keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Vain nimi puuttuu

Viime aikoina täällä on ährätty taas keittiön pöydän ääressä, ja jonkinlaista tulostakin on saavutettu. Kastemekon tavoitteena oli tällä kertaa hyvin yksinkertainen ja selkeä lopputulos, eikä pelkästään ajanpuutteen vuoksi, vaan myös siksi, että mieltymys on mennyt viime kastemekoista selkeämpään suuntaan. Väriä lisäsin vaihteeksi sinisenä - isoveli on kastettu vihreissä nauhoissa.

 

Materiaalit hankin Eurokankaasta yhdellä pikakäynnillä, ja valitsin tällä kertaa satiinisidoksista puuvillaa. Mies sanoi sitä lakanakankaaksi (kyseli, onko tämä kolttu sovitusversio), ja voisihan siitä kieltämättä lakanoitakin tehdä. Tykkään pinnan himmeästä kiillosta, mutten siitä, miten herkästi kangas rypistyy. Se täydellinen kastemekko ja kastemekkokangas antavat edelleen odotuttaa itseään.

Helmaan ompelin puuvillapitsin, joka näyttää käsin virkatulta, mutta eivät ainakaan minun kätöseni ole sitä virkanneet. Ei riitä taidot, ei.


Muuten mekossa ei kummoisia kommervenkkejä olekaan, mutta hihoihin tein tuollaiset miesten kauluspaita -tyyppiset laskokset ja kiinnitin ne vaaleansinisillä, omista kokoelmista löytyneillä mininapeilla. Jos on koltussa pitsiäkin, niin onpahan jotain miehekästäkin tämän miehen ensimmäisessä ja viimeisessä mekossa!

 

Ne perinteiset nauharuusukkeet korvasin tällä kertaa pelkällä "vyöllä", joten eipähän tarvitse kummienkaan tuskan hiki otsalla asetella piiitkiä satiininauhoja oikeaan asentoon, kun kuvia räpsitään.


Vyö on ommeltu sivusaumoihin, ja on siis ainoastaan etukappaleen puolella.


Takaa mekko on auki, jolloin lasta on huomattavasti helpompi pidellä sylissä. Samalla tavoin taitavat olla avoimia melko lailla kaikki kastemekot?


Kiinnitystavaksi kokeilin puolta tusinaa erilaista systeemiä sillä seurauksella, että kangaskin siitä jo hiukan kärsi. Jälkiviisaasti voisi todeta, että ei olisi pitänyt kikkailla. Ensiksi kokeilin lätkäistä taakse karusti Prymin metallinepparit. Satiinisidoksinen kangas ei siitä tykännyt, vaan lähti menemään ties minkälaisille kurttuloille. Pihdit käteen ja nepparit irti. Entäs käsin ommeltavat mininepparit?! Tuhrasin lukemattomia kalliita minuutteja niiden ompelemiseen, vaikka inhoan käsin ompelemista ja pistän neulalla aina sormeeni, ennemmin tai myöhemmin. No nekään eivät olleet hyviä, koska näkyviin jäi rumasti ne kiinnitysompeleet. Niinpä ratkoin mininepparitkin pois, ja siihen meni melkein yhtä kauan kuin niiden kiinnittämiseen sitä ennen. Nauhatkin kävivät mielessä, mutta hylkäsin ajatuksen, koska halusin vaihtelua, ja kaikissa aikaisemmin tekemissäni kaavuissa kiinnitys on nauhoilla. No pikkuruiset napit sitten, ja napinlävet.. Ei onnistunut sekään. Kapeaan, valmiiksi ommeltuun käänteeseen, jossa yläreunaa häiritsi tuo pääntien vinonauhakanttaus, ei saanut millään siistejä napinläpiä tehdyksi. Ärh! Purkamaan siis, ja uutta suunnitelmaa taas kehiin. Lopulta tein tympääntyneenä koko touhuun kapeasta satininauhasta silmut, ja ompelin (käsin!) pienet valkoiset napit silmujen ankkureiksi. Mikään täydellinen ratkaisu ei ole tämäkään, ja voisin vaikka lyödä vetoa siitä, ettei antinäppäräsorminen mieheni saisi koskaan noita nappeja kiinni- niin hankalat ne on minustakin. Mutta äiti pukee kastepuvun, sillähän siitä päästään.

Jos olisi kyse kahden päivän pippaloista, aloittaisin koko homman alusta, mutta koska kastemekkoa pidetään lapsen päällä enintään tunti, saa tämä luvan kelvata. Poikaa tämä koko mekkotouhu lähinnä naurattaa, mutta saahan äidille nauraa - hyvähän se on että jollakulla on hauskaa! ;)


Ps. koneen kevätsiivouksen (uusi kovalevy vai mikä se nyt olikaan) yhteydessä vanhat ohjelmat katosivat, joten latasin itselleni uuden version Picasasta, ja siihen oli tullut lisää hauskoja muokkausominaisuuksia. Niitä tässä samalla testailin, ja voin suositella Picasaa! Helppo ja hauska.

Toinen ps. Tänään alkaa kauan ja hartaudella odotettu pihasuunnittelun kurssi, jossa vietän tästä eteenpäin melkein kahden kuukauden keskiviikot ja pari lauantaitakin. Toivottavasti kurssista on paljon iloa ja hyötyä, ja toivottavasti maaliskuussa meillä on valmiina suunnitelmat ensi kesäksi. Kurssin tuloksista kuulette varmasti myöhemmin lisää!

23 kommenttia:

  1. Kaunis ja tyylikkään yksinkertainen mekko.

    VastaaPoista
  2. Ihana hymypoika! <3

    Ja kyllä tuolla mekolla kelpaa ottaa nimi vastaan. Juuri sopivan yksinkertainen ainakin mun makuuni. :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kastemekko ja suloinen pikkumies.

    VastaaPoista
  4. Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis.

    VastaaPoista
  5. Hyvä yhdistelmä, komea poika ja hieno & tyylikäs mekko!

    VastaaPoista
  6. Oikea hurmuri tuo teidän pikkumies!...niin ja kastemekko on just hyvä :)

    VastaaPoista
  7. ihana kastemekko:) selkeälinjainen ja yksinkertainen tosi kaunis!

    VastaaPoista
  8. Hauskoja ilmeitä pikkumiehellä! :) Kaunishan tuosta mekosta tuli! Ei sitä ihan jokainen äiti itte kastemekkoa teekään...

    VastaaPoista
  9. Tosi kaunis ja ihanan yksinkertainen kastemekko,tykkään <3 Ja sulonen poju!

    VastaaPoista
  10. Kaunis mekko ja valloittava hymy teidän pikkumiehellä <3 Minäkin olisin niin halunnut tehdä itse kastemekon mutta äidilleni oli jotenkin niin tärkeää että tytär kastetaan samassa mekossa missä minutkin on kastettu..

    VastaaPoista
  11. Mikä ihana pikkumies ja todella tyylikäs ja kaunis kastemekko - tykkään!

    VastaaPoista
  12. Voi tuota toista!!! <3 :) On vissiin saanut hyvästi maitoa kun noin hymyilyttää :D Aivan suloinen pikkumies ja tosi kaunis kastemekko! :) Pitääpä itekin ladata tuo uus Picasa... :)

    VastaaPoista
  13. Oletko siis tehnyt kaikille lapsillesi omat kastemekot? Sehän olisi aika ihana, että jokainen sitten saisi ne itselleen ja mahdollisesti voisi kastaa niissä sitten omat lapsensa. -Sakara

    VastaaPoista
  14. On kauniisti miehinen mekko. vai kaunis ja miehinen? Ja pojukin näyttää niin ÄIJÄltä alimmaisessa kuvassa, varsinainen hurmuri.:)

    VastaaPoista
  15. Ihana mekko ja poju sen sisällä!

    VastaaPoista
  16. Todella kaunis kastemekko! :)

    Ja mukavia kurssihetkiä!

    VastaaPoista
  17. Yksinkertaisuudessan kaunis kastemekko, kyllä kelpaa pikkumiehen juhlia!

    VastaaPoista
  18. Kylläpä nätisti hymyilee jo pikku-ukkeli! Joko on nimi valittuna? :)

    VastaaPoista
  19. Voi ku on suloinen hymy pikku miehellä!=) Ja just hyvä tuollainen yksinkertainen kastemekko!!! Pidän! Onko jokaisella ollu eri mekko? ootko siis aiemmin tehny ite mekkoja?

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.