torstai 5. huhtikuuta 2012

Pihamaan pohdintaa

Rehevä. Rento. Runsas. Ruosteinen. Rustiikkinen. Rönsyilevä. Romanttinen.

Sellaisista ärristä koostuu unelmapuutarha, jota tuskin tälle tontille koskaan saan, mutta jollaisesta on ainakin mukava haaveilla. Ja ehkä joskus, kun lapset ovat kasvaneet paremmin itseään huoltaviksi yksilöiksi ja vaipanvaihtoon ja syöttämiseen kuluvan ajan voi käyttää johonkin mukavampaan, osa unelmasta voisi jopa toteutuakin. Eri asia on, millaista pihaa ja missä asutamme silloin. Mutta kuten sisustustyylistä ja -yritelmistä sisätiloissakin voisi päätellä, samantyyppinen linja jatkuu maun suhteen myös ulkotiloissa. Jonkin aikaa alan kirjallisuutta ja lehtiä selailtuani huomasin, että tyylillä on nimikin: cottage garden.

Piha, jota tässä työstetään, on keskellä rauhallista maaseutua. Tonttia ympäröi vanha kuusikko, ja mitä viime kesiltä muistan, pihamaa on aika eikun tosi savista. Koko tontti on loivassa rinteessä, ja asemakuvan mukaan tontin yläreunalta alareunaan korkeuseroa olisi jopa viisi metriä- Luonnossa ei siltä kyllä näytä, mutta tiedä häntä. Useamman metrin siinä kyllä maa tippuu, mutta suurin osa pihamaasta on silti melko tasaista. Etupiha on etelän puolella, ja melkein koko tontille paistaa melkein koko päivän aurinko. Käytännössä ainoa varjopaikka on pieni kaistale talon takana.

Nämä kuvat on napsittu tammi-helmikuussa, eikä kyllä ole ikävä näitä lumimääriä!


Piha on vielä hakkuuaukea-lookissaan, ja työtä siinä riittää. Tontilla on ollut 60-luvulla pelto, ja myöhemmin siihen on annettu kasvaa metsää. Metsä on hakattu matalaksi joskus vuonna äx, ja hakkuun roippeet on jätetty levälleen pitkin aukeaa. Uutta, nuorta puustoakin on tietysti kasvanut. Tuloksena kaikesta tästä on aikaansaatu erittäin vaikeakulkuinen lämpäre, jolle nämä uudisraivaajat nyt suunnittelevat tarmokkaasti pihamaata. Osa kannoista ja risukosta on edelleen paikallaan lumipeitteensä alla, ja muutamat pihan puista ovat niin rumia, että niitä joudutaan vielä kevään tullen kaatamaan. Pihalta näkyy pienen järven päätyyn, ja tätä näkymää emme tahtoisi tietenkään peittää puiden ja ties minkä puskien taakse. Toisaalta järveltä myös tuulee, ja hiukkasen tuulensuojaa olisi mukava saada.


Pihasuunnittelukurssilta lähdin hakemaan tukea suunnitelmilleni, imemään perustietoa pihan perustamisesta ja saamaan ammattilaisen vinkkejä suunnittelun pulmatilanteisiin. Kaikkea tätä koen saaneeni, ja vaikka valmiita pihasuunnittelijoita ei todellakaan tehdä kahdessa kuukaudessa, niin hyvän lähtövauhdin kurssilta sai. Tästä on hyvä jatkaa itse, kun tietää, mistä tietoa kannattaa hakea, ja mihin on kiinnitettävä huomiota.

Ensimmäiseksi tontille sijoiteltiin kaikki tärkeimmät toiminnot järkeville paikoilleen. Parkkialueet, leikkitilat, pyykinkuivauspaikka ja mattoteline, grillin paikka jne... niitä sijoitellessa piti ottaa huomioon naapurien sijainti, tie, ilmansuunnat ja muut mahdolliset seikat, jotka vaikuttavat siihen, missä mitäkin on mielekästä tehdä. Esimerkki: entisessä vuokrakodissa häiritsi aina se, että pyykinkuivatusteline oli tökätty tien varteen, ja tällaisen boheemin pyykinkuivattajan kolmatta päivää sateessa riippuvat lakanat saattoivat joskus nostattaa ohiajavien naapureiden kulmakarvoja. Juuri tällaista en halunnut omaan pihaani katseenvangitsijaksi - arkipuhteita varten on suojaisempi takapiha lähellä kodinhoitohuoneen ovea.


Luonnostelin paperille useita eri suunnitelmia, ja jokaiseen luonnokseen tuli aina jotain uutta, jotain jäi pois, jotain mutkaa suoristettiin ja niin edelleen. Suunnitelma elää edelleen, ja vieläkin voisin alkaa alusta ja piirtää muutamia juttuja uudella tavalla. Mutta koska tämä suunnitelma tuskin valmistuu tänä keväänä, esittelen tämän jo nyt. Ties vaikka joku teistä heittäisi hyvällä idealla, joka auttaisi taas eteenpäin tässä suunnittelusuossa.


Pihassa on erinäisiä pulmakohtia, kuten varmaan jokaisessa pihassa, ja niitä erityisesti mietin yöt päivät läpeensä koko kurssin ajan - ja vieläkin. Jossain alitajunnassa ne jylläävät jatkuvasti, ja kai ne siellä kehkeytyvät joskus valmiiksi ratkaisuiksikin. Yksi pulmakohta on etupihan reunassa, tien vierellä kulkeva sähkölinja, minkä takia ihan pihan reunalle ei saa istuttaa suuria puita näkö- ja tuulensuojaksi. 

Jossain vaiheessa etupihallemme suunniteltiin sähköyhtiön puolelta ilahduttavasti voimalinjaa, mutta onneksi emme olleet ainoita kiinteistönomistajia, jotka vastustivat suunnitelmaa raivokkaasti. Raivo kuultiin: tulevana kesänä toinen olemassaolevista ilmajohdoista katoaa maisemasta (puhelinlinja jää), ja ojaan kaivetaan ilmassa kulkevan, suunnitellun voimalinjan tilalle maakaapeli.


Seuraavaa kokoontumista varten keräsin aina lehtiööni kasan kiperiä kysymyksiä, joihin halusin kurssin vetäjän ottavan kantaa. Joihinkin asioihin saatiin leivottua ratkaisuja, jotkut ovat auki edelleen. Kirjoittelin myös monet iltahetket nettiä selaillen luetteloita perennoista, jotka sopisivat meidän pihaamme. Haaveissa on yksi suurehko istutusalue, kohopenkki, johon tunkisin kaiken monivuotisen kukkivan, isommat kivet ja niiden lisäksi ainakin yksi koristepuu (esim. riippapihlaja), ja pieniä pensaita (esim. pikkujasmike) ja jos joskus erergiaa, intoa ja rahaa riittää, vastaavia istutusalueita voisi suunnitella myöhemmin lisää. Kaikenkirjavasta kukinnasta en kovin pidä, ja hakusessa onkin enimmäkseen vaaleita pastellisävyisiä kukkijoita sekä tietysti valkoista. Paaaljon valkoista.


Lehtiäkin on tullut hankituksi, ja melkein jo hurahdin tilaamaankin tämän Kotipuutarhan. Näköjään se menee just eikä melkein niin, että kun vihdoin on oma piha, jota suunnitella, siihen hurahtaa täysin. Vuokrakodin piha sai olla suhteellisen rauhassa, mitä nyt ruoho pidettiin matalana ja marjapensaita keväisin leikkasin. Isompia rahasummia ei tietenkään huvittanut vuokrapihaan tuhlata, joten pihaharrastaminenkin jäi minimiin. Sitähän ei vielä tiedä, miten ne käytännön työt lopulta ulkona maistuvat, mutta ainakin pihan suunnitteleminen kahvikuppi kourassa on huisin hauskaa puuhaa! ;)


Viimeisen kokoontumisen aikoihin olin päässyt suunnitelmissani jo sen verran pitkälle, että kehtasin esitellä suunnitelman muulle ryhmälle. Ja tämä luonnos on kyllä piirretty ihan viivottimen kanssa, 1:200 mitassa, mutta paperissa on taitokset ja siksi talokin näyttää kuvassa aika vinksahtaneelta!


Tässä suunnitelmassa on se joku runko tai johtolanka, jota lähdemme seuraavana kesänä seuraamaan - tosin aika moni asia saattaa vielä muuttuakin ennen kesää. Kuvan alareunassa menee maantie, jolta pihaan käännytään. Oikealla ja ylhäällä on kuusikkoa. Vasemmalla reunalla on se alaspäin viettävä rinne, jossa kasvaa jos jonkinlaista pusikkoa. Pihalle tulee kokoa n. 3400 neliötä, joten ihan joka kohtaan en tässä vaiheessa edes suunnittele mitään hienoa. Tässäkin on jo tekemistä moneksi kesäksi, kun talokin on vielä maalaamatta ja ilman portaita/terasseja.

Koska tätä piirtäessäni en vielä tiennyt linjan tulemisesta tai poisjäämisestä, jätin linjan alla olevan kaistaleen yksinkertaisesti pois koko pihasuunnitelmasta. Suunniteltavan piha-alueen rajalle pähkäilin idänvirpiangervoista vapaasti kasvavaa aidannetta, jonka lomaan tulisi myös erikorkuisia syreenejä luomaan vähän ilmettä tuolle puska-alueelle.

idänvirpiangervo

pihasyreeni

Nuo kaamean väriset vihreät tuolla alla olevan kuvan taustalla on metsätuomia, joista tykkään kuin hullu puurosta, mutta joiden sijoittamista etupihalle pohdin pitkään tuomenkehrääjäkoin takia. Jos tuo inha koi jonain kesänä iskee tuomiin, tulee niistä maailman rumimpia puita! Kurssin vetäjä-puutarhuri kuitenkin kannusti istuttamaan tuomet komeasti etupihalle, sillä samalla nurkalla on myös se järvi, ja sieltä tuulee, joten koit eivät kenties ole ensimmäisenä noihin suunniteltuihin puihin seittejään kiertämässä. Minä luotan tähän lausuntoon, ja suunnittelen siis tuomia edelleen pihan etureunalle. Siinä, mihin noita kukkivia ihanuuksia suunnittelen istuttavani, on se matalammaksi viettävä kohta pihasta, ja tuomet kestävät monia muita puita paremmin seisovaa vettä, joten senkin vuoksi tuo on parempi kasvupaikka tuomelle kuin monelle aremmalle puulajille.


tuomi

Tuomien lomassa on kaivo, joka on tehty aikanaan lähteeseen. Tuosta kaivosta oli tulla meille myös käyttövesikaivo, mutta koska veden riittävyys vaikutti aika epävarmalta, jätimme suunnitelman toteuttamatta, ja niin tuo lähdekaivo jää nyt pelkkään pihakäyttöön. Autonpesuun, nurmikonkasteluun ja muuhun vastaavaan.

Koska pihamaa on ihan riittävän isokokoinen, enkä suuremmin pidä komeista kiveyksistä, on kulkuväylät ja parkkialueet soralla katettuja. Kallistahan sekin on, mutta eihän soran ja kiveyksen hintoja kannata edes vertailla. Suurin osa pihasta on nurmella, ainakin näin aluksi, ja nurmea halkoo vain etupihalla kaivolle (ja toivottavasti joskus leikkimökille) vievä polku sekä takapihan askelkivet, jotka johtavat arkikuistilta lasten leikkipaikalle ja pyykkinarulle.


Pihamaata rajaamaan istutetaan puiden lisäksi hyötykasveja, eli suomeksi sanottuna marjapensaita. Perinteistä suorakaiteen muotoista marjapensasaluetta ei pihassa ole. Pensasmustikat, tyrnit sekä musta- ja punaherukat kasvavat joskus toivottavasti leikkimökin kupeella ja takapihan aurinkoisella reunalla, hiekkalaatikon läheisyydessä.

pensasmustikka

Liittymän vieressä, pihan kulmalla, on ärsyttävä joutokolmio, jonka molemmilla puolilla on ojat, ja jonka keskellä kasvaa puhelinpylväs. Siihen kasataan myös talvisin lumia, joten mitään puuvartista, murtuvaa pensasta siihen ei voi istuttaa. En kuitenkaan haluaisi, että ensimmäiseksi pihaan tullessaan joutuu katsomaan joutomaalla kasvavia horsmia, joten jotain siihen on saatava. Tuoksuvatukka olisi muuten tähän juuri hyvä, mutta se on sen verran korkea, että peittää näkymän tielle. Kerropas ihmeessä, jos keksit jonkun paikkaan soveltuvan, matalamman rehun! Tuo rehu saisi olla tuoksuvatukan tavoin nopeakasvuinen (etteivät horsmat ehtisi ensin) ja vaatimaton hoidon suhteen, sillä hoitoa se ei tule juuri saamaan. Leviäminen ei ole kovin iso ongelma, koska tuo alue on tosiaan rajattu ojin.


Toinen pulmakohta (vai moneskohan lie) on talon edustalla oleva pieni maakaistale. Kuten hienosta aikaisemmin esittelemästäni värityskuvasta näette, talon edessä kulkee nelimetrinen sorakäytävä, joka on niin leveä siksi, että se pidetään talvisin auki traktorilla. Sen laajakaistan ja talon väliin jää metrin-kahden levyinen ja tietä reilusti korkeammalla oleva palsta, johon tuntuu lähinnä itsensä kiusaamiselta kylvää nurmikkoa (ei kasva kutenkaan, ja hankala leikata). Alla on tietysti ne pakolliset routaeriste-styroxit ja sorat, joten monikaan kasvannainen ei niin hankalan kuivassa paikassa edes selviäisi, varsinkaan, kun seinusta kylpee kesäpäivisin auringon paahteessa. Mitä minä tämän kanssa teen?


Nämä kolme puunruippanaa saavat lähtöpassit, kunhan pihanlaitossa päästään suunnittelusta käytännön toimiin. Melkein samaan kohtaan istutetaan niitä metsätuomia, tosin kauemmaksi toisistaan ja vähän lähemmäs tontin reunaa.


Tässä puolestaan kasvaa nuori koivu, jonka haluaisin kovasti säilyttää, mutta jota uhkaa tunteettomien sähkölinjansuunnittelijoiden pelottavat puuntapposuunnitelmat. Käskin miestäni varoittamaan suunnittelijaa, että tuohon puuhun ei sitten kajota, tai vastassa on e-rit-täin vihainen matami. Suunnittelija oli kysynyt, olenko isokin, jotta pitääkö kovastikin pelätä. Mies oli vastannut, että "ei ole iso, mutta se tietää, missä haulikkoa pidetään!"


No joo, synkkää huumoria, mutta toivottavasti koivu saa pitää asuinsijansa. Ei tässä pihassa turhan montaa monimetriseksi ehtinyttä puuta vielä kasva, joten mielelläni säilyttäisin ne, jotka kasvavat, eivätkä ole rumia. Talon päädyssä kasvaa tontin suurin puu, ja kuten kuvasta näkyy, hän on koivu. Ei ehkä maailman komein yksilö, mutta ihan riittävän komea meille. Ja koska vuodenvaihteen myrskytuulet eivät tätä puuta vielä talon päälle kaataneet, uskallamme antaa tämän kasvaa tässä edelleen.


Takapihan rajalla on nuorempaa kuusikkoa, joka on asettunut paikalleen ilman lupaa. Kyseisen metsän omistava yhtiö on istuttanut paikalle koivuja, mutta reunalle onkin tupsahtanut salskea kuusikkoarmeija. Koivut saavat elintilaa vasta vähän kauempana takana.


Tästä vihreydestä johtuen en isommin kaipaa pihan istutuksiin ikivihreyttä. Sitä on jokaisessa ilmansuunnassa pihan ympärillä, ja kasvaapa pihassakin jo yksi ponteva kuusi, joka on omiaan kannattelemaan jokatalvisia jouluvalovirityksiämme. 

No mitä pihaan sitten on tuomien lisäksi tulossa? Hmm... nykyisten, jo kasvavien koivujen, kuusien ja pihlajien lisäksi ainakin vaahteroita, lumipalloheittä, omenapuu tai pari, sakokaivon ympärille näkösuojaksi töyhtöangervoa, kaljulle koivun rungolle imukärhivilliviini, pihan reunamille ne marjapensaat, idänvirpiangervot ja syreenit, paljon vaaleita perennoja ja riippapihlaja... tuomien alle toivoisin maanpeittokasviksi esim. tuoksukurjenpolvea, ja muutenkin tavoitteena olisi, että jokaisen istutuksen ympärys olisi joko katettu jollain elottomalla tai sitten maanpeitekasveilla. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa jokaisen yksinäisen puun ympärillä kasvaa perennaryhmiä ja pensaita, jolloin pihassa ei sojota puuta tai pensasta siellä, toista täällä, vaan kokonaisuus on selkeä ja "helppohoitoinen" ( =ei siimalla ajeltavia puun ympäryksiä, joissa kasvaa ruma korkea heinikko, koska leikkurilla ei pääse riittävän lähelle).

Esikoinen on tulevan kesän pihanlaitosta enemmän kuin innoissaan, ja odottaakin jo kovasti tositoimiin pääsemistä. Lumen alta paljastuvia kivenmurikoitakin on jo lajiteltu nätisti pääoven eteen trukkilavaportaille, että siitä vaan sitten kukkapenkkejä reunustamaan.. :D 


Tyttären tulevan opinahjon ohi ajellessamme totesin yhtenä päivänä lapsille, että "tuonne sitten XXXX menee ekaluokalle!" jolloin tyttö heti toiveikkaasti esitti kysymyksen: "Onko se puutarhakoulu?"

Ehkä ei ihan vielä kuusivuotiaana puutarhakouluun pääse, mutta kenties joskus, elleivät ammattihaaveet ehdi muuttua vielä kymmeniä kertoja sitä ennen. ;) Siihen saakka saa neiti autella tämän oman pihan laitossa sen minkä osaa ja haluaa.

Mitä itse opin pihasuunnittelukurssilla?

No ainakin nämä:
- oikea kasvi oikeaan paikkaan kasvuvaatimukset huomioon ottaen
- puut, pensaat ja perennat isoiksi ryhmiksi, ei yksittäin sinne sun tänne

Lisäksi sain valtavat kasat hyviä vinkkejä siitä, mistä tietoa kannattaa etsiä, ja miten projekti nimeltä piha yleensäkin tehdään. No mitä kaikki sitten maksaa? Kamalan paljon. Liikaa. Törkeästi. Siksipä kurssin tärkein oppi olkoon tämä ohjaajamme motto: harrastusmenoista ei voi tinkiä - perheen ruokamenoista voi. 

Olen aina ollutkin sitä mieltä, että se salaatin silppuaminen ruokapöytään on rasittavaa puuhaa! ;D

Ps. nämä ovat nyt totaalisen maallikon suunnitelmia, joihin ehta puutarhuri on vain ottanut kantaa, ei tehnyt suunnitelmaa puolestani. Epäselväksi jääneitä asioita voit halutessasi tarkentaa esittämällä lisäkysymyksiä, ja mikäli joku vihernäppi huomaa, että olen tekemässä totaalisen virheliikkeen jossain asiassa, kannattaa siitä hihkaista. Kaikki kehitysehdotukset huomioidaan. ;)

Pps. vihertävät kuvat napsittu netistä - meillä ei vielä rehota.

34 kommenttia:

  1. Samoista puutarha"ärristä" tykätään täälläkin. Ei vaan jaksaisi odottaa niiiiiin montaa vuotta, että tulisi semmonen rehevä ja runsas puutarha:) Mutta suunnittelu on kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon hankalaan maakaistaleeseen talon vieressä: voisko kuvitella, että laitat siihen luonnonkiviä vieriviereen? Vai sopiiko se pihan henkeen? Minä ku en kans osaa muuta ku suunnitella leikisti ku ei tuota koulutusta oo.. ;)) Ite oon vaan niin ihastunu tuohon kiveen elementtinä, että omalle pihalle piti kivikasa roudata ja vasta sen jälkeen tuli haettua enemmän tietoa ja kun tieto lisää tuskaa niin: Älä koskaan suunnittele kasvikiviryhmää niin, ettei se olisi jotenkin luonnollisesti vaikka vasten mäennyppyä, kalliota tai muuta pihassa jo olevaa muodostelmaa... tai jotenki noin se meni. Ja mitä mäkeä??! Täällä ei edes tiiä mitä sana mäki tarkottaa! Kivan näkösiä suunnitelmia. Muistakaa laittaa kaivoon kunnollinen kansi, ettei lapset tipu sinne!
      -Sanna-

      Poista
    2. No ne seulanpääkivet on mullakin ainoa mitä siihen olen keksiny.. se vaan on tosiaan niin kauhean leveä kaistale, että tuntuu hassulta laittaa kaksi tai kenties jopa kolme metriä leveästi sellaista kiveystä, jota monilla on se puolimetrinen siinä räystään alla.. nättiä se kyllä on, ja nimenomaan luonnonkivistä. Sopimisesta en niin tiedä, mutta jokainen pihahan on oman näköisensä ja siihen on lupa laittaa sitä mistä tykkää. Mitäs niistä tyyleistä niin välittämään.. ;D

      Joo kivien kans pitää kuulemma olla tarkkana, ja jos niitä laittaa, ne pitää upottaa niin, että näyttävät olleen paikalla vuosisatoja. Ihan pintaan jätetty on kieltämättä aika karu, tai ainakin sen pitää olla jo siirtolohkare-kokoa.

      Ps. teillä ilmeisesti on taas netti? =)

      Poista
    3. Peppi: joka kesä jotain uutta, ja alkuun noita nopeita lajeja, kuten idänvirpiangervoa, niin jospa se vehreyskin joskus vielä saavutettaisiin. ;)

      Poista
    4. Ja niin, Sanna: minkä kokoisia kiviä sulla on? Voisko niistä tehdä reunukset kohopenkkiin? Reilusti korkeammalle se kukkarunsaus kuin muu alue ympärillä, reunat isoista kivistä, ja penkin reunalle sellaisia kasveja jotka kasvavat rennosti sitä kiven pintaa pitkin laspäin..?

      Poista
  2. Kivasti suunnitelmia sulla! Ihan pikaisesti ehdin nyt sanoa kun huomasin perennalistallasi arovuokon niin on lähes saman näköinen kanadanvuokko. Niitä kahta harva oikeasti erottaa, mutta se kanadanvuokko on aivan kauhea riesa kun leviää niin voimallisesti ja se on hankala saada pois jos kerran olet sen istuttanut. Eräs ammattipuutarhuri sanoi minulle, että mitään muuta kasvin istuttamista puutarhaansa hän ei ninn paljon kadu kuin kanadanvuokon! Eli varmistu, että saat varmasti arovuokkoa, etkä kanadanvuokkoa.

    Puutarhasuunnittelu on mukavaa, lempiaiheitani. Nyt sattuu olemaan vaan niin kiire, ehkä palaan tänne vielä ;)

    SaikkuS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaan, vai lapion varrestako tässä pitäis puhua.. ;) Kurssin vetäjä oli istuttanut itselleen kanadanvuokkoa perennapenkkiin ja näytti viime kesältä kuvasarjan, miten oli joutunut perustamaan koko penkin uudestaan. Kaikki maa-aines juurenpätkineen pois, suodatinkankaat alle ja uutta maata päälle. Oli vallannut koko penkin se kukkanen, ja vaikka onkin ihan kaunis, niin liika on toki liikaa kaikessa. Hanakasti leviävät kasvit aionkin aina istuttaa kurssinvetäjän ohjeiden mukaisesti pohja-pois-paljuun tai muuhun maahan upotettuun systeemiin, josta eivät pääse leviämään aivan tolkuttomasti.

      Poista
  3. En ehkä ihan joka sanaa postauksestasi lukenut, mutta muutama asia tuli mieleeni! Olen nimittäin "wannabe" puutarhuri ;-), se on se ensimmäinen intohimoni harrastuksista ja olkoon ompelu sitten se toinen! :)

    Ensinnäkin itse en laittaisi tuoksuvatukkaa minnekään!! Se on niiiiin leviävä tyyppi, etten pidä siitä lainkaan. Ehkä jos joutomaa olisi pihan perukoilla voisin harkita, mutta sisääntuloon en missään nimessä laittaisi.. Voin miettiä sulle muita ehdotuksia!! :) No juu, tämä oli vain mun mielipide kyseisestä kasvista!

    Talon edessä oleva kaistale: rajaa se aurattava tien paikka ensin vaikka sähköpaaluilla/ratapölkyillä ja sitten täytät sen juurikin seulanpäillä/valkoisella tms koristesoralla+muutamalla kivenmurikalla, mukaan istutat muutaman ihan matalan katajan tms.. niitä on tosi kivoja. Syksyllä voit sitten sinne soran päälle laittaa vaikka lyhdyn palamaan! :)

    Jos hullaannut oikein toden teolla aiheeseen kuten mulle kävi oman tuvan rakentamisen jälkeen, niin pian on koivut kaatolistalla!!! :) Tai no juu, riippuu niitten paikoista! Ne on vaan niin paljon vettä imeviä, että juuri mikään ei niiden lähellä menesty. Lisäksi tunkevat juurensa hyvinkin äkkiä multiin, mitä kenties lähistölle levitellään. Eli kukkapenkki koivunjuurella ei menesty! Eikä oikein mikään muukaan! Omasta pihasta kaatui muutama koivu sen jälkeen kun istutusaluesuunnitelmat alkoivat päässäni jyllätä! ;-)

    Ai juu ja kärsivällisyyttä vaaditaan.. kaikki ei tietenkään tule valmiiksi kerrallaan! Ellei ole miljonääri! Kasveja kannattaa hankkia keväisin "perenna-päiviltä" tms.. saa halvemmalla kuin alan liikkeistä. Muutenkin kannattaa katsella tuttujen puutarhoja sillä silmällä, kasvejahan pitää jakaa tietyin väliajoin. ;-)

    Valkoisista puskista.. ihania on myös hortensiat, no jasmikkeet mainitsitkin.. Naapurissamme on aivan ihana puutarha, jota hoitaa yli 80v mumma. Sen on suunnitellut tyttärensä, joka on puutarhuri. Siellä on ihana puskaryhmä, jossa on keväällä kukkiva angervo, sitten kukkii jasmike (ihanan tuoksuinen) ja sitten lumipalloheisi ja sitten hortensia! Hyvä idea laittaa samaan kasaan puskia, jotka kukkivat peräjälkeen!

    No juu, kuten huomaat, voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta taidan mennä nukkumaan! :) Mulla on yksi (tai muutama..) inspiroiva puutarhakirja, pitääpä etsiä sulle sen yhden nimi, siinä on valtavasti hyviä ideoita..ja koska olen blogiasi seurannut ja nähnyt minkälaisesta sisustuksesta pidät, niin seuraava vaihe sitten on se, että haluat pihalle vanhoista ladonseinälaudoista tehdyn puutarhavajan ja jos se ei inspiroi, niin ainakin sitten joku ihana kasvihuone/viherhuone, johon voi jatkaa sisutamista! :) Heh.. mummolan vanhoja ikkunanpokia olen katsellut ja vanhoja punatiiliä.. josko joskus kasvihuoneen niistä joku väsäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan huolella mietittyjä kommentteja, ja paljon hyviä ajatuksia! Hyvä te! =)

      Joo tuoksuvatukkaa en siis joka tapauksessa ole tuohon kolmioon ollutkaan laittamassa, juuri sen korkeutensa vuoksi. Jos keksit jonkun matalamman mutta yhtä vaatimattoman kasvin, kerro ihmeessä! Pitäisi tosiaan kestää lumien paino, mahdollinen tiesuola jne...

      Voisin väittää sinua jonkin sortin ajatusten lukijaksi, kommentissasi oli niin monta itselläni päässä muhinutta ajatusta. Nimittäin jo vuoden-kahden ajan olen silmät kiiluen etsiskellyt ratapölkkyjä tuohon etupihan kaistaleen pengerrykseen, ja yksi pino onkin jo kiikarissa, sen saaminen vain on epäselvää. Niitä kun ei noin vain kuka tahansa mummelsson saa.

      Katajissa on se huono puoli, etteivät kestä katolta tulevan lumen painoa, joten niitä siihen ei voi laittaa. Lisäksi siihen ei saa laittaa mitään syväjuurista routaeristeiden takia, eli siihen istutettavan pitäisi kestää paitsi lumi, myös kuivuus ja olla hyvin matalajuurinen ettei routaeristeet niistä vahingoitu.

      Ja koivuistakin tosiaan oli puhetta tuolla kurssilla, että imevät ympäriltään kaiken energian.. siinä olikin puutarhurilla päätään raapiminen, kun kyselin, miten saisin kovin rungolle kasvamaan köynnöksen, kun niin pitkälti rungosta on paljaana.. ;)

      Tuttujen pihat on jo ratsattu sillä silmällä, jotain irtoaa niistäkin.. ;) Ja kyllä, valmista ei todennäköisesti tule meidän asumisaikana tähän, ja siksipä en anna itseni ihan täysin tähän hommaan hurahtaakaan. Harmittaa jos menee kaikki kesät ja koko elämä pihanlaittoon, ja myydessä se kaikki jää tänne. Se lopullinen oma piha on toivottavasti vanha piha, jossa olisi niitä vajoja jo ennestään. Ikkunakasvihuonekin on ollut haaveissa varmaan sen kymmenen vuotta, saa nähdä vieläkö sen joskus saisi.. huolestuttavaa kyllä, mutta mietin jo eräänä päivänä, laitanko säästöt peitetikkikoneeseen vai vihervajaan.. :D

      Poista
  4. Kurkkaappa lamoherukkaa..sopisko se siihen kaistaleeseen kivien seuraksi :) Siitä oli aika rumia kuvia kyllä netissä...mut oikeasti se on kivan näköinen kivikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kaunis.. tosi hyvä vaihtoehto, täytyisi vaan selvitellä, saako sitä mitenkään menestymään tuossa paahteisella seinustalla ja miten syvään se ulottaa juurensa.. myös katolta tuleva lumi on ongelma, kenties on siis pitäydyttävä perennoissa tuon etukaistaleen suhteen.. hmm..

      Poista
    2. Semmonen ku lamohietakirsikka on kanssa yks´matala ja nopsaa maata peittävä ja ei tarvi kovin paksua istutusalustaa ja leviää kivasti(Mutta ei liikaa). Aurinkoisessa ja sopivan vähäisessä ravinnossa on sitten kaunis ruskaväri. Sitten tuli mieleen, että siinä talon ja kulkuvälän välissä vois olla kiva aika tiiviiseen ladottuna hiekan päälle kiviä. Mutta isompia ja hiukan vaihdellen kokoa niin saa elävän näköistä Ja kannattaa sillai upottaa kuten sanoitkin vissiin jossain kohtaa. Ja niihin kivien väliin vois istuttaa tuiviota ja/tai kivikkokasveja jotka tyytyvät ja tykkäävät usein aika kuivasta kja vähäravinteisesta maasta.

      Tää aihe on sellainenjosta vois tosiaan puhua piiiitkään, mutta on niin vaikea saada pelkän piirustusten mukaan kokonaiskuvaa paikasta.

      Mutta tässäpä taas joku uusi ajatus.

      SaikkuS

      Poista
    3. Intouduin jo tuosta lamohietakirsikasta, mutta liekö sen oksat kestäisivät katolta tulevan lumen painoa... leikkausta ei suositella, varsinkaan joka kevät. Ehkä mietin vielä kolmeen kertaan.

      Mutta kyllä, kiviä siihen tulee ainakin. Niitä ei tarvitse edes kastella! =D

      Poista
  5. Moi! Mäkin palasin vielä! Ja hei, anonyymi kirjoittaa juurikin asiaa edellä!! Lamoherukka on ihana! Se leviää vauhdilla ja sitä on helppo levittää, oksat juurtuvat hyvin. Kaunis vihreä! Kukkii keväällä melko huomaamattomin kukin.

    Niin, palasin siksi, että piti sanomani, että sinun koko tontin suunnitelmasi on kyllä valtavan hieno! Ite en jaksanut/osannut/viitsinyt edes tehdä sitä niin perusteellisesti.. olen suunnitellut ja toteuttanut pientä aluetta kerrallaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on se ominaisuus että kun innostun jostain, se pitää sitten tehdä pohjamutia myöten perusteellisesti.. siitä tämä kurssikin.. :D Suunnitelmilla vain on tapana muuttua vähän päästä, sillä naisellahan on oikeus muuttaa mielipidettään.. ;D

      Poista
  6. Seppelvarpu on kans ihana maanpeittopensas. Menestymisvyöhyke 1-3 mutta meillä on ainakin menestynyt vaikka vyöhyke on 5. Levinnyt minusta meillä nopeasti Lumi on varmasti auttanut että kestänyt, meillä paikassa jossa lumi sulaa viimeisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toinen harkinnan arvoinen vaihtoehto, tuokin on tosi kaunis.. kiitos!

      Poista
    2. Lisätään vielä että asumme IV-vyöhykkeellä. =)

      Poista
  7. Ja varmasti kestävä on verhoangervo maanpeitekasviksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin laitetaan ehdottomasti listalle.. kyllä näistä joku siihen varmasti käy!! =) Tuo ainakin sietää alasleikkauksenkin hyvin, joten lumien aiheuttamat murtumat ei olisi ongelma..

      Poista
  8. Taidan palata vielä paremmalla ajalla ja vastauksella, mutta nyt käyn vain pyörähtämässä ja sanomassa että kannattaa myös miettiä mihin ne rahansa kantaa, ts. kannattaa ostaa läheltä, puutarhoista joissa kasvit on kasvatettu paikanpäällä (tietysti kaikkia lajeja ei näin voi löytää mutta ne mitkä voi). Ihan liikaa on kokemusta nettikaupoista ja ulkomaantuontiversioista.... minulla on pihassa ollut mielettömät määrät kasveja jotka on olleet ihan muuta kuin mitä on luvattu (tämä toki on mahdollista ihan mistä vain ostettaessa) ja kaikki on kuolleet ensimmäiseen talveen vaikka kaikki on koitettu tehdä ja hoidettu niinkuin pitää. paikallisista puutarhoista olen saanut sellaisia lajikkeita jotka enemmän vain innostuvat vuosi vuodelta kasvamaan näissä olosuhteissa. Monissa kaupoissa myös myydään kasveja ihan oudoilla menestymisvyöhykkeillä, eli jos itse tietää että kyseessä on ihan sama lajike jolle on kaupassa luvattu paljon korkeampi menestymisvyöhyke, mutta todellisuudessa kasvi pärjää vain hensingin eteläosissa, ei kannata hirmuisesti odotella että kymmenen vuoden päästä se vielä pihalta löytyisi. Toki sitten jos löytyy, on se iloinen yllätys joten joissakin tilanteissa riskin otto kannattaa, jos löytää jonkin erikoisuuden..

    Ja täällä ilmoittautuu kivihullu! Siis kiviä tuodaan joka reissulta, joka paikasta (nyt mietinkin miten paljon voin kiviä pihasta ottaa mukaan kun muutetaan ennenkuin se alkaa näyttää jo "epäilyttävältä"). Joten paljon paljon kiviä ja kivikkokasveja jotka eivät kuivuutta ja kesän rientoja säikähdä on minun suositukseni!

    Ja minä tykkään tehdä asioita hieman eritavalla kuin ehkä on totuttu. Mansikkamaa meillä on sellainen koholle muotoiltu alue, jossa on siellä täällä mansikkapuskia, havuja, patjarikkoa, koristeheiniä ym. ja keskeltä menee sellainen "puurimapolku" ja koko alue on katettu valkoisella ja punaisella koristekivellä. Sinun tyylisi kuulostaa vähän erilaiselta kuin tämä, mutta idea oli että asiat voi tehdä muutoinkin kuin perinteisesti on totuttu. Ei meidän kasvimaakaan ihan perinteiseltä neliskanttiselta kasvimaalta näytä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, muutkin ovat todenneet, ettei marjapensaiden ja kasvimaiden tarvitse olla säntillisiä neliöalueita. ;) Markkinoille on tullut korkeamman mallinen mustaherukkapensas, Marski, sillä saisi samalla myös korkeuseroja pihanreunalle, kun eteen istuttaisi matalampia harukoita ja Marskia taakse..

      Ootko ostanut Viherpeukaloilta netistä mitään? Niiden sivuilla ei mainita, missä kasvit on kasvatettu, mutta siellä on suht halpoja idänvirpiangervopuskia.. neljä saa 18 eurolla. Paikallisilta saa todennäköisesti parhaiten menestyvää, kun kasvuympäristö ei juurikaan muutu - totta puhut.

      Poista
    2. Tiedätkö meinasin kirjoittaa että Viherpeukalot on vihonviimeinen paikka mistä mitään enää ostan monen vuoden uudelleen uskoontulon-ja-pettymisen jälkeen mutta jäi kirjoittamatta kun en mielelläni mustamaalaa julkisesti mutta kun kerran kysyit...
      Viher-"mikä-se-nyt-oli"-peukaloilta olen saanut ihan kymmeniä vääriä kasveja jotka tietysti selviävät usein vasta sitten kun ne päättävät kukkia. Tosin korvaavat ne kyllä mutta aika hitaaksi se oman mielen puutarhan kasvatus käy kun menee vuosia että saa haluamansa kasvit kukkimaan asti. Samoin sieltä tulee aika paljon tätä kasvia joka ei sitten menesty. Viimeisimpänä taitaa olla puutarhavattu joiden pitäisi menestyä ihan joka paikassa mutta niistä parista piiskasta ei ollut sitäkään enää talven jäljiltä... Ostin sitten suutuspäissäni paikalliselta sellaisen valmiiksi kasvatetun pikkupuskan ja siitä kesäisin vain viidakkoveitsellä läpi pääsee kun se on nyt kasvanut korkeaksi, oli jo pienenä sen verran haaroittunut ja rehevä. Ihan sama juttu pioneiden kanssa, ne on nyt töröttäneet tuolla vähintään 5 vuotta ja ovat sellaisia pikkutupsuja ilman ensimmäistäkään nuppua. Hyvä että ei aina tule ruohonleikkurilla yli ajettua, kun ihan vieressä samalla tavalla kasvatetut myöhemmin paikalliselta ostetut on jo olleet täysikasvuisia ja tekivät jo hienon kukinnankin pariin kertaan.... Näitä kokemuksia on ollut muillakin tässä naapurissa ja siellä on sentään sellaisia puutarhureita ja puutarhoja että huhh-huh (olisi minullakin jos olisin eläkkeellä selittelee hän.....)

      Sitten taas tuostakin paikasta olen saanut joitakin ihan kivoja kasveja, vai olikohan ne sittenkin Korpikankaalta tai Kauppilasta, niistä on hyviä kokemuksia..

      Poista
    3. Auts! Tätä vähän pelkäsinkin.. =D No täytynee käväistä ensiksi vaikka Säyneenjoella jmv. katselemassa hinnat sun muut, ja vasta sitten harkita, mistä ne angervonsa hankkii. ;)

      Poista
  9. Mukava lukea pihanlaittosuunnitelmia! Itelläkin jo sormet syyhyää, että pääsis jotain laitteleen pihalle kunhan lumet sulais. Nyt ei ole massukaan edessä:)

    Meillä on tuossa vanhan talon pohjoisseinustalla iso tuomi. Viiden täällä asutun vuoden aikana siinä on tainnut kaksi kertaa olla se koi. Sillon ei oo kyllä mikään nätti ilmestys, mutta sillon kun se pysyy poissa niin nautin kun se kukkii!

    Lyhyestä virsi kaunis... pikkuneiti kaato päällesä keittiöjakkaran ja tarttee lohdutusta.

    VastaaPoista
  10. Moikka!

    Sopiskos siihen kaistaleeseen vaikkapa isoja betonisia (tai puisia) istutuslaatikoita, ympärille vaikkapa sitä kiveä. Laatikoihin voisi laittaa sitten mitä vain, kesäkukkia vaikka ettei lumikaan haittaa. Ja ne laatikot vois olla aika korkeitakin.

    VastaaPoista
  11. Oiskohan vielä siellä Säyneenjoella semmoinen mahdollisuus,että ostasia angervontaimet olikohan ne piiskataimen nimellä,eli semmosia ruipuloita missä ei ole vielä oksia ja ne ei ole ruukuissa.Myö entisen kodin pihaan laitettiin semmosista aidan tynkää ja kyllä ne parissa kesässä jo pieneltä pensasaidalta rupesivat näyttämään.Itelle jäi tosin isompi homma kaikkineen leikkaamisenineen,ja huolehtimisineen,etteivät pääse kuivahtamaan missään vaiheessa.Surkeannäkösiä ne kyllä olivat ostovaihessa,mut se surkeus näky kyllä hinnassa =)

    Oliko nuo raksit tulevien ulkovalotolppien paikkoja?Nekkii kannattaa miettiä valmiis ennenkun kippootta sorat/mullat pihamaalle,ettee pääse lapiohommiin..ai mistä tiijän..tilulilulei!

    Oikeenkin mukavalle näytti tuo suunnitelma!

    -Mepudi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaispa hyvinkin olla! Tosin ei nuo kalliille tunnu muutenkaan, kun taimistoiden nettisivuilta hintoja katselin. Tietysti niitä tarvii aika monta joten hintakin nousee..

      Juu raksit on valojen paikkoja, ne mietittiin alkuvaiheessa jo kun pihasuunitelmaa tehtiin. ;)

      Poista
  12. Suosittelen lukemaan Pentti Alangon Pieni vihreä kirjani -teoksen. Siinä on ajatuksen ruokaa oikein urakalla.

    Maatiaisperennat ovat hyvä vaihtoehto ja niiden kohdalla pääsee halvalla kun tutustuu Hyötykasviyhdistyksen ja Maatiaisen siemenmyyntiin ja kasvattaa itse.

    Suuri osa puutarhaihmisistä tuntuu inhoavan savea, mutta minä pidän siitä. Kun on oikeat kasvit ja sopivasti varjostusta, savi pidättää kosteutta ja ravinteita hyvin eikä tarvitse kastella lainkaan.

    KatiA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistetäänpä Pentin kirja lukulistalle. =)

      Sen minäkin opin kurssilla, että savi on tarpeellinen kohtuullisissa määrin! Juuri tuon kosteudenpidätyskyvyn myötä. Siihen vaan joutuu vähän sekoittelemaan muuta, ettei ole liian tiivis ja kova.

      Poista
    2. Niin ja maatiaisperennoissa on sekin hyvä puoli, että käyvät hyvin perinnepihaan, ja menestyvät vähemmällä paapomisella kun ei ole pitkälle jalostettuja!

      Poista
  13. Wau, tää on ihan uus maailma ja näköjään melko rajaton onkin! =D Hyvältä kuulostaa ja näyttää suunnitelmat; kesää odotellessa..!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tervetuloa vaan talikon varteen, jos alkaa jokapäiväinen näpyttely kesän mittaan kyllästyttämään! =D

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.