Nitroja mummolle

On tämä rakentamisen loppukiri vaan niin hauskaa aikaa! Koko ajan tapahtuu jotain näkyvää, ja vihdoinkin pääsee näkemään aikoja sitten tehtyjä sisustusvalintoja livenä. Ihanhan tässä tosimummolla syvämmestä ottaa!

Eilen raksalle poiketessamme jo ovella kuului napakka komento: kengät pois! Ja syy oli tietysti uusi lattia. Siinä sitä nyt on, kerfloorin kansanvalkeaa! Pari vuotta sitä on ehditty ihastella netin mallikuvissa ja nyt se on oikeasti siinä!

On se tassujen alla ihanan lempeän tuntuinen... ja niin lämmin jalalle, että villasukat jäävät pian työttömiksi! Kuosivalinta on edelleen just eikä melekeen mua, tykkään ja isosti! Kulahtanutta jäljittelevä kuosi tekee lattiasta kiitollisen siivottavan - tässä ei jokainen roska ja tahra pistä heti silmään.

Lähikuvassa, iltahämärissä, peruspokkarilla kuvattuna tämän saa näyttämään kovasti keltaiselta...

... mutta kun vertaa nykyasunnon keltaisiin muovimattoihin, huomaa kyllä eron.

Toinen sydärin aihe on valmistumassa oleva keittiö. Isukkiukko, vai pitäisikö puhua tosivaarista, pääsi pariksi päiväksi auttelemaan kalusteiden asennuksessa, ja kylläpä siellä nyt tapahtuukin, kun kahden miehen voimin aherretaan! Eilen illalla pääsin sopivasti todistamaan ensimmäisen kaapin rungon nostoa paikalleen. Siihen se asettui ihan millilleen ja keikkumatta, johon puolikkaani totesikin, että on tullu tehtyä vahingossa suorat seinät! Kyllä ne miehet osaa monenlaista. ;)

Seuraavan polven miehenalku seuraa silmä tarkkana, että osaa olla sitten joskus se entistä parempi polvi!

Kun tänä aamuna lähdin kiikuttamaan raksalle uusimpia asennuskuvia, joita kaipailtiin jo eilen, mutta jotka löytyivät vasta tänä aamuna sähköpostin syövereistä, sain todistaa eilisillan ahkerointia. Tässä on jo tuplasti kaappitilaa nykyiseen asuntoon verrattuna!

Polteltiin siinä käydessämme isot kasat pakkauspahveja, jotta vaari mahtuu taas paremmin työskentelemään, ja lähdettiin sitten pois jaloista. Taitaa hiljalleen alkaa lapsillakin konkretisoitumaan tuo uusi koti, kun huoneistakin jo hahmottaa vähän, mikä on mikäkin. Ainakin keittiö on nyt keittiö, ja oman huoneensakin kyllä jo tietävät. Olohuoneen lattialla voi jo ottaa kotoisesti vähän tuntumaa lattialeikkeihin.

Keittiön tasojakin pääsin vihdoin näkemään vähän mallipalaa isompana pintana, ja hyvällehän se näyttää! Kuvaa siitä on hankala saada, kun naarmuinen suojamuovi heijastaa vastaan.

Mutta tuollainen kaltoinkohdeltu ja hyväksi piesty taso siinä muovin alla jo komeilee, odottaen vain, että pääsee tosikäyttöön! Ja taso on siis laminaattia, Puustellin kautta löytynyttä Chest Oakia.

Nyt kun saisi vielä hengityksensä tasaantumaan. Tämähän on kuin jouluaattoillat lapsena, ja vieläkin parempaa! Tämän tunteen vuoksi jaksaa elää raksaleskenä kaksi vuotta.