torstai 31. toukokuuta 2012

Moto-mummo

Aikaisemmin mainitsemaltani torikirpparilta lähti mukaan myös aikaisempaan verrattuna erimallinen hoitoalusta. Vanhassa kiersi paksu reunus päätypuolessakin, ja tuollainen 70-senttinen jässikkä meinasi valua siitä jo lattialle, kun alustan pituus alkoi tuntumaan lyhyydeltä. Tällainen päädytön malli siis piti haalia, kun kerran siellä kirpparilla niin kätevästi tällainen oli tarjolla.


Tosin se ei ollut ihan tällainen, vaan sellainen perinteinen nalle- ja kukkakuvioinen, kananpojankeltaisella pohjavärillä. Miksi niistä tehdään aina yhtä rumia?! Kontista löytyneestä ruutupuuvillasta ompelin pehmusteelle uuden päällisen, ja nyt se sopii huomattavasti paremmin kodinhoitohuoneen värimaisemaan. Alustassa on häiritsevästi pituutta vähän enemmän kuin tasossa, mutta olkoot. Ei jaksa alkaa superlonin sahuuseen. 


Nurkkaan ompelin tuollaisen nallemerkin, jonka joskus ratkoin irti jostain huonokuntoisesta, roskiin menneestä lelusta tai vaatteesta - en muista sen tarkemmin enää alkuperää.



Sopivan vetskarin puutteessa tein pohjaan aukon, jotta päällisen saa helposti irrotettua pesuun.


Tuo on sen verran jämäkkä, että se pysyy hyvin seinää vasten nojallaan, ja sen voi helposti yhdellä kädellä nostaa tuohon silloin, kun tasoa tarvitaan esimerkiski pyykin viikkaamiseen.


Ja koska suunnilleen kaikki näkemäni hoitoalustat tosiaan ovat niin omituisen rumia, ja koska en sellaisia kestä katsella, niin voinpahan tällaisia pestäviä päällisiä ommella muillekin. Muunlaisia malleja en ehdi alkaa kaavoittamaan, mutta jos sinulla on juuri tällainen hoitoalusta vailla päällisiä, niin laittelepa sähköpostia. Eiköhän sille jotakin keksitä.

Vaatepuoltakin pitää välillä rikastuttaa. Kesän lomat riemuineen ja sotkuineen ovat edessäpäin, ja jotta lomalla ei tarvitsisi pyykätä, pitää vaatetta olla riittävästi. Ja kylläpä ne kasvakin nuo mukelot, en ehdi ompelemaan niin paljon kuin tuntuisi olevan tarvetta!

Peruspaitaa lyhyellä hihalla kolmelle neljäsosaa.



Sienitrikoot on Jofotexin nameja, näitä voisi tilailla lisää seuraavassa tilauksessa. Ihanan pehmeitä trikoita, ja mukavia työstää. Eivät harrasta isommin rullautumista eikä sauman kiertelyä. Myös lime tähtitrikoo on samasta puulaakista.


Tähän olisi tehnyt kovasti mieli laittaa pinkit resorit, mutta olin niin pihi että ajattelin pikkuveljen käyttävän tätä seuraavana kesänä, ja siinä tapauksessa ne pinkit resorit olisivat tuntuneet vähän oudoilta. Laitamme siis tylsästi vihreää. Tämä paita käy joka tapauksessa kivasti aikaisemmin ompelemieni pinkkien collegehousujen pariksi. 


Poijankoltiaiselle ompelin retrosametista retrosammarit. Eipä olekaan meidän pojalla juuri sinistä vaatetta aikaisemmin ollut, ja taas on!


Ottobren jossakin numerossa oli se hauska helikopterikettu-takki, jossa oli vetoketju sijoitettu vähän sivulle. Sellaisenpa tein vailla suurempaa aivotoimintaa, ja tietysti vasta siinä vaiheessa, kun piti viimein miettiä kiinnitystä, muistin, ettei kamit eikä prymit yletä tuon nelinkertaisen resorin ja kahden kankaan läpi. Mrr!! Ainoa edes-suunnilleen-sopiva vetoketjukin oli turhan lyhyt, mutta siihen se nyt lätkäistiin. Katsokaa tätä kuvaa vain nopeasti, ei kestä lähempää tarkastelua. ;/ Tympii kun hyvä kangas meni melkein hukkaan.


Vuorina on oranssinpunaista Nansoa, vanhaa kauan kaapissa lojunutta.



Taidan vielä joskus vaihtaa tuon vetoketjun, on tuo sen verran kamalaa katsottavaa liian lyhyenä. Ja takkia kuopukselle sovitettuani onkin todettava, että tämä(kin) malli olisi parempi niin, että pääntietä kaartaisi avoimemmaksi, suoraan olalta tuohon vetoketjun yläreunaan. Mahtuisi se leukakin olemaan jossain.

 

Ja isokin tuo oli, 80-senttinen näyttää olevan vielä kaukana tulevaisuudessa tällä jäpikällä. Taidankin sovittaa tätä takkia meidän kaksivuotiaalle; sille saattaisi olla nyt juuri sopiva.

Sienitrikoon jämistä tein tytöille vielä huivin - tapelkoot nyt keskenänsä, kumpi tätä pitää. Uskoisin, että nuorempi saa omia rauhassa, kun tässä ei ole vaaleanpunaista eikä ruusuja. Se on nimittäin melkoinen prinsessa tuo meidän tuleva eskarilainen.


Jos on eskarilainen prinsessa, niin on tässä muillakin henkilöllisyys vähän hakusessa. Kaksivuotias on pöllinyt minun mummo-identiteettini, ja nimittänyt minut vanhaksi mummoksi. Päivittäin hän kommentoi tekemisiään tähän tyyliin:

- Minnuun otti kipiää minnuun mummoon!
- Minulla on nälkä minulla mummolla!

Ja minua nimittelee julkeasti sanomalla:

- Sinä oot vanha mummo!

Että jonkinlainen sukupolvenvaihdos tässä vissiin on päässyt tapahtumaan. Milloinkahan se tirppana tyrkkää minut alas ompelutuoliltani ja toteaa, että "mummo jatkaa tästä"? Muutanko blogini "vanhaksi tosimummoksi"? =D

Tähdennettäköön, että lapsillehan tämä tosimummous on ihan vieras käsite, joten siitä tämä identiteettikriisi ei johdu. Lapset vain ovat kovasti mummo ja vaari -faneja, ja leikkivät päivittäin olevansa mummoja ja vaareja. Ja minusta tulee sitä kautta se vanha mummo, sillä oikea mummohan ei nähkääs ole niin kovin vanha.

Välillä on käytävä pihallakin, ettei ihan sammaloidu. Etupihaa on koristanut läpipääsemätön, sankka pusikkolämpäre, ja sen kimppuun päätin tässä eräänä iltana käydä. Saha käteen ja tuulipukukansa töihin. Edestakaisin liikkein tuo keltakahvainen terävähampaani katkoi parin tunnin aikana varmaan sata ranteen vahvuista lepän alkua, ja samaan aikaan mielessäni pyöri pihasuunnittelukurssia vetäneen puutarhurin kertomus siitä, kuinka eteläisemmässä Euroopassa tuo meidän roskapuumme on haluttu ja arvostettu pihapuulaji. Mutta ei meillä. Tuolla leppien määrällä olisin hyvin voinut muuttaa kotomme nimen Lepikon torpaksi.

Toiveena oli, että pusikosta löytyisi muutakin kuin leppiä - kenties jotain säilytettäviä pihapuita. Pihlajan lehtiä olin ainakin pöheikön reunalla nähnyt, joten toiveita oli.


Ja voi veikkonen, löytyihän sieltä. Iloni oli isonlainen, kun katseeni tavoitti valkoiset tuomen kukkatertut. Meillä kasvaa tuomi(a)!


Suunnitelma meni siltä osin vähän uusiksi, että ihan tuohon en ollut ajatellut tuomia istuttaa, mutta siinä ne silti kasvavat. Ja tuo suurin tuomirykelmä on jo sen verran suuri, etten uskalla sitä lähteä siirrättämään, edes kaivurin kauhassa. Pienempiä alkuja voisi sen sijaan siirtääkin.

Ja löytyihän sieltä ne pihlajatkin, kaksi jämäkkää ja suorarunkoista nuorukaista. 


Harvennustöitä olisi tarjolla edelleen, ja siksipä taidankin ottaa suunnan ulos, kun nuorimmainen vielä hetken nukkuu kauneusuniaan. Takapihan siirtolapuutarhaakin on kasvatettu taas uusilla lahjoitusperennoilla, ja se alkaa muistuttaa jo oikeaa kukkapenkkiä, kun kokoa on useita metrejä suuntaansa. Sieltäpä on sitten aikanaan hyvä siirrellä rehuja uusiin kasvupaikkoihinsa. Ullakko kaipaa vielä loppurutistusta, minkä jälkeen saamme vihdoin keskittyä pihaan ja unohtaa sisärakentamisen pariksi kuukaudeksi.

16 kommenttia:

  1. Kauniin suojuksen olet tehnyt!
    Ihania vaatteita ihanista kankaista :)

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo takki. Ehdottomasti vain avarrat kaula-aukkoa.

    Tässä muuten se äitiyspakkauspussukka mekko :)
    http://tuituijakotikolo.blogspot.com/2012/05/kansainvalisille-vesille.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vähän hieno!! ja on se vaan pähee kangas.. =)

      Poista
  3. On siinä vanhalla mummolla mahtanut ranteita illalla kolottaa - harvennusurakan jälkeen meinaan. Kiva että löytyi tuomia pihasta ennestään! Se on selvää säästöä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkö se olikin, tosiaan! Ajattelin jo että hiirikäsikö se vaivaa.. ;)

      Poista
  4. Muuten, jos ootte kesällä käymässä täällä päin, niin hakekaa meiltä ilmasia taimia. Löytyy ainakin sitä idänvirpiangervoa, tuomia, lilaa tuosuvaa syreeniä, muutamaa ruusua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pidetään mielessä! Elä jahtaa haulikolla jos joku kesäilta hämärässä näät vanhan mummon kykkivän teitin pihassa lapio kädessä.. se olen minä. ;)

      Poista
    2. Vähän vaikea jahdata kun sellaista ei löydy tästä pihapiiristä, mutta vesipyssyjä kyllä :)

      Poista
  5. Taidan palata paremmalla ajalla mutta ihan pikaisesti sanon että älä ihmeessä pura tuota vetoketjua hupparista vaan laita ylimmäksi iiiso (keltainen ;) ) nappi ja sille lenksu niin se on sen näköinen kuin olisi tarkoituksella noin. Eikä ole samanlainen kuin kaikki muut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä vierailee jatkuvasti ajatuksenlukijoita! =D Nappi ja silmu kävi mielessä itselläkin, mutta sitten ajattelin, että se leuka ei mahdu.. no kuulostaa se silti edelleen niin söpöltä idealta että ties vaikka...

      Poista
  6. Tosi hieno tuo takki ja kaikki muutkin ompelut, niin kuin aina! :D

    VastaaPoista
  7. Mustakin tuo vetskari on vaan hauskasti erilainen noin; ois menny ihan täydestä, jos olisit sanonu tarkotuksella tehnees! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se silti kaipaa sitä nappia vielä kaverikseen...

      Poista
  8. Sulla on sisustuksessa todella kaunis linja. Voi kun itse uskaltaisi laittaa noin vaaleaa ja kaunista. <3
    Pihaan toivotan kovasti tsemppiä, nimimerkki 8v. tässä asunut eikä vieläkään "valmis"! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaaleat sävyt avartavat kivasti niukkoja neliöitä, ja tuovat lisää valoa vuoden pimeimpään aikaan. Piha ei taida koskaan ollakaan valmis, kuten ei sisustuskaan.. ;)

      Poista
  9. Näpäköitä paitoja, kivoja oot ommellu. T. Pirta pohojosesta

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.