Pihamaan pohdintaa

Rehevä. Rento. Runsas. Ruosteinen. Rustiikkinen. Rönsyilevä. Romanttinen.

Sellaisista ärristä koostuu unelmapuutarha, jota tuskin tälle tontille koskaan saan, mutta jollaisesta on ainakin mukava haaveilla. Ja ehkä joskus, kun lapset ovat kasvaneet paremmin itseään huoltaviksi yksilöiksi ja vaipanvaihtoon ja syöttämiseen kuluvan ajan voi käyttää johonkin mukavampaan, osa unelmasta voisi jopa toteutuakin. Eri asia on, millaista pihaa ja missä asutamme silloin. Mutta kuten sisustustyylistä ja -yritelmistä sisätiloissakin voisi päätellä, samantyyppinen linja jatkuu maun suhteen myös ulkotiloissa. Jonkin aikaa alan kirjallisuutta ja lehtiä selailtuani huomasin, että tyylillä on nimikin: cottage garden.

Piha, jota tässä työstetään, on keskellä rauhallista maaseutua. Tonttia ympäröi vanha kuusikko, ja mitä viime kesiltä muistan, pihamaa on aika eikun tosi savista. Koko tontti on loivassa rinteessä, ja asemakuvan mukaan tontin yläreunalta alareunaan korkeuseroa olisi jopa viisi metriä- Luonnossa ei siltä kyllä näytä, mutta tiedä häntä. Useamman metrin siinä kyllä maa tippuu, mutta suurin osa pihamaasta on silti melko tasaista. Etupiha on etelän puolella, ja melkein koko tontille paistaa melkein koko päivän aurinko. Käytännössä ainoa varjopaikka on pieni kaistale talon takana.

Nämä kuvat on napsittu tammi-helmikuussa, eikä kyllä ole ikävä näitä lumimääriä!

Piha on vielä hakkuuaukea-lookissaan, ja työtä siinä riittää. Tontilla on ollut 60-luvulla pelto, ja myöhemmin siihen on annettu kasvaa metsää. Metsä on hakattu matalaksi joskus vuonna äx, ja hakkuun roippeet on jätetty levälleen pitkin aukeaa. Uutta, nuorta puustoakin on tietysti kasvanut. Tuloksena kaikesta tästä on aikaansaatu erittäin vaikeakulkuinen lämpäre, jolle nämä uudisraivaajat nyt suunnittelevat tarmokkaasti pihamaata. Osa kannoista ja risukosta on edelleen paikallaan lumipeitteensä alla, ja muutamat pihan puista ovat niin rumia, että niitä joudutaan vielä kevään tullen kaatamaan. Pihalta näkyy pienen järven päätyyn, ja tätä näkymää emme tahtoisi tietenkään peittää puiden ja ties minkä puskien taakse. Toisaalta järveltä myös tuulee, ja hiukkasen tuulensuojaa olisi mukava saada.

Pihasuunnittelukurssilta lähdin hakemaan tukea suunnitelmilleni, imemään perustietoa pihan perustamisesta ja saamaan ammattilaisen vinkkejä suunnittelun pulmatilanteisiin. Kaikkea tätä koen saaneeni, ja vaikka valmiita pihasuunnittelijoita ei todellakaan tehdä kahdessa kuukaudessa, niin hyvän lähtövauhdin kurssilta sai. Tästä on hyvä jatkaa itse, kun tietää, mistä tietoa kannattaa hakea, ja mihin on kiinnitettävä huomiota.

Ensimmäiseksi tontille sijoiteltiin kaikki tärkeimmät toiminnot järkeville paikoilleen. Parkkialueet, leikkitilat, pyykinkuivauspaikka ja mattoteline, grillin paikka jne... niitä sijoitellessa piti ottaa huomioon naapurien sijainti, tie, ilmansuunnat ja muut mahdolliset seikat, jotka vaikuttavat siihen, missä mitäkin on mielekästä tehdä. Esimerkki: entisessä vuokrakodissa häiritsi aina se, että pyykinkuivatusteline oli tökätty tien varteen, ja tällaisen boheemin pyykinkuivattajan kolmatta päivää sateessa riippuvat lakanat saattoivat joskus nostattaa ohiajavien naapureiden kulmakarvoja. Juuri tällaista en halunnut omaan pihaani katseenvangitsijaksi - arkipuhteita varten on suojaisempi takapiha lähellä kodinhoitohuoneen ovea.

Luonnostelin paperille useita eri suunnitelmia, ja jokaiseen luonnokseen tuli aina jotain uutta, jotain jäi pois, jotain mutkaa suoristettiin ja niin edelleen. Suunnitelma elää edelleen, ja vieläkin voisin alkaa alusta ja piirtää muutamia juttuja uudella tavalla. Mutta koska tämä suunnitelma tuskin valmistuu tänä keväänä, esittelen tämän jo nyt. Ties vaikka joku teistä heittäisi hyvällä idealla, joka auttaisi taas eteenpäin tässä suunnittelusuossa.

Pihassa on erinäisiä pulmakohtia, kuten varmaan jokaisessa pihassa, ja niitä erityisesti mietin yöt päivät läpeensä koko kurssin ajan - ja vieläkin. Jossain alitajunnassa ne jylläävät jatkuvasti, ja kai ne siellä kehkeytyvät joskus valmiiksi ratkaisuiksikin. Yksi pulmakohta on etupihan reunassa, tien vierellä kulkeva sähkölinja, minkä takia ihan pihan reunalle ei saa istuttaa suuria puita näkö- ja tuulensuojaksi. 

Jossain vaiheessa etupihallemme suunniteltiin sähköyhtiön puolelta ilahduttavasti voimalinjaa, mutta onneksi emme olleet ainoita kiinteistönomistajia, jotka vastustivat suunnitelmaa raivokkaasti. Raivo kuultiin: tulevana kesänä toinen olemassaolevista ilmajohdoista katoaa maisemasta (puhelinlinja jää), ja ojaan kaivetaan ilmassa kulkevan, suunnitellun voimalinjan tilalle maakaapeli.

Seuraavaa kokoontumista varten keräsin aina lehtiööni kasan kiperiä kysymyksiä, joihin halusin kurssin vetäjän ottavan kantaa. Joihinkin asioihin saatiin leivottua ratkaisuja, jotkut ovat auki edelleen. Kirjoittelin myös monet iltahetket nettiä selaillen luetteloita perennoista, jotka sopisivat meidän pihaamme. Haaveissa on yksi suurehko istutusalue, kohopenkki, johon tunkisin kaiken monivuotisen kukkivan, isommat kivet ja niiden lisäksi ainakin yksi koristepuu (esim. riippapihlaja), ja pieniä pensaita (esim. pikkujasmike) ja jos joskus erergiaa, intoa ja rahaa riittää, vastaavia istutusalueita voisi suunnitella myöhemmin lisää. Kaikenkirjavasta kukinnasta en kovin pidä, ja hakusessa onkin enimmäkseen vaaleita pastellisävyisiä kukkijoita sekä tietysti valkoista. Paaaljon valkoista.

Lehtiäkin on tullut hankituksi, ja melkein jo hurahdin tilaamaankin tämän Kotipuutarhan. Näköjään se menee just eikä melkein niin, että kun vihdoin on oma piha, jota suunnitella, siihen hurahtaa täysin. Vuokrakodin piha sai olla suhteellisen rauhassa, mitä nyt ruoho pidettiin matalana ja marjapensaita keväisin leikkasin. Isompia rahasummia ei tietenkään huvittanut vuokrapihaan tuhlata, joten pihaharrastaminenkin jäi minimiin. Sitähän ei vielä tiedä, miten ne käytännön työt lopulta ulkona maistuvat, mutta ainakin pihan suunnitteleminen kahvikuppi kourassa on huisin hauskaa puuhaa! ;)

Viimeisen kokoontumisen aikoihin olin päässyt suunnitelmissani jo sen verran pitkälle, että kehtasin esitellä suunnitelman muulle ryhmälle. Ja tämä luonnos on kyllä piirretty ihan viivottimen kanssa, 1:200 mitassa, mutta paperissa on taitokset ja siksi talokin näyttää kuvassa aika vinksahtaneelta!

Tässä suunnitelmassa on se joku runko tai johtolanka, jota lähdemme seuraavana kesänä seuraamaan - tosin aika moni asia saattaa vielä muuttuakin ennen kesää. Kuvan alareunassa menee maantie, jolta pihaan käännytään. Oikealla ja ylhäällä on kuusikkoa. Vasemmalla reunalla on se alaspäin viettävä rinne, jossa kasvaa jos jonkinlaista pusikkoa. Pihalle tulee kokoa n. 3400 neliötä, joten ihan joka kohtaan en tässä vaiheessa edes suunnittele mitään hienoa. Tässäkin on jo tekemistä moneksi kesäksi, kun talokin on vielä maalaamatta ja ilman portaita/terasseja.

Koska tätä piirtäessäni en vielä tiennyt linjan tulemisesta tai poisjäämisestä, jätin linjan alla olevan kaistaleen yksinkertaisesti pois koko pihasuunnitelmasta. Suunniteltavan piha-alueen rajalle pähkäilin idänvirpiangervoista vapaasti kasvavaa aidannetta, jonka lomaan tulisi myös erikorkuisia syreenejä luomaan vähän ilmettä tuolle puska-alueelle.

idänvirpiangervo

pihasyreeni

Nuo kaamean väriset vihreät tuolla alla olevan kuvan taustalla on metsätuomia, joista tykkään kuin hullu puurosta, mutta joiden sijoittamista etupihalle pohdin pitkään tuomenkehrääjäkoin takia. Jos tuo inha koi jonain kesänä iskee tuomiin, tulee niistä maailman rumimpia puita! Kurssin vetäjä-puutarhuri kuitenkin kannusti istuttamaan tuomet komeasti etupihalle, sillä samalla nurkalla on myös se järvi, ja sieltä tuulee, joten koit eivät kenties ole ensimmäisenä noihin suunniteltuihin puihin seittejään kiertämässä. Minä luotan tähän lausuntoon, ja suunnittelen siis tuomia edelleen pihan etureunalle. Siinä, mihin noita kukkivia ihanuuksia suunnittelen istuttavani, on se matalammaksi viettävä kohta pihasta, ja tuomet kestävät monia muita puita paremmin seisovaa vettä, joten senkin vuoksi tuo on parempi kasvupaikka tuomelle kuin monelle aremmalle puulajille.

tuomi

Tuomien lomassa on kaivo, joka on tehty aikanaan lähteeseen. Tuosta kaivosta oli tulla meille myös käyttövesikaivo, mutta koska veden riittävyys vaikutti aika epävarmalta, jätimme suunnitelman toteuttamatta, ja niin tuo lähdekaivo jää nyt pelkkään pihakäyttöön. Autonpesuun, nurmikonkasteluun ja muuhun vastaavaan.

Koska pihamaa on ihan riittävän isokokoinen, enkä suuremmin pidä komeista kiveyksistä, on kulkuväylät ja parkkialueet soralla katettuja. Kallistahan sekin on, mutta eihän soran ja kiveyksen hintoja kannata edes vertailla. Suurin osa pihasta on nurmella, ainakin näin aluksi, ja nurmea halkoo vain etupihalla kaivolle (ja toivottavasti joskus leikkimökille) vievä polku sekä takapihan askelkivet, jotka johtavat arkikuistilta lasten leikkipaikalle ja pyykkinarulle.

Pihamaata rajaamaan istutetaan puiden lisäksi hyötykasveja, eli suomeksi sanottuna marjapensaita. Perinteistä suorakaiteen muotoista marjapensasaluetta ei pihassa ole. Pensasmustikat, tyrnit sekä musta- ja punaherukat kasvavat joskus toivottavasti leikkimökin kupeella ja takapihan aurinkoisella reunalla, hiekkalaatikon läheisyydessä.

pensasmustikka

Liittymän vieressä, pihan kulmalla, on ärsyttävä joutokolmio, jonka molemmilla puolilla on ojat, ja jonka keskellä kasvaa puhelinpylväs. Siihen kasataan myös talvisin lumia, joten mitään puuvartista, murtuvaa pensasta siihen ei voi istuttaa. En kuitenkaan haluaisi, että ensimmäiseksi pihaan tullessaan joutuu katsomaan joutomaalla kasvavia horsmia, joten jotain siihen on saatava. Tuoksuvatukka olisi muuten tähän juuri hyvä, mutta se on sen verran korkea, että peittää näkymän tielle. Kerropas ihmeessä, jos keksit jonkun paikkaan soveltuvan, matalamman rehun! Tuo rehu saisi olla tuoksuvatukan tavoin nopeakasvuinen (etteivät horsmat ehtisi ensin) ja vaatimaton hoidon suhteen, sillä hoitoa se ei tule juuri saamaan. Leviäminen ei ole kovin iso ongelma, koska tuo alue on tosiaan rajattu ojin.

Toinen pulmakohta (vai moneskohan lie) on talon edustalla oleva pieni maakaistale. Kuten hienosta aikaisemmin esittelemästäni värityskuvasta näette, talon edessä kulkee nelimetrinen sorakäytävä, joka on niin leveä siksi, että se pidetään talvisin auki traktorilla. Sen laajakaistan ja talon väliin jää metrin-kahden levyinen ja tietä reilusti korkeammalla oleva palsta, johon tuntuu lähinnä itsensä kiusaamiselta kylvää nurmikkoa (ei kasva kutenkaan, ja hankala leikata). Alla on tietysti ne pakolliset routaeriste-styroxit ja sorat, joten monikaan kasvannainen ei niin hankalan kuivassa paikassa edes selviäisi, varsinkaan, kun seinusta kylpee kesäpäivisin auringon paahteessa. Mitä minä tämän kanssa teen?

Nämä kolme puunruippanaa saavat lähtöpassit, kunhan pihanlaitossa päästään suunnittelusta käytännön toimiin. Melkein samaan kohtaan istutetaan niitä metsätuomia, tosin kauemmaksi toisistaan ja vähän lähemmäs tontin reunaa.

Tässä puolestaan kasvaa nuori koivu, jonka haluaisin kovasti säilyttää, mutta jota uhkaa tunteettomien sähkölinjansuunnittelijoiden pelottavat puuntapposuunnitelmat. Käskin miestäni varoittamaan suunnittelijaa, että tuohon puuhun ei sitten kajota, tai vastassa on e-rit-täin vihainen matami. Suunnittelija oli kysynyt, olenko isokin, jotta pitääkö kovastikin pelätä. Mies oli vastannut, että "ei ole iso, mutta se tietää, missä haulikkoa pidetään!"

No joo, synkkää huumoria, mutta toivottavasti koivu saa pitää asuinsijansa. Ei tässä pihassa turhan montaa monimetriseksi ehtinyttä puuta vielä kasva, joten mielelläni säilyttäisin ne, jotka kasvavat, eivätkä ole rumia. Talon päädyssä kasvaa tontin suurin puu, ja kuten kuvasta näkyy, hän on koivu. Ei ehkä maailman komein yksilö, mutta ihan riittävän komea meille. Ja koska vuodenvaihteen myrskytuulet eivät tätä puuta vielä talon päälle kaataneet, uskallamme antaa tämän kasvaa tässä edelleen.

Takapihan rajalla on nuorempaa kuusikkoa, joka on asettunut paikalleen ilman lupaa. Kyseisen metsän omistava yhtiö on istuttanut paikalle koivuja, mutta reunalle onkin tupsahtanut salskea kuusikkoarmeija. Koivut saavat elintilaa vasta vähän kauempana takana.

Tästä vihreydestä johtuen en isommin kaipaa pihan istutuksiin ikivihreyttä. Sitä on jokaisessa ilmansuunnassa pihan ympärillä, ja kasvaapa pihassakin jo yksi ponteva kuusi, joka on omiaan kannattelemaan jokatalvisia jouluvalovirityksiämme. 

No mitä pihaan sitten on tuomien lisäksi tulossa? Hmm... nykyisten, jo kasvavien koivujen, kuusien ja pihlajien lisäksi ainakin vaahteroita, lumipalloheittä, omenapuu tai pari, sakokaivon ympärille näkösuojaksi töyhtöangervoa, kaljulle koivun rungolle imukärhivilliviini, pihan reunamille ne marjapensaat, idänvirpiangervot ja syreenit, paljon vaaleita perennoja ja riippapihlaja... tuomien alle toivoisin maanpeittokasviksi esim. tuoksukurjenpolvea, ja muutenkin tavoitteena olisi, että jokaisen istutuksen ympärys olisi joko katettu jollain elottomalla tai sitten maanpeitekasveilla. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa jokaisen yksinäisen puun ympärillä kasvaa perennaryhmiä ja pensaita, jolloin pihassa ei sojota puuta tai pensasta siellä, toista täällä, vaan kokonaisuus on selkeä ja "helppohoitoinen" ( =ei siimalla ajeltavia puun ympäryksiä, joissa kasvaa ruma korkea heinikko, koska leikkurilla ei pääse riittävän lähelle).

Esikoinen on tulevan kesän pihanlaitosta enemmän kuin innoissaan, ja odottaakin jo kovasti tositoimiin pääsemistä. Lumen alta paljastuvia kivenmurikoitakin on jo lajiteltu nätisti pääoven eteen trukkilavaportaille, että siitä vaan sitten kukkapenkkejä reunustamaan.. :D 

Tyttären tulevan opinahjon ohi ajellessamme totesin yhtenä päivänä lapsille, että "tuonne sitten XXXX menee ekaluokalle!" jolloin tyttö heti toiveikkaasti esitti kysymyksen: "Onko se puutarhakoulu?"

Ehkä ei ihan vielä kuusivuotiaana puutarhakouluun pääse, mutta kenties joskus, elleivät ammattihaaveet ehdi muuttua vielä kymmeniä kertoja sitä ennen. ;) Siihen saakka saa neiti autella tämän oman pihan laitossa sen minkä osaa ja haluaa.

Mitä itse opin pihasuunnittelukurssilla?

No ainakin nämä:

- oikea kasvi oikeaan paikkaan kasvuvaatimukset huomioon ottaen

- puut, pensaat ja perennat isoiksi ryhmiksi, ei yksittäin sinne sun tänne

Lisäksi sain valtavat kasat hyviä vinkkejä siitä, mistä tietoa kannattaa etsiä, ja miten projekti nimeltä piha yleensäkin tehdään. No mitä kaikki sitten maksaa? Kamalan paljon. Liikaa. Törkeästi. Siksipä kurssin tärkein oppi olkoon tämä ohjaajamme motto: harrastusmenoista ei voi tinkiä - perheen ruokamenoista voi. 

Olen aina ollutkin sitä mieltä, että se salaatin silppuaminen ruokapöytään on rasittavaa puuhaa! ;D

Ps. nämä ovat nyt totaalisen maallikon suunnitelmia, joihin ehta puutarhuri on vain ottanut kantaa, ei tehnyt suunnitelmaa puolestani. Epäselväksi jääneitä asioita voit halutessasi tarkentaa esittämällä lisäkysymyksiä, ja mikäli joku vihernäppi huomaa, että olen tekemässä totaalisen virheliikkeen jossain asiassa, kannattaa siitä hihkaista. Kaikki kehitysehdotukset huomioidaan. ;)

Pps. vihertävät kuvat napsittu netistä - meillä ei vielä rehota.