lauantai 8. lokakuuta 2011

Komeroita ja kuakkua...

Mummoparka tuntee jääneensä katujyrän alle ja muuttuneensa ankaksi. Ilmeisesti kovan maan lapioiminen, allaslaatikoiden kantaminen, roskien kauhominen lattioilta ja kuljettaminen rovioon sekä moni muu ajanviete ei ole ihan sitä ominta parasta juuri nyt. Loppuilta kävellään komeasti takakenossa ja kummastellaan, kuka kantaa yökäynnille veskiin.

Mutta on näitä maisemia mukava katsella, hyvin siinä kompensoituu pienet maalliset vaivat!


Kodinhoitohuone on pian emäntää vaille valmis, ja vähän jo sitä sellaista emäntää leikinkin, kun imuroin miesten tekemiä purukasoja lattioilta. Mokomat, ovat ne kovia sotkemaan! ;)


Kuten kuvasta näkyy, khh:n valoiksi valittiin perinteisen loisteputken sijaan tuollaisia pieniä upotettuja palleroita. Niitä taitaa olla jonossa kolme, ellen muista ihan väärin. Sekään ei kyllä olisi mikään ihme. Ikkunan päälle olen haaveksinut sellaista Jotexin verholautaa, jonka päälle voisi sitten asetella kököttämään vaikka kultaköynnöksen. Tai muratin, jolle taitaisi tosin tulla tuolla liian kuumat paikat, kun kuivausrumpu hönkii vieressä.


Kodinhoitohuoneessa on nyt paikallaan perinteinen Franken Tiira-pyykkiallas, joka on todettu parhaaksi tuossa likaisten töiden huoneessa. Jos keittiöön ja vessaan uskaltaakin laittaa valkoiset altaat, olkoot kodarissa ihan perinteinen, ettei mies joudu pesemään autonrassauskäsiään takapihan ojassa. ;) Taso on Puustellin kautta hankittua törkeän paksua laminaattia.


Pesuhuonekin on saumattu. Vähän yllätti, miten seinälaatat muuttivat maagisesti värinsä kermanvaaleasta harmaaksi, kun saumoihin löi valkoisen laastin, mutta nätille se näyttää omissa silmissä edelleen. Vähän erilaiselle vain.


Katossa on nyt sitä vahattua paneelia. Mattaa, peittävää Osmo Coloria siihen meni kaksi kerrosta, ja kolmatta voisi vetää vielä tuohon päälle, jotta pienimmätkin saumoista paistavat puun värit ja ne lukuiset naulanreiät peittyisivät.


Keittiön "lisäseinälle" on saatu asiaankuuluvat kopit. Siinä kai sitä yleiskonetta tulee pyöriteltyä jos tuntuu, että varsinaisella keittiöpuolella yläkaapit raapivat otsaa. Korkeaan kaappiin sujautetaan varrellinen Electroluxin rikkaimuri latureineen. Siellä se on riittävän lähellä ja käyttövalmiina, mutta silti pois silmistä.


Uuvahtaneen äidin lepohetki olkkarin nurkassa näyttää tältä:


Jotakuta toista ei uuvuta lainkaan!


Hotelli Helpotuksen Huokaus.


Vessaan piti kokeilla mallata allasta paikalleen, vaikkei sitä siihen vielä kukaan ehtinyt kiinnittämäänkään. Taso on samaa Chest Oakia vessassa ja keittiössä. Hana on meille molemmille päättäville osapuolille vielä arvoitus - Oraksen Electra kiehtoisi sekä hygieenisyydellään että ulkonäöllään, mutta sen hinta ei. Saas nähdä.


Kaivoin tosiaan raksalle lähtöä tehdessäni pari vaahteran tainta tuolta ryteiköstä mukaani, ja istutin ne perillä ison pihakoivun vierelle, loppusijoituspaikkaansa odottamaan. Saapa nähdä, lähtevätkö kasvamaan, mitä kyllä kovasti toivoisin. Tulevana talvena pääsen vihdoin toteuttamaan yhden unelmani, eli osallistumaan parin kuukauden mittaiselle kansalaisopiston pihasuunnittelukurssille. Toivottavasti siellä valkenee moni asia - niin käytännön järjestyksen kuin toteuttamisenkin suhteen.

Tänä aamuna valkeni meidän kuudes hääpäivämme, ja kun sitä nyt muutenkin vietetään näin romanttisissa merkeissä, pyöräytettiin lasten kanssa marenkikakkua viemisiksi raksamiehille.


Tavallisesti olen koristellut nämä kaakut vadelmilla, mutta kun niiden kanssa on nyt ollut sitä kuumentamisjupakkaa ja muuta, päätin laittaa vadelmia vain sisälle täytteeksi, ja koristella tällä kertaa mustikoilla ja valkosuklaalla. Täytteeksi tulleet pakastevadelmat kylvetin kiehuvassa vedessä ennen käyttöä, eikä sellaiset muhjut enää ihan koristeilta näytä.

Tässäpä marenkikakun ohje teillekin, mikäli innostutte olemaan yhtä romanttisella leipomispäällä!

Pohja:
125g voita
1dl sokeria
3 keltuaista
1,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl vettä

Marenki:
3 valkuaista
1,5dl sokeria

Täytteeksi ja koristeluun:
2-3dl kermaa
marjoja
tai ihan mitä vain keksit

Ja näin niitä käytetään: 
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, ja lisää ne vuorotellen veden kanssa taikinaan. Levitä taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi (käännä kulho nurin - jos marenki pysyy kupissa, se on kovaa) vaahdoksi ja levitä se pohjataikinan päälle niin, ettei pohjataikinaa näy mistään. Paista tekosiasi uunissa 20-30 minuuttia, kunnes tortun pinta on kauniin vaaleanruskea. 

Leikkaa jäähtynyt pohja keskeltä kahtia ja nosta toinen puoli tarjoiluvadille. Levitä päälle  sokerilla/vaniljasokerilla maustettu kermavaahto sekä haluamasi höysteet (minä käytin täytteessä vadelmia ja valkosuklaata). Nosta toinen puolikas edellisen päälle ja koristele pinta miten ikinä keksit. Minä rojautin päälle pussillisen pakastemustikoita ja pilkoin makeutusaineeksi vielä valkosuklaata.


Hyvin teki tortuntekele kauppansa, ja yhdet itkupotkuraivaritkin (ei sentään mies, vaan tuo hänen lapsensa) se sai aikaan, kun ei santsiannosta herunut. Kokeilkaa ihmeessä - tämä on meidän vakiosuosikkimme valkosuklaa-juustokakun lisäksi, kun tarvitsee juhlistaa jotain. Ja juhlan syyksihän riittää vaikka uudet sukat!

Luovuuden tarvetta on täytetty lähipäivinä pyöröpuikoilla ja vähän muullakin...


Kerrossänkyprojektista puuttunutta päätylevyä odotellessa aloitin päiväpeittojen kasaamisen kyseisiin sänkyihin. Vielä tarvitaan valkoista vinonauhaa ainakin kymmenen metriä.. ja hyvänen aika, eihän sekään riitä kuin alkupaloiksi! Mutta kyllä nämäkin joskus valmistuu!

12 kommenttia:

  1. Onnea hääpäivänänne!!

    Ihanalta näyttää raksalla :)

    Tulee ihan oma rakennusaika mieleen. Tuossa vaiheessa sitä odotti niin paljon muuttopäivää :)

    VastaaPoista
  2. hyvältä näyttää...sekä raksa että kakku :) Onnea hääpäivän johdosta!! meillä tulee ens keväänä 6 vuotta naimisissaoloa täyteen..

    VastaaPoista
  3. Onnea hääpäivän johosta! Ihanaa näyttää tulevaisuus emännän työpaikalla ja kotona siis!

    VastaaPoista
  4. Hyvältä tosiaan näyttää kaikki! Ihan iskee talokuume taas päälle kun nuita sun kuvias kattelee. Oma koti näyttää niin kovin nuhjuiselta. Valkoinenkaan ei ole ollut valkoista enää vuosikausiin.:)

    VastaaPoista
  5. Teille on valmistumassa kaunis koti!:) Olen jäänyt pohtimaan teidän saunaa, jota olet esitellyt aikaisemmin. Tosi kivan näköistä, että seinät on käsitelty tummiksi! Millä olette seinät käsitellyt? Vaatiko monta käsittelykertaa? Kiitos mahtavasta blogista, olet oikea monitaituri! T:Annukka

    VastaaPoista
  6. Kiitokset kaikille! <3

    Annukka: Kiitos! =) Sauna on kuusipaneelista, ja paneelit on sudittu sävytetyllä Supi Saunasuojalla kolmeen kertaan, superlonpensselillä. Käyttämämme sävytteen nimi oli wenge. Jos pohjana oleva puu on tummempaa kuin vaalea kuusi, saattaa riittää vähemmätkin käsittelykerrat. Tuolla tuli kyllä kivan ulkosaunamainen/tervantuoksuinen tunnelma (ei toki oikeasti terva tuoksu mutta melkein voisi kuvitella näin olevan, kun väri on sellainen) ;) Lauteet on aikomus käsitellä saman värisiksi.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiinnolla kyllä teidän talonrakennuksestakin luen, oma projektikin kun on alkamassa (aiheesta löytyy ihan oma blogikin).

    Ihana allas!

    VastaaPoista
  8. MettaD: joo kävinkin joskus sun rakennusblogissa, en muista olenko koskaan sinne kommentoinut, muka niin kiirus aina.. ;) Kovasti voimia teillekin siihen työhön!!

    VastaaPoista
  9. Kiitos ihanasta blogistasi...olen ihan koukussa tähän. =D Aivan huippua kun jaksat postailla näin tiheään.

    VastaaPoista
  10. Kiitos herkullisen näköisen kakun ohjeesta!!

    VastaaPoista
  11. Onnea hääpäivän johdosta!

    Sulle on tunnustus mun blogissa :) Sun blogin valitsin koska sulla on aina täällä mielenkiintosia/kivoja projekteja ja tätä on siks niin kiva seurata :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.