sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vankkurihöperö

Kaikenlaisista kuplataskuista hetkeksi riittävän annoksen saaneena kokeilin eilen ommella vaihteeksi vähän toisenlaista mekkoa omaan käyttööni. Idea tähän alkoi kutittaa mielessä lauantaina aamupäivällä, kun otin pyykkiä narulta kuivumasta, ja pyykkien joukossa oli kuivumassa kangas, jonka olin ostanut joitakin päiviä aikaisemmin paikallisen kangaskaupan muuttomyynnistä. Että se siitä kotihengettären siivouspuuskasta sitten... ;)

Kaavan pohjaksi piirsin 8 vuotta vanhasta Modasta jonkun perusmekon yläosan, ja visioin alaosan omasta kynästä. Kaikenlaiset kauniit, vaaleat, rouheat pitsit ovat alkaneet kiehtoa paitsi sisustuksessa (jossa ne ovatkin kiehtoneet jo vuosikausia) myös vaatetuksessa. Tällaista perusmekkoa piristää ihmeen paljon jo pienikin nyplätty rivi rintamuksessa. Ei ole kyllä tämän mummon nypläyksiä tuo, vaan ihan jonkun koneen tekemäksi tehotuotantonyplyyksi tuota veikkaisin.


Helmaan ompelin vielä kuminauhan, joka tekee mekosta enemmän arki- ja leggarikäyttöön sopivan näköisen. Sillä sellaiseen käyttöönhän tämä tietysti tuli, mitäpäs minä muuta tekisinkään (juhlavaatekammoinen mummo, nimittäin).

 

Ei muuta kuin kalsongit jalakaan ja kululle!


Vielä mietin, lisäisinkö helmaan vähän enemmänkin tuota pitsiä. Kontista ostin joskus söpön pikkuliinatrion, ihan tällaista käyttöä ajatellen. Kummin on sinusta paremmin?

 

Tuon ylimmän voisin jättää pois, mutta nuo kaksi alempaa liinaa saattavat tuohon vielä päätyäkin.. tai ehkä yksi... no saapa nähdä. Mutta tällä kaavalla, vähän jatkojalostettuna, teen joka tapauksessa myös kesäisempiä, kevyempiä mekkoja vielä, sillä koko pitkä, lämmin kesähän on vasta edessä.

Tänään kävin ystävän kanssa kiertelemässä torikirppiksellä, jollainen täällä päin järjestetään muutaman kerran vuodessa. Olen mahdollisuuksien mukaan siellä aina käynyt, enkä kertaakaan ole tainnut sinne turhaan ajella. Tällä kertaa en juuri jaksanut lastenvaatteita katsella, vaikka niitäkin siellä olisi takuulla ollut vaikka koko seuraavan vuoden tarpeiksi. Nyt minä jahtasin kaikkea kivaa, sisustusturhuuksia sun muita sellaisia. Ja löysinkin pienesti iloa ja estetiikkaa arkeen. Esimerkiksi pöytälampun, jonka toimivuutta en edes muistanut kysyä, mutta jonka sain vitosella. Tähän ostan uuden varjostimen, kunhan käyn joskus kaupungilla kauppoja kiertelemässä.


Ja lampun juurella huomasitte tietysti nuo suloiset vanhat nahkakengät. Valkoiset ja pikkuruiset. Vielä menevät jalkaan meidän kaksivuotiaalle pikkutirpalle, mutta tuskin enää ensi talvena mahtuvat. Voi toisia - ihan ovat melkein kuin vanhat kaunoluistimeni!!


Tämä ihana patinapurkki osui silmiini erään pöydän juurella maassa, ja vaikken jaksanutkaan lastenvaatteita maan rajassa juuri kaivella, oli toki sen verran vaivauduttava kyykkimään, että kykeni tarttumaan tähän.



Perfetto.



Ja hintakin oli perin perfetto, vain puolet eurosta. Oodi tälle kauppiaalle!



Ja sitten eräs pieni höyrähdys... Sattui nimittäin niin, että siinä torin tungoksessa käpsehtiessä katseen alle osui vankkurit. Oikein yhdistelmät. Ja lopunhan te arvaattekin.



Meillehän ne lähtivät, miehen suureksi kauhuksi. =D


Voi mieletön sitä nostalgian määrää ja kaikenlaista sydämen tutinaa, kun nämä näin. Mummo itsehän on moisissa joskus nukkunut, ja se jos mikä on sen merkki, että niitä vaunujahan ei sinne ventovieraiden ostettavaksi jätetä! Todistusaineistoa vuodelta 1985, olkaa hyvät:

Voi äiti missä on tuo mieletön makuupussi!?! *lisää sydänoireita*

Näitä kulkupelejä on pakko, ihan vakavamielinen pakko, saada tutkailla ja ihmetellä oman kodon rauhassa. Meillähän on kyllä jo ne ruskeat vankkurit, mutta siitäkin huolimatta. Jos allekirjoittaneen puolisolla on jonkinasteinen mania vanhoihin mopoihin, moottorikelkkoihin ja jopa veneen perämoottoreihin (yhteinen nimittäjä on siis moottori, huomatkaa) niin jospa minullakin saa olla heikkoutensa.

Tosiasiassahan homma menee niin, että ostin nuo myydäkseni jommat kummat vankkurit jollekulle toiselle yhtä heikkoluonteiselle vankkurihöpsölle. Nyt katselen noita aikani, silittelen, ihailen ja herättelen muistoja. Siinä ihastellessani laitan nuo kuntoon, ja päätän lopulta, kummille sanon hyvästit. Kaikkea ei näköjään ole helppoa saada kerralla - olen heikkouteni alusta saakka etsinyt ruskeita vakosamettivaunuja, ja ensiksi löysin ruskeat, mutta ilman vakoja. Nyt löysin vakosamettia, mutta en ruskeaa. Näiden kahden risteytysvaunut olisivat kai se täydellinen vaihtoehto.

Mutta se vankkureista, ja heikkoudestani niihin. Torilla saattaa tavata myös tuttuja, ja niitä ei-oikeasti-tuttuja, mutta melkein. Viime kesänä (saahan tätä jo sanoa kesäksi, saahan)  bongasin myyjien sankassa joukossa Tunnelmaa -blogin Miian, ja tänä kesänä (kesänä, eikö niin) sain vaihtaa muutaman sanasen tämän bloggaajan kanssa. Maailmaa voisi sanoa pieneksikin, jollain mittapuulla.

35 kommenttia:

  1. Voi ihanuus mitä kirppislöytöjä sulla onkaan! Ja tuo mekko<3 Jos aijot luopua toisista menopeleistä niin täältä löytys niille hyvä ja huomaavainen koti ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana mekko, minusta parempi ilman alaosan pitsiä, kun kysyit :)

    VastaaPoista
  3. Tosi kaunis tuo sinun mekkosi!
    Ja mä niin muistan tuon ruskean makuupussin, mulla ollut sama... Varmaan äityspakkauksesta saatu joskus silloin aikoinaan!
    Kaunis tuo hopeinen "malja"!!

    VastaaPoista
  4. Sulla on vielä tuo pennilehti (oliko se nyt ees sen niminen??) elossa!! Mie tapoin jo omani, haaveilin kyllä että se olisi kasvanut sellaiseksi ihanan pitkäksi ja tuuheaksi kauniiksi kasviksi, mutta ei. Ensin löysin siitä etanan (!!), muutaman päivän päästä kaksi lisää ja sitten siinä olikin jotain ötököitä. Ja taisin unohtaa kastellakin mokomaa... Pääsi kasvi kompostin uumeniin! :D

    Ihanan mekko. Mielestäni yksi tai kaksi pitsiliina olisi passeli tuohon. Kolme on liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taisi olla pennimuori! Joo ihme kyllä on elossa ja kasvaakin kovasti, tykkää aika runsaasta kastelusta.

      Poista
  5. Kaunis mekko ja hienoja kirppislöytöjä!:)

    VastaaPoista
  6. Törkeän hienot vaunut. Vähän tunnen kateutta vaikka ei olisi edes vaunuille käyttäjää meillä. Ehkä siitäkin sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aikaa sitten luin lehdestä, että jotkut työntelevät oikeissa vaunuissa niitä kamalan kalliita nukkevauvoja, jotka tehdään käsityönä ja jotka näyttävät aivan oikeilta vauvoilta.. tällaisten vaunujen vuoksi voisi jo kokeilla.. ;D

      Poista
  7. Aivan ihana tuo mekko, rakastuin täysin! Ja minusta juuri hyvä noin, ilman pitsiliinoja.

    VastaaPoista
  8. Hei, säännöllisesti luen blogiasi ja viihdyn "seurassasi", mutta kommentoimaan olen onneton, nyt ekaa kertaa....
    Mekko on aivan ihana, haluaisin itsellenikin (ilman pitsiliinoja), samoin kuin tuon edellisenkin mekkosi. Kun itsellä on pienilapsi vaihe ohi, niin ihana seurata, kun joku ompelee aikuisellekkin jotain. Blogisi on aivan mahtava:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Kiva kun nyt päätit kommentoida! =)

      Poista
  9. Voi ihanuus mitä juttuja taas! Mekkoon kaikki ne liinat, näyttävät hyvältä! Mä olen kans pötkötellyt samanlaisen makuupussin päällä ja sisällä ja tätilläni se pitäisi jossain varastoissa vielä olla...! Ei vaan löytänyt sitä viimeisimmän vauvamme käytettäväksi.. Jospa se vielä joskus löytyisi ja sille olisi käyttöäkin.. ;D

    VastaaPoista
  10. Upeita löytöjä ja tosi ihana mekko! Meiltäkin löytyy tuo ruskea makuupussi, en vain tiedä onko se minun vai siskoni vanha.

    VastaaPoista
  11. Ihania, toimivan näköisiä mekkoja sulla, niin tämä kuin tuo edellinenkin. Liityn tylsisten joukkoon ja tykkään pitsittömästä versiosta :)

    VastaaPoista
  12. Siis en kestä! Ihana mekko! Pitäs itekin keksiä nyt joku hyvä mekon malli, kun aikaa olis kohta taas ommella! (eli siis mistä tuo yläosa tarkalleen on?) Kun kerran noin hyvän mallin keksii, niin ite ainakin tekisin heti pari versioo, yhden ilman pitsiä ja yhden pitsillä.. :D Ainakin!

    JA voi rakkaus noita vaunuja! Ihan mahtavat! <3

    VastaaPoista
  13. Minäkin tein itselleni mekon tänään (kukaan vaan ei ole kuvannut sitä vielä). Kuosina sama kuin äippäpussisi kuosi. Aivan ihana. Mielestäni yksi kauneimpia mitä on ollut. Jäi vielä yhteen pikkutytön mekkon tai jopa sortseihin, tuota ihanan ohutta puuvillaa :)

    VastaaPoista
  14. Voi, että sun blogi saa aina niin hyvälle mielelle! Tätä on ihan pakko lukea, vaikka ei oikiasti joutaisikaan!! :) Ehdotan, ettet laittais yhtään pitsiliinaa helmaan. Voi, kun olisin yhtä nopsa ompelija kun sinä, niin surauttaisin itselle mekkosen ystävän kihlajaisiin.. Mutta oon niin tarkka ja hidas tekemään..joten ei riittäne aika..
    Minäkin olen elämäni ensi hetkiä köllinyt vuonna 1985 vakosamettisissa vaunuissa..ne oli viininpunaiset. Jäivät kotiin..ja puoltoista vuotta sitten paloivat..se niistä.. :/ Vielä ei ole ollut tarvetta vaunuille, mutta eihän sitä tiedä vaikka olis joskus ollutkin..niistä on nyt turha murehtia. Paljon enemmänkin menetimme, mitä ei voi millään mittarilla mitata.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli saa aikaan uskomattoman pahaa jälkeä irti päästessään.. :(

      Poista
  15. Entäs jos mallailisit miten liinat passais muka taskuiksi mekkoosi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mallasinkin sillä lailla noita silloin kun päälle kokeilin mekkoa ja mietin noita liinoja, mutta kuvatessa sitten viskasin ne kiireellä vaan rumasti tuohon.. =) Lisäksi ne on tummempia kuin kuvassa näyttää, eivät ihan niin räikeästi hypi silmille tuosta pohjakankaan väristä.. =)

      Poista
  16. Värjää pitsi ja laita taskuiksi ü

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oliskin aika hyvä... ei hyppis liikaa silmille. ;)

      Poista
  17. Aivan ihana tuo mekko,! Ja minusta juuri hyvä noin, ilman pitsiliinoja. ja blogisi on loistava, melkein päivittäin on luettava :) -kaiku-

    VastaaPoista
  18. Ihana! Kelpaisi minullekkin. Rohkeus ei ole vielä riittänyt joustamattomiin mekkoihin, mutta jospa sekin aika vielä joskus tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna sen ajan tulla vaikka tänään? =) Kokeilet vanhalla lakanalla jos et uskalla ykköskankaalla kokeilla, siinä ei häviä muuta kuin aikaa jos menee metsään. ;)

      Poista
  19. Kyllä se on vaan tehtävä nyt kaksi mekkoa, rennompi liinoilla ja virallisempi ilman.

    Siis mikähän tapahtuma ja missä? Ja vielä käytiin katsomassa onko ruokakauppa auki ohikulkeissaan mutta että jokin kirppis?? Varaanko aikaa optikolle vai olikohan eri paikkakunta kyseessä..

    Ps. Valokuvan ajankohdasta ja kauneusunilla olleen salakuvatun kohteen arvioidusta iästä päätellen mummo on aika lähelle samaa vuosikertaa ;D Tosin mulla oli sellainen ruskeapohjainen nallepussi ja vaunut olivat nahkaiset, ulkoa ruohonvihreät, sisältä kirkkaan keltaiset :X

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh älä varaa, ei se ollut täällä vaan kaapunnissa! =D Täällä ei taida torilla moisia tapahtumia olla, on vaan ne kaiken kansan kirppikset siellä parkkihallissa.. =)

      Joo, taidan olla tuossa kuvassa laskupääni mukaan puolitoistavuotias.. =)

      Poista
  20. Ihana mekko, molempi hyvä! Itet tykkään pitsiversiosta enemmän. Pitänee varmaan laittaa tilaus tännekin. ;) Aloin muka tekeen itelle mekkoa, ompelujälki selvästi kehittynyt (vaikka ite sanonki), mutta malli ei oikein ollu hyvä. Liian huonot vastalihakset ja selkä niin nooootkolla.. Mutta joo..
    Yhdistelmät ihan valloittavat! Katoin tota kuvaa, että siinäpä on vaunut jo oikeessä käytössäki. Niin erehdyttävästi teidän toisiks kuopus muistuttaa äitiään. Iloselle mielellehän tässä taas tuli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kieltämättä nyt kun katsoo niin yhdennäköisyys on ihan huomattava! Merkittäcin ero on siinä, että minulla on melkein piikkisuora kuontalo ja tytöllä vallaton isiltä peritty kihara.

      Heh, minä syytän kans mielellään vaatetta jos ei oikein näytä hyvältä, itsessähän ei ole mitään vikaa, varsinkaan niissä vatsalihaksissa! :D

      Poista
  21. Ihana mekko, älä laita pitsejä. Ja vaunut... kumpa löytäs tollaset hyväkuntoset.

    VastaaPoista
  22. Aivan ihana mekko, just tuontyyppisiä leggarimekkoja haluaisin minäki parikymmentä kaappiin! Housuhyllylle ei sit tarttiskaan kun läjä mustia kalsareita. :) Jos joku tietää mistä löytäisi valmiina (ja edulliseen hintaan) samantyyppisiä ihanuuksia kuin tässä blogissa niin kertokaa ihmeessä! Itsellä kun ei sattuneesta syystä ole edes sitä ompelukonetta. Olen ihan perisuomalaisesti ja rehellisesti kateellinen mummon kädentaidoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa oikein mukavalta tavalta pukeutua! =D Yhden aika vastaavan tyyppisen mekon bongasin elloksen alesta:

      http://www.ellos.fi/d/Ylaosat-Mekot-tunikat-Mekot/jsfn/_/N-1z141poZ1z141sbZ1z141i6Z1z141o7?Nr=323477

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.