Vankkurit

Voisi luulla, että on tapahtunut lipsahdus. Kummat ne olivatkaan vanhat ja kummat uudet!?

Olen jo useita kuukausia kyylännyt huutikseen myyntiin tulevia vanhoja tilavaunuja, kun noissa meidän Herquleksissa on niin mitättömän kapea ja matala koppa, että siinä olisi turha kuvitellakaan nukuttavansa talvivauvaa ulkona. Toissa viikolla lopulta onnisti, kun odotukset, hintapyyntö ja vaunujen ulkomuoto olivat riittävän lähellä toisiaan. Painoin Osta heti -nappia edes miehen mielipidettä kysymättä (oma vahinkonsa, kun ei pitänyt puhelinta päällä juuri sillä sadasosasekunnilla).

Unelmieni vankkurit olisivat olleet tummanruskeat vakosamettivaunut. Näistä puuttuu ne vaot, mutta koska muuten tuntomerkit täsmäsivät, oli käytävä kiinni. Jos ne vaot joskus vielä kärräävät vastaan, vaihdan samantien niihin, mutta muussa tapauksessa me ajelemme vauvoinemme ilman vakoja. 

Retrovaunujen kokoontumisajot... 

katsellaan pintaa, 

potkitaan renkaat 

ja 

kurkataan vähän koppiin...

Kotimaiset vanhat Orat on paitsi uskomattoman lujat, myös nostalgiset, nimittäin pikkuveljeni on matkustanut/-neet 80-luvulla vähän vastaavissa jättivankkureissa. Ne mummolavaunut tosiaan ovat jättikokoa: koppaan mahtuu hyvinkin reilu kaksivuotias (ellei 3v, meidän kuopuksen kasvuvauhdilla) pötköllensä, ja vähän harmittikin, etteivät nämä olleetkaan sitä samaa tilaihme-mallia. Mutta enemmän näissäkin on kopalla kokoa kuin esim. vuoden 2004 Emmaljungissa, jotka myimme kesällä pois. Ainoa miinus näissä oikeastaan on jalkopäähän madaltuva kopan muoto - ei siis niin paljon lämmintä ilmatilaa jalkopäässä kuin monissa muissa vaunuvanhuksissa.

Näissä on paljon samoja, nostalgisia yksityiskohtia kuin kotona olleissa vaunuissa, heijastinkin on tuttu aikojen takaa. Kuomun metalliosat ja jarrusysteemi ovat vähän muuttuneet. Liekö nämä uudemmat vai vanhemmat?

Tässä siis syy makuupussien uudistamisvimmaan!

Vieläköhän tuon vajaa-kaksivuotiaan saisi uudestaan innostumaan päiväuniajatuksesta, jos antaisi luvan nukkua vaunuissa? Pinnasänkypäikkärit ovat ainakin menneet jo muodista, niitä on turha enää tarjoilla - äidin suureksi harmiksi. Päiväunien pitäisi olla lakisääteiset vähintään kolmen vuoden ikään saakka, niin turvattaisiin tällaistenkin luonnonoikkulapsien vanhempien  mielenterveys. Tulisi jokaiseen päivään edes pieni kahvitauko vilpertin päiväunien muodossa.