lauantai 22. lokakuuta 2011

Ankkapakkomielle ja vähän arkkua


Ankkavisio ei jättänyt rauhaan, joten huristeltava oli.


Pitkään on jo tehnyt mieli ommella tytöille sellaisia liivimekkoja, joissa on koristeena vetoketju edessä. Sellaista tehdessäni sain hyödynnettyä tämän ankkapakkomielteenikin, kun sitä sopivanruskeaa velouria ei enää haalareihin asti ollut.


Perinteisen oman merkkini tilalle laitoin tähän viimeisen jäljellä olleen sivusaumaan ommeltavan "homemade by mom" -merkin. Nämä oli kyllä ihania!

Sovituskuvia oli jo hankalampi saada, jos oli hankala kuvata vähässä valossa vaatetta ihan itsessäänkin. Puolikuntoinen kaksivuotias oli kyllä onnensa kukkuloilla ankasta, mutta kuvaaminen ei kiinnostanut. Äidin kainalossa oli mukavampaa. Ankkamekon alle sopivat ruskeat ja oranssit bodytkin on pyykissä, leggareista puhumattakaan, joten ei senkään puoleen ihan otollisin mahdollinen ilta kuvausta varten.

Yhteinen pötköttelyhetki toi kuitenkin hiukkasen lisävirtaa...


Ja lopulta pikkudiiva kehtasi vähän käydä jalkeillakin...


Yläkuvasta näkee, että on sitä vauhtia riittänyt päivemmällä ihan tavalliseen malliin flunssasta huolimatta, kun posken on ehtinyt tyttönen saada komeille naarmuille. Edellinen kuhmu ohimossa alkaakin jo vihertää vanhuuttaan, joten kai se sitten oli taas uuden lommon aika. 


Tyttären luonteeseen kävisikin paljon paremmin joku töyhtö putkella viipottava vauhtiankka, jonka mahan alla näkyisi vähintään kahdeksan vipattavaa räpylää!


Juu-u. Törkeä homma tuollaisessa on noin turhamaiseksi vaatekappaleeksi, mutta on se silti aika hauska turhake. Saattaa olla, ettei ollenkaan viimeinen lajiaan. Kaavan tähän tein muuten haalarihousukaavoista, eli jäljensin yläosan sellaisenaan levittäen alaosan mekoksi, ja muuttaen KE:n ja KT:n käänteeltä leikattaviksi. Vetskarihalkion tein huvikseni ilman alavaraa, leikaten eteen vain loven ja kääntäen liiat kankaat nurjalle, mutta voin suositella jokaiselle pitäytymistä vanhassa hyväksi koetussa kaitaleella kääntämisessä. Vaikka alavaralipareen leikkaaminen ja miehustaan ompeleminen tuntuu niin kamalan työläältä, niin tosiasiassa paljon työläämpää on saada vetoketju siististi paikalleen ilman sitä alavaraa, joka kääntäisi halkion reunat siististi ja helposti nurjalle. Täten mummokin palaa kiltisti ruotuun ja tekee jatkossa niin kuin hänelle on aiheesta opetettu.

Tänä aamuna viimein kohtasin miehen Makitan, jonka kanssa sovin alunperin treffit jo pari päivää aikaisemmaksi. Kiireinen pora, kun ei heti pyydettäessä ehtinyt pistäytymään (kenenkään huonomuistisuudella tämän asian kanssa ei tietenkään ole mitään tekemistä). Tomerana mummona mittailin reikien paikkoja ja surrasin reikiäkin, miehen hörstäessä aamukahviaan sivummalla, mutta kun mallailin ylijäämistöstä löytynyttä ikeakahvaa paikalleen, ei se ihan passannutkaan. Liekö puoliso säälinyt enemmän pallomahansa kanssa lattialla kippurehtavaa mummelia vai hienoa poraansa, mutta auttava käsi ojentui, ja minä sain peruuttaa kiikkustuoliin katselemaan, miten tosimies poraa.


Niinpä arkku sai kahvansa, eikä siltä enää puutu kuin tehtävä tässä suuressa maailmassa.


Paitsi tarkkasilmäisempi huomaa, että puuttuu siltä vielä toinen takajalkakin. Kyllä sekin vielä joskus siihen kasvaa, ja siihen loppuu sitten lenkottaminen, arkun nykyinen ykkösharrastus!


Jotain tuonne tyhjyyteen on ilman muuta tungettava, se on selvä. Vanhassa mökissä koko loota on joka paikassa edessä, eikä sen arvoa varmasti nosta se, kun siihen yöllä iskee varpaansa yrittäessään hiipparoida hiljaa jääkaapille. Mutta aika kivasti siihen mahtuisi vaikka kankaat, kun kangaskaappi kerran toistaiseksi on vielä astiakaappi. Ja nykyinen kankaiden antonius-nelikoritorni voisi sen jälkeen siirtyä vaikka lasten lapasten ja pipojen säilyttimeksi. Ja kiinteään komeroon lastenhuoneeseen tulisi siten vähän lisää tilaa, kun mister antonius muuttaisi sieltä eteiseen. Ja mitäs sinne sitten... hmmm. Sitä pitääkin jo miettiä. Kenties sinne aseteltaisiin se valurautainen joulukuusen jalka, joka on viime joulusta saakka napottanut pesuhuoneen lattialla (ihan selvästi liian iso pesuhuone, kun ei se jalusta ole siellä ketään häirinnyt sen vertaa, että sen olisi saanut aikaiseksi kiikuttaa yläkertaan)! Mielenkiintoisia ketjureaktioita lähtee liikkeelle aina kun saa valmiiksi jotain, mihin mahtuu tunkemaan jotain. ;)


Hän on mieli avoinna ideoille!

Lapset varasivat laatikon jo leluilleen, minä varasin sen sanomalehdille olohuoneeseen tai vaikka tyhjien limsapullojen sijoituspaikaksi keittiöön, mutta aika näyttää, mihin tämä koppi uudessa talossa oikeasti asettuu, ja mikä sen oikea tehtävä tulee olemaan. Senkin näyttää se sama aika, ilmaantuuko tämän kylkeen tahi kanteen joskus joku lennokas aatos tai lausahdus. Minusta se vähän kaipaisi sellaista.

Alkuperäinen maali tuossa arkussa on muuten ollut myrkynvihreä, minulle tullessaan arkku oli tällainen. Jonkun retrokotiin olisi sopinut sellaisenaan, mutta meillä oranssi arkku olisi näyttänyt vähintäänkin koomiselta.

Lupsakkaa lähestyvää sunnuntaita sinulle!

15 kommenttia:

  1. Iltaa! ja oikein hauska mekko! itsekin vastaavia harrastanut ja aion vastkin harrastaa! Jotenkin omasta lapsuudesta muistan nämä vetoketjumekot mieluisina! :D

    VastaaPoista
  2. Siis tuo on niin söpö mekko... :) Ja kiva tuo arkku, sehän se just tuo ketjureaktioita, jos ylimääräistä säilytystilaa ilmenee jossakin :)

    VastaaPoista
  3. Kertakaikkisen söpö ankkamekko!! Ja tuollaisen arkun minäkin tarvisin, sillehän keksisi vaikka ja mitä käyttöä. Tosiaan, tuohon sopisi jotain osuvaa tekstiä kylkeen.=)

    VastaaPoista
  4. Toi arkku näyttää hyvältä. Meillä on vanha arkku terassilla kenkälaatikkona. :) Että jos ei sisältä löydy paikkaa, niin tollanen loota imee kesäisin uskomattomat määrät crokseja. ;)

    Ja toi ankka... tarviiko mun edes sanoa mitään? Sä tiedät että mä rakastan sitä! <3

    VastaaPoista
  5. Miten mainio mekko! Hauskat värit ja ihana ankkanen!

    VastaaPoista
  6. Tulee pakostaki hyvälle tuulelle tuosta sun tekstistä, on se nii osuvan kuulosta!:)
    tuo mekko on kyllä kaikkien aikojen paras!ihanat värit ja kaikki...
    meillä tuo arkku on yleensä täynnä puita.

    VastaaPoista
  7. Eksyin jostain kiertotietä tänne blogiisi ja kirjauduin heti lukijaksesi. Itse en noin hienoja tekeleitä osaa tehdä, mutta kiva seurata muiden taidokkaita töitä. Tervetuloa kurkkaamaan joskus meille päin www.kristallinhohtoa.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. Hieno mekko!! :) Juts tuollaista arkkua kaipailisin kotiimme kenkälaatikoksi.. Jospa sellaisen joskus bongaisi.. :)

    VastaaPoista
  9. oi voi mikä ihanuus mekko <3 ja nuo sun kirjotkset on aina päivän piristyksiä ;) Kiva arkku kyllä, meilläki on muutama wanha arkku olkkarissa ja kummasti ne vaan vetää tavaraa puoleensa.. ja eteisessäki on yks arkuntapainen kenkälaatikkona,se on kyl kätevä!!

    VastaaPoista
  10. heis, milloin olet kahvat ostanut(tämä ylijäämä ikeasta)? keittiöön etsiskelen sopivia, nämä näyttäisivät sopivilta:)

    VastaaPoista
  11. Oivallinen mekko. Työlistalla olevien velourhaalareiden jälkeen voisi kyllä kokeilla jotain tuollaista.

    VastaaPoista
  12. Kiitos, te kaikki! <3

    Hansu: joskus varmaan ainakin vuosi sitten on hankittu tuo Ikean kahva, ei niitä näytä enää olevan siellä myynnissä. Malli taisi olla joku "smidd" tai vastaava. Itsekin kävin netistä heti tarkistamassa kun tuon laatikosta löysin, olishan tuo mennyt meidänkin keittiössä! =)

    VastaaPoista
  13. Ihana mekko! Ja kyllä sä ehdit vaikka mitä! Tässä tuntee itsensä ihan saamattomaksi :) Meillä on nyt maatyövaihe menossa, joten kiirusta piisaa!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.