perjantai 28. lokakuuta 2011

Mummo retkahti - taas

Lasten neniä on niistetty jo hyvän aikaa, mies on jo paranemaan päin ja minä vasta aloittelen omaa flunssauraani. Hyvä hyvä. Minun pitikin juuri tehdä jalo ompelemattomuuspäätös ja keskittyä kodinsiirtotöihin. Eikös tämä näytäkin ihan siltä?


Iski paniikki - vauvahan voi syntyä melkein koska tahansa, ja onko sille edes sellaisia ihan pikkiriikkisiä uutuusvaatteita yhtään? Kaikki vain sisarusten vanhoja, höh! Asialle on tehtävä jotain samantien, ettei jää kokonaan tekemättä. Royal-tuotteelta sopivasti kotiutunut ihana leijonavelour sopi tarkoitukseen hyvääkin paremmin. 


Puolimetriselle sopiva kokohaalarin kaava löytyi SK:n numerosta 4/2006, ja muistan katselleeni sitä samaa kaavaa jo esikoista odottaessani. Silloin jäi tekemättä, samoin kahdelle seuraavalle. No, neljäs kerta toden sanoo. Muokkasin tosin hiukan kaavaa, kun en millään viitsinyt tehdä napitushalkiota lahkeeseen saakka, joten pätkäisin alavaroja sun muita pikkumatkalta pois ja katkaisin napituksen loppuvaksi haaraan. Varmasti hankalampi pukea näin, mutta eiköhän tuo päälle saada siitä huolimatta.

Nappeina käytin kirppikseltä ostettuja metallisia kansineppareita, jotka piti paukutella paikalleen perinteisesti vasaralla. Kun olin saanut kieli keskellä suuta hakatuksi jokaisen kansikappaleen paikalleen suoraan, huokaisin helpotuksesta ja kaivoin Prymin pihdit esiin. Niillä kun saa ne toiset puolet laitetuksi. Ensimmäisenä jurskautin ylimmän nepparin paikalleen, ja kas kummaa, laitoin sitten vastakkain kaksi urosta. Hieno suoritus ja niin nykypäivää! Onneksi väärä puolikas lähti pihdeillä irti rikkomatta kangasta ja sain vaihdetuksi tilalle oikeanlaisen vastakappaleen.


Pääntien alavaran korvasin resorikaitaleella, jotta sain taas hyvän syyn käyttää tätä äklöihanaa keltaista vanhaa löytöresoria. Lappu on niskassa ulkopuolella, ettei varmasti raavi herkkää hipiää.


Metkaa tämä leijonavelour, kun eteen saa etupuolia ja taakse takapuolia. Harmi vain, että eteen sattui melkein jokainen jellona osumaan katolleen, kun en millään raaskinut leikata kappaleita keskeltä kangasta!


Pikkuruisen perusruskeissakin oli selvää vajetta, joten samassa tilauksessa leijonavelourin kanssa kotiutuneesta ruskeasta trikoosta syntyi tulokasta odottamaan hattu ja puolipotkarit. Hatun kaava samaisesta SK:n numerosta, kokoa 35cm.


Nuken kuula oli ympärykseltään 32cm, joten hiukkasen iso on tälle kaverille.

Puolipotkareiden kaavan alkuperä on tuntematon, olen sen jäljentänyt kansiooni joskus esikoista odottaessani. Koko 50cm näissäkin - meillä kaikki vauvat ovat olleet maksimissaan 50cm pitkiä, ja ne pienimmätkin vaatteet on menneet päälle monen viikon ajan.


Alimmaisena vaatekappaleena minun tulee käytettyä vauvalla enemmän sukkahousuja ihan siitä syystä, että minua ahdistaa ajatus puolipotkareiden varpaita vasten hiertävistä saumoista. Voi olla, ettei vauva sellaisista piittaisi tuon taivaallista, mutta yliherkkänä iholla reagoijana se tuntuu pahalle jo ajatuksen tasolla. Ei ole varmempaa päivän pilaajaa kuin sukka, jonka sisällä on joku ylimääräinen möykky tai mytty!


Tämän bambuhatun tein oikeasti jo ainakin viikko tai kaksi sitten, mutta on jäänyt kuvaamatta. Kaavana 37-senttiseksi pienennetty Muraveinik, ja materiaalina kaksinkertainen bambujoustofrotee. Väliin lisäsin vielä kerroksen trikoota, jotta hattu saavuttaisi syyspaksuuden.


Nykykuopus on sotkenut leggareitaan siihen tahtiin, että lisää kaivattiin. Piirsin kerrankin ihan paperille uuden kaavan, jotta jatkossakin saisin aikaiseksi ommella näitä aina tarvittaessa. Leveys on 74-senttisistä housuista, pituus varmaan luokkaa 92. Mukavasti jää lahje ryppyyn tuollaisella kasikymppipätkällä, eivätkä heti jää capreiksi.

Punaiset on velouria, ruskeat samaa trikoota kuin vauvan vaatteissakin. Lahkeisiin laitoin molempiin resorit. Ja tehdessäni mietin, onko nämä nyt kalsareita vai leggareita. Mikä ne toisistaan erottaa? Eikö sama vaatekappale voi olla kadulla käveltäessä leggarit, mutta illalla sohvalla röhnöttäessä kalsarit? ;) Tosin tämä ei ehkä koske noita velourisia, mutta ainakin nuo ruskeat olisivat keneltä tahansa kysyttäessä varmaan pitkikset.



Kun olin paahtanut nuo yllä kuvatut vaatekappaleet käyttövalmiiksi, mieltä painoi vieläkin. Hyvästellä nyt ompelukone ties miten pitkäksi aikaa, ilman että vilkaiseekaan Metsolan ystävämyynnistä tilattuun Ladaan! Ihan kiireesti vain sellainen perus-trikoopaita pojalle, ilman mitään kikkailuja.. eihän siinä kauan mene.


Sitten kappaleet leikattuani päätös vähän horjui, kun tällaiseen kuosiin olisi niin soma tehdä nappilistakin. Ja oikeastaan, minunhan pitikin palauttaa taas mieleen, miten se tehtiin. Ihan hyvä perustelu, vai mitä!


Ja sellainen piti lopulta vääntää, vaikka vähän kyllä kolkutteli takaraivossa, että eikös minun pitänyt viettää loppuilta pesuhuonetta pesten, kun lapset viimein nukahtivat ja olisin saanut työrauhan...


No pestyksi tuli sekin, tosin vasta luvattoman myöhään. Ja jotta moisilta ompeluretkahduksilta tänään säästyttäisiin, ilmoitin lapsille jo aamuvarhain heidän kysellessään kangaspaloja leikkiin, että "tänään äiti ei koske yhteenkään kankaaseen eikä ompele ihan mittään!" Koska jos hipaisenkin kangaskaapin sisältöön, se on sitten menoa. Ja kun olen asian nyt julkisesti lapsillekin ilmoittanut, en kehtaa peruuttaa päätöstäni vaan alan oikeasti tekemään jotain järkevämpää. Poika kyllä jo kyseli vähän huolestuneena, ompelenko enää ikinä, mutta lupasin ikinä ompelevani. Taisi olla elämäni helpoimpia lupauksia.

Metsolan kaaroissa oli muuten pientä värivirhettä osassa autoja, vaikka kangas myytiin ykköslaatuisena. Onneksi sattui niin hyvin, että suurin virhe tuli nurjalle, missä se ei haittaa elämää lainkaan.


Poika on niin tyytyväinen uuteen paitaansa, että se kyllä kompensoi syyllisyyskolkutuksen ompeluun retkahtamisesta!


Ja minä olen tyytyväinen siihen, että sain viimein piirretyksi ihan paperille peruspaitakaavan uudessa koossaan. Montakohan kuukautta olen leikannut 92-kokoisella kaavalla pidentäen vain helmaa ja hihoja, ja joka kerta hypännyt pojan vaatekaapille mittailemaan, mikä olisi sopiva hihanpituus tällä kertaa. Ehkä vähän helpompaa mitata se kerran ja piirtää paperille. Kyllä tämä mummoviisaus on pohjatonta.


Nyt on unohdettava flunssakiusa, keitettävä kahvit ja leikittävä sen jälkeen reipasta. Verhoja ei tosin voi vielä ottaa alas, koska sen jälkeen kaikuu, ja sitä ei pää kolmen muksun kanssa kestä. Leluja ei voi pakata - tietenkään. Vaatteista suurinta osaa tarvitaan koko ajan, joten olkoon nekin vielä. Innostunkohan leipomaan vielä? Mitä jos en pakkaisikaan vielä keittiötä? No ehkä kukkamaljakot jo joutavat. Ja entä yläkerta - no kesävaatteet voisi tietysti jo heittää laatikoihin, mutta siihen se jääkin. En minä ossaa! Kahdeksan muuton kokemuksella tiedän, että parhaiten pakkaan vasta viime hetkellä, ja kaiken kerralla.

Raksalle on tilattu hanat, pöntöt, seinäpaneelit ja lukot, ja ovenkahvojakin päästään asentamaan lähipäivinä. Ja mehän aiomme vauvapaniikissamme muuttaa heti kun elämälle välttämättömät edellytykset vain ovat siellä valmiina, joten pian saan soitella jo siivoojalle! Huisin jänskää!

26 kommenttia:

  1. Olet sinä eri tyyppi kun jaksat vaikka ja mitä! :D

    Mumma tuossa yksi kaunis pvä kyseli juurikin tuota kalsarien ja legginssien eroa.. ;) Totesin hänelle, etteipä niillä eroa taida juuri ollakaan! :)

    VastaaPoista
  2. Tosi ihania vaatteita taas. Olet kyllä hurjan ehtiväinen ompelija! Ihailtavaa! Ja aika helposti varmaan jää huomaamatta nuo väri virheet isoja määriä kangasta leikellessä. Kannattaa aina antaa palautetta, niin siellä tiedetään tarkkailla laatua sitten. Tehtailta, kun voi tulla vähän kaikenlaista.

    Tsemppiä sinne muuttopuuhasteluihin!

    VastaaPoista
  3. ihania vaatteita ja siistiä jälkeä on aina ilo katsella! :)

    Minäkin ostin tuota leijonavelouria mutta mitälie kaupassa ajattelin kun vain 50sentin palan ostin, eihän siitä mitenkään saa 74 haalareita :D Nyt sitten pitänee koittaa saada siitä pojalle vaikka velourtakki tai jotain...ja piipahtaa uudestaan hakemassa pidempi pala :)

    VastaaPoista
  4. Ihania vaatteita taas kerran! Minulla on tuota leijonaa trikoona odottamassa muuntautumista vaatteeksi.. :)

    VastaaPoista
  5. siis aivan mielettömän ihania vaatteita taas... ja aina vaan jaksan ihmetellä, et miten kerkeät kaiken... :) mulla on kans tuota ladaa odottamassa, mutta se odottaa vielä esipesua ennen ku pääsee oikeesti käsittelyyn... mut tuo on mahtava tuo lada paita...

    VastaaPoista
  6. Mummo, tyylisi kirjoittaa on hauska. Leijona-asu aiheutti melkein vauvakuumeen.

    VastaaPoista
  7. Jos tuollasia kankaita odottelee kaapissa niin voiko niitä olla hipelöimättä ja toimeen tarttumatta? Varmaan saat anteeksi ompelemattomuuspäätöksen rikkomisen :D

    VastaaPoista
  8. Voi ihme, voiko noin pieniä vaatteita ollakaan... <3 vaan kyllähän niitä voi, se vaan unohtuu, miten pikkuruisia ne vastasyntyneet on... :D Oot sinä eri ahkera mummo, kun noin paljon oot tehny uusia juttuja!! :) Hienoja kaikki tyynni! :)

    VastaaPoista
  9. Oletpas ollut ahkera! Ja ihania töitä olet tehnyt :)

    VastaaPoista
  10. aivan ihania vaatekappaleita, tuo lada-paita eteenki vein mun sydämen <3 samoin ku nuo leijonahaalarit!!
    Ja oot sie kyl uskomaton ku ison mahan kans jaksat siellä touhuta..
    ja muuttoki häämöttää, aivan mahtavaa :)

    VastaaPoista
  11. Olet kyllä uskomattoman aikaansaava! Miten sä ehdit kaiken tekemään?? Meillä kun teen legginssejä/pitkiksiä ne menee just kesällä legginsseinä ja talvella pitkiksinä :D Jos laitan resorit lahkeisiin ne näyttää omaan silmään enemmän pitkiksille.

    VastaaPoista
  12. Olet taas saanut niin mahdottomasti aikaan! Ihana tuo haalari. Minäkin iskin nepin väärinpäin bodyyn jossa ajattelin vauvan kotiuttaa, onneksi suutari sai sen oikein nätisti irti ja kankaaseen ei tullut reikää.

    VastaaPoista
  13. Wau, mistä ihmeestä sinä tuon kaiken energian oikein revit!!! Jos löytyy ylimääräistä, niin laita tulemaan tännekin päin... Upeita ompeluksia jälleen, ihan kaikki :)

    VastaaPoista
  14. Voi ihanuus tuota pientä velourpukua, leijonatkin näyttää jättiläisiltä :) Leijona velour on kyllä suloista, minäkin tilaisn sitä enkä oo varma mitä siitä tekisin kun siitä tulisi vaikka mitä ihanaa!

    VastaaPoista
  15. Aivan ihania ompeluksia taas!:)

    VastaaPoista
  16. Aina yhtä hurmaavia nuo vauvojen vaatteet!

    VastaaPoista
  17. Ihana jellonapuku <3 aiheuttaa sydämen läpätyksiä vauvakuumeiselle mammalle tuollaiset! ;) Hienoja on muutki ompelukset, jokohan minäkin rohkenen kokeilla tuota nappilistan tekoa. sillä sais aika kivasti ilmettä paitoihin! Tuosta leggari-kalsari-asiasta, meillä tyttö käyttää leggareita,poika kalsareita. Tytölle ei kelpaa nimitys kalsarit, vaan leggarit ne olla pitää, vaikka samasta pukimesta kyse olisikin ;) Liekköhän tuo sitä tyttömäistä turhamaisuutta?

    VastaaPoista
  18. Leijonapuku...oiiii, miten pientä sievää suloista! Kohta pieni suloisuus täyttää puvun.=)

    VastaaPoista
  19. Sä olet kyllä energinen! Tulee itselle ihan saamaton olo kun katselee mitä sä olet taas puuhastellut :P
    Tuo vauvan leijonapuku on aivan ylisöötti!

    VastaaPoista
  20. Täytyykö minun vuorostaan sua Tiina muistuttaa, että levähdäpä välillä, sulla on iso urakka eessä! Vaikka tiedän kyllä että sitä ei taho malttaa:)

    Kävi erään kerran niin, että eräs tuttavani oli huomannut vasta lääkärissä, että oli jäänyt kalsareitten päälle laittamatta housut! En tiedä oliko tuohon aikaan legginsit in, koska siitä on kauan. Mutta nykyään eroa ei taitais huomata:)

    Kutkuttavaa muuton odotusta!
    Ihanaisia vaatteita:)

    VastaaPoista
  21. Hanna: ilmeisesti se on vähän tulkintakysymys.. ;)

    Henni: näin on, enkä usko että hekään ovat huomanneet leikatessa mitään, itsekin huomasin vasta kappaleet leikattuani ja kiitin onneani että isoin virhe jäi tuonne käänteeseen.. ;)

    Jonna: ei sitä aina hoksaa! =)

    Pintse: meillä on yksi leijonatrikoopaita pidetty lähes loppuun, kiva saada tuota velouria tilalle. =)

    Kaisa: toivotaan näin.. =)

    Suvi: kiitti ;)

    Anskuli: kyllä huomaa että ompeleminen on sellasta sopivaa hommaa loppuraskautta ajatellen, heti kun alkaa pakkaamaan, ei meinaa jaksaa mitään.. huoh. =)

    Kerttu: kai sitä hiljalleen koko ajan jotain touhuaa.. mutta paljon jää tekemättä varmasti sellaista, minkä muut ehtivät, esim. säännöllinen perusteellinen viikkosiivous.. ;)

    Inkeliina: joulupukki oli joskus niin fiksu, että toi minulle sopivia pieniä pihtejä, kun aina sellaisia mieheltä olin milloin mihinkin juttuun kyselemässä, ja niistä on ollut hyötyä mm. tuossa nepparin irrotuksessa. ;)

    TanttaRalla: en tiedä, mutta se taisi juuri loppua... ;D

    Nanni: hih, ehkä se on sitä. ;) Minulta taitaa se tyttömäispiirre puuttua, kun mulla on kyllä ihan kalsareita.. ;D

    Sarita: älähän nyt.. on mulla valokuvatkin vuosien ajalta laittamatta albumiin.. kaikki ei ole sitä miltä näyttää.. ;)

    Anna: itse asiassa ihan aiheellinen huomautus, mutta sen levon tarpeen huomaa vasta nyt kun ei ompele.. se kai on lepoa itsessään. Nyt kun on könynnyt vintillä pakkaamassa tavaraa ja siivonnut taloa, niin huomaa, että se on rankkaa ja kaipaa usein lepohetkeä. Alkaa olla noita vaivojakin sen verran jo. Mutta pakkaaminen on vähän senlaatuista puuhaa, ettei sitä oikein muut voi tehdä, joten jaksettava on. Jospa tästä(kin) selvittäisiin! Muuton jälkeen lepään lepäämästä päästyäni.. =)

    VastaaPoista
  22. Eka kertaa blogissasi vierailen, mutta ei kyllä jää viimeiseksi :) Hienoja lastenvaatteita olet ommellut!

    VastaaPoista
  23. Wau! Miten ihmeessä sä jaksat? Ihania paitoja. Varsinkin tuo autopaita on superkiva nappilistoineen!

    VastaaPoista
  24. Ihania vaatteita kaikki tyynni. Mä olen aina ajatellut siten, että kalsarit pidetään toisten housujen alla ja leggarit käy pelkästään. Mutta on se myös käyttäjästä kiinni - sanopa tytölle että vetää kalsarit jalkaan, niin heti huomautetaan, että "nää on kyllä äiti leggarit".^_^

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.