäsetti esikoisen omaksi. Kyseisen kokonaisuuden uusi omistaja on nyt niissä tärkeissä puutarhatöissään, joten mannekiinin virkaa sai toimittaa tämä oivallisen nöyrä ja hiljainen sijainen. Kuvissa ei niin erotukaan, että runoratsun ja punertavanruskean interlockin värit ovat yllättävän lähellä toisiaan, mutta eipä tuolla niin väliä olekaan. Pääasia, että itse tiedän.

Noihin puolipallotaskuihin en ole kovin tyytyväinen. Tein ne kaksinkertaisina, ja liian paksut niistä tuli. Hyi hyi. Onpahan opittu taas yksi asia lisää tästä maailman menosta: jatkossa teemme yksinkertaisia taskuja!

On muuten laadultaan ihan parasta joustofroteeta ikinä tuo runoratsu. Niin tiivistä ja sileää, että ihan kuin se ei joustofroteeta olisikaan! Laadun vuoksi voisin hankkia sitä kesällä myyntiin ilmaantuvaa vihreääkin ratsua, vaikka itse olisinkin ollut sen punaisen kannalla!

Ps. Kiitoksena kuuden vuoden työurasta minut palkittiin äitiensunnuntaina ehkä valtakunnan kauneimmalla vedenkeittimellä:


Onko nämä tällaiset lahjomiset niitä kannustinjärjestelmiä? Niin kuin että "Pysy meillä töissä, palkitsemme sinut pitkästä urasta!" No suattaapa tuota pysyäkin, kun tuollaisella saa vetensä kiehauttaa.

15 kommenttia:

  1. Minä sain haisaappaat ja pyöräilykypärän! :) :) Ja ihan omasta pyynnöstäni, pyysin jompaa kumpaa, sain molemmat! Toiset ne pyytää koruja, meikäläinen pyytää kumppareita! ;-)

    Ihana esikko? ruttuisine lehtineen! Mulla kukkii jo! :)

    Ja samaa mieltä runoratsuista, mahtavan laatuista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on enemmän kans tuota karumpaa sarjaa.. =D Minä sain Tex Willerin jättialbumin ja sen keittimen.. muutama vuosi sitten ilahduin kovasti Boschin hio-sahaa-tee-mitä-vaan-monitoimityökalusta. =)

      Ja on esikko, ja juuri sunnuntai-iltana pyöräillessäni pysähdyin kurkkimaan yhden autiotalon pihaa, siellä oli koko pihamaa keltaisenaan esikoista, mutta tuo ei kuki vielä. Johtuneeko siirrosta, on siis siirretty viime kesänä uuteen paikkaan kasvamaan ja nyt taas tuli muutto.

      Poista
  2. Se on tuo kevät, se saa mitä hulluimpiin projekteihin. Minäkin suunnittelen kukkapenkkejä vaikka pitäis mun jo uskoa että rikkaruohot siellä lopulta vaan kasvaa. Meillä sentään on ne kottikärryt, mielikuva multakuormasta pulkassa sai kyllä naurut irtoamaan. :-D
    Kaavojen säilytyksestä.... Häpeillen myönnän että mulla ne on sikinsokin missä lie. Osa lehtien välissä muka tallessa. Siis lähinnä OB:n kaavat aina sen lehden välissä mistä se on. Ja pieni termiitti levittää ne aina välillä, ja sitten on kaavanosia hukassa.... Huoh. Mun pitää kans pyhittää päivä tuolle kaavojen järjestelylle. Tuo sun systeemi vaikuttaa aika hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.. nyt meillä on muuten ne kottikärrytkin. =D

      Poista
  3. Mulla on kaavat sellaisessa haitarikansiossa. Tällaisessa: http://www.ofitec.fi/cgi-bin/webiokauppa?Kansiot&naytasivu=105&id=1443&saitti=ofitec

    Taskut on ryhmitelty eri otsikoilla: paidat, mekot, housut... ja vielä siten että molempien lapsosten paidat, mekot, housut on kukin omassa taskussaan. Helposti löytää tarvitsemansa. Viimeinen tasku on otsikolla sekalaiset ja sielläpä vallitseekin kaavakaaos. Mutta kaavoihin mulla on tapana kirjoittaa koko ja vaate jota ne edustavat. Eipä se sekalaiset-osiokaan ihan toivoton suo ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuollaisissa kansioissa kaikki raksa-asiat. Tai joko pitäisi sanoa, että oman talon asiat. ;)

      Poista
  4. Tuo sun kaavasysteemi näyttää järjestelmälliseltä! Miekin olen miettinyt että miten ne saisi fiksuimmin säilöttyä mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niille kuitenkaan mitään. Jospa nyt kuvistasi olisin inspiroitunut niin että saisin! :)

    VastaaPoista
  5. Mulla on kaavoja varten 3kansiota. Yksi lastenvaatteille, toinen pipoille yms ja kolmas missä aikuisten kaavat ja jotain sekalaisia. Kaavat ovat muovitaskuissa ja välilehdillä eroteltuna koottain. Yhden vaatten kaavat yhdessä taskussa. Kirjoitan kaavoihin mikä vaate ja koon.Jos kaava on jotenkin extrahyvä tms niin saatan kirjata kulmaan hyvä! jos muistan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans joissakin kaavoissa niitä lisäkommentteja.. esimerkiksi jos jollekin oon tehny sillä kaavalla jonkun täydellisen jutun, niin kaavaan oon kirjoittanut, mikä vaate sillä on tehty.

      Poista
  6. Mulla on myös kansiossa kaavat,jokainen omassa muovitaskussaan,myös lehdet ja muut ohjeet löytyy kansiosta ja jokaiseen kaavaan kirjoittanut mikä koko,mistä lehdesta jne.olen kylläki vasta innostunut ompelee lapsille,ettei nuita kaavoja monia kymmeniä oo,muutoin laittaisin niitä samoihin muovitaskuihin kuhan lisää kertyy. Runoratsu joustofrotee oli kyllä laadultaan huippu, mutta mulle oli pettymys se hepan väri,ei ollutkaan valkoinen, eikä edes luonnonvalkoinen vaan sellainen kellertävä.kuvissa näyttää valkoiselta.ja ne häntä ja harja väri luulin itsekki ensin ruskeaksi.mut tyttö aiko "syyvä" kankaan ku niin tykkäs ni ommeltiin sit mekko ja tykkäsin!vihreä runoratsu tulee minun mielestä jerseynä...itse tykkäisin enempi juuri joustofroteena! -kaiku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! No sitähän saattaisikin taas täällä päässä tarvita enemmän nimenomaan jerseynä.. kiitos lisäinfosta! =)

      Poista
  7. Aivan ihana vedenkeitin!!! Minulla on kolme kansiota kaavoille (tyttö, pojat, aikuiset+pipot+lelut yms), yhdessä muovitaskussa aina kaksi kaavaa, piirrän pienoiskuvan mallistaan ja kirjoitan koon ja mistä lehdestä/numerosta, kuvasta saan ennenmmän irti kun kirjoituksista ja muovitaskusta näkee ne molemmat kaavat, kansiossa sikin-sokin mutta helposti ne löytää. Vauvanvaate kaavat laitoin kaikki samaan kun niitä ei tarvi enää;)

    VastaaPoista
  8. Pulkka on mitä parhain työväline pihan laitossa! Sillä on kaikista paras kulettaa myös isoja kiviä; niitä ei jaksa nostaa kottikärryihin vaan paljo helpompi on pyöräyttää pulkan kyytiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonniin, siellähän se puhuu, viisauven ääni! Kiviä on täälläkin, joten pulkalla on odotettavissa vielä kova työkesä!

      Poista
  9. Onhan se mullan kuskaaminen voinut olla hiukka koomisen näköistä :) Mutta hätä keinot keksii! ihanan keittimen oot saanu!

    Mullakin on kaavat muovitaskuissa. Yhdet yhdessä ja päällä teipissä lukee mitä se sisältää. Ja muovitaskut sit kansiossa...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.