tiistai 16. elokuuta 2011

Pakkopaita

Tähän työhön piti mummelia oikein usuttaa, koska odotettavissa oleva urakka ei jotenkin innostanut yhtään. Jotta viimeisen illan panikoinnilta vältyttäisiin, päätin kuitenkin patistella itseni liikkeelle hyvissä ajoin ja piirtelin tuossa päivänä muutamana visioita kaavapaperille. Niiden visioiden pohjalta syntyi juhlakolttu syyskuun alussa pidettäviin häihin, joihin meidät on kutsuttu todistamaan nuoren parin onnea.


Nämä nykyiset erilaiset ja erikoiset mittasuhteeni pakottivat minut piirtämään kaavat itse, ja kaavan värkkääminen muokkauksineen juuri ei ole sitä mieluisinta duunia allekirjoittaneelle. Vähän vauhtipotkua sain kuitenkin Jotexin verhopuolelta löytyneestä petroolinsinisestä ryppytaftista, jonka hetken mielijohteesta valitsin päällikankaaksi.


Toppiin on haettu muotoa lukuisilla leikkaussaumoilla, rypytyksillä, muotolaskoksilla ja ties millä. Takana on piilovetoketju. Vuori on samaista petroolinsinistä kuin päällinenkin, mutta tummempana.


Yksi laho pussilakana koki uudistumisen muuttuessaan sovitusvaatteeksi. Eiksoo tosi tyylikäs!!


Lopullinen mielipide tuosta kuvassa hyvälle näyttäneestä ryppytaftista on vähän kyseenalainen.. olo on kuin joulukuusella, kun tuon puvun päälleen pujottaa. Vähempikin paljettien kimallus riittäisi. 


Olipa niistä lisätyötäkin, kun saumakohtiin jääneitä pyörylöitä joutui nyppimään irti kynsin, hampain, saksin ja pinsetein.


Sen verran täytyy vilauttaa rakennetta, että hametta pitää paikallaan Jofotexin luomutrikoosta ommeltu tuubi. Taakse riittää kymmenen sentin kaitale, edessä sitä on tuplakorkeasti. Hameeseen en laiskuuttani ommellut vuoria lainkaan, koska alla on joka tapauksessa jo monta kangaskerrosta tyllialushameen muodossa. Sitäkään en viitsinyt alusta saakka alkaa väsäämään, joten uudistin hääpuvun alle tekemääni versiota mammamasulle sopivaksi.


Onhan tuolla eturepulla jo kokoa! Ja vielä kolme kuukautta se siinä edessä kulkee... hui!


Mitenkään totaalisen tyytyväinen olo ei tuohon projektiin ole, mutta jospa sitä muutaman tunnin päällään kestäisi - heti juhlien jälkeenhän vaihdetään kiireesti siviileihin, se on selvä. Se kiva noissa lähestyvissä juhlissa on, että sillä tekosyyllä on tiedossa lapsetonta lomaa minulle ja puolisolle kahden vuorokauden verran kaukana pohjoisessa. Viime reissusta onkin jo aikaa!

Viime postauksessa pohdiskelin, taipuisiko muratti kaarelle. Taipuihan se, ja vielä samana iltana. Tueksi hain pihalta pari pajunvartta, jotka tökkäsin ruukun pohjaa vasten. Sitten vain kieputtelemaan. Samalla vaivalla vaihtui suojaruukku.


Folk white -mattokin käväisi kylässä. Sisälle saakka sitä ei kyllä päästetty, mutta pihalla kävin sitä moikkaamassa ennen kuin Traileri veti sen raksalle. Vaikuttaa edelleen ihanalta, isompanakin pintana, ja siitäkin hyvä, että tuossa tuskin näkyy jokainen likatahra kovin selvästi. Pinta kun on tuollainen kovia-kokeneen-kirjava jo alkujaankin.


Laattojen kanssa vastustaa. Starkista liiankin helposti löytynyt vaalea Golf-lattialaatta oli sutta ja sekundaa - ne lätkät lähtivät takaisin. Nyt meiltä puuttuu taas 22 neliötä lattiaa, ja jostain pitäisi joskus sellainen määrä löytää. Käytännössä se tarkoittaa seuraavaa: etsi lapsille hoitaja, vie lapset sinne, aja kaupunkiin, odota että mies pääsee töistä, mene laattakauppaan jos toiseenkin, tuumi, pähkäile, väittele, tinkaa ja jännitä sitten, onnistuiko valinta tällä kertaa laadun osalta. Ärh! Laatassa itsessään ei ollut valittamista, mutta laatat oli ladottu mattoihin ihan kieroon, ja ne olisi pitänyt irroitella jokainen erikseen ja latoa yksitellen, jotta niistä olisi saanut siistin ja suoran lattian. Kuka jaksaa, jos helpommallakin voi päästä! *kiukunpihinää*

14 kommenttia:

  1. Kaunis pukuhan siitä tuli!!! :)

    Ja oi noita uudistettuja huonekaluja tuossa alla, voi ihanuus - tuutko maalaamaan meidän kaikki mäntykalusteet!!! :P

    VastaaPoista
  2. Hieno mekko :) Mulla on sama ongelma parin kuukauden päästä. Joku mekko pitäisi hankkia, johon masu mahtuu, varmaan on siinä vaiheessa jo melkoinen...

    VastaaPoista
  3. On uskomattoman ihania nuo huonekalut mitä olet ehostanut!
    miten voiki noin paljo muuttua, suorastaan täydellisiä...

    VastaaPoista
  4. No todella kauniin puvun olet ommellut! Kiva väri ja itse olet niin söpö vauvamasussa;) Tukkaa kasvanut vauhdilla (samaa ongelma raskauksissa minulla, sitten imetyksen aikana ei kasvaa juurikaan...)

    VastaaPoista
  5. Kaunis puku on, tykkään tuosta väristä niin paljon. :) Ja huippua, että nykyään saa muovimattona noin hienoja kuoseja :)

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat -kaunis puku ja väri.

    Onnellista odotusta.

    VastaaPoista
  7. Oi, hieno puku! :) Jos nappasit muratin tueksi tuoreita tai vähän aikaa jo katkottuna olleita pajuja, varaudu siihen että juurtuvat ruukun mullassa.. ;) eivät tietenkään juurru, jos eivät ole mullassa vaan ruukkujen välissä! nimimerkillä pajutarha kukoistaa hernemaassa.. ;)

    VastaaPoista
  8. upea toi mekko! mäkin oon joskus erehtynyt tekemään jostain jouluverhoksi tarkoitetusta punaisesta ryppytaftista itselleni mekon, ja mullakin oli kieltämättä vähän joulukuusifiilis :D Mutta tää on kyl upea! Tykkään :)

    VastaaPoista
  9. On ihana puku!!!!

    Tsemppiä remppaan ja laattojen etsintään!

    VastaaPoista
  10. Aika veikeä puku, ihan tulee merenneito mieleen. :-)

    VastaaPoista
  11. Pieni Lintu: no en ihan varmasti tule! =D Sen verran äkäiset iskiassärky-yöt sain noidenkin laitosta, että kyllä mööpelinlaittokiintiö on hiljalleen täynnä! Kerrossänky tosin odottelee vielä..

    Sofia: saat sit tuon mun puvun, tuossa on vielä kasvunvaraakin mahalle ja ympärysmitta ei ole tällä hetkllä kaukana metrisestä. ;)

    saijapa: joo kyllä valkonen maali on ihme aine!! ;)

    kewa: mulla kasvaa aina ja koko ajan vauhdilla, tosin nyt aloin kasvattamaankin - niin ja tuo nyt näyttää varmaan paljon kasvaneelta pehkolta kun en jaksanut alkaa kuviin sitä laittamaan, on ihan natural mummolook! ;)

    Suvi: juu on se, laittamatta jäis muovimatto jos vain ne 80-luvun kuosit olis valittavina. =)

    Rva Kepponen: kiitos <3

    Hanna: tuo ilmiö on mullekin tuttu pajutöitä tehneenä - ne pajusoirot korvaa sit muratin lehdet kun muratti kuolee kumminkin talven aikana!! ;D

    Katja: kai sitä pitäisi käyttää kaikessa vaatetuksessa enemmän väriä ja bling-blingiä että osaisi tykätä tuollaisesta! =)

    Sani: kiitos! Vastaan sulle mailiin kunhan ehdin, illalla aikaisintaan! =)

    Ompsinpompsin: apua eii.. en välttämättä halua olla merenneito :D

    VastaaPoista
  12. Kaunis puku!
    Taas mummo teki sen mitä itse vain aikoi;) Muutama viikko sitten sukulaishäihin olisi mahakkaalle mekkoa tarvinnut. Viimehetken "markettiostolla" mentiin kun omat kaavoitustaidot ei riitä.
    Tsemppiä masunkasvatukseen!

    VastaaPoista
  13. Jaksoit värkätä alusta asti! Mulla on aikaa siitä ku itelle oon kaavat piirtäny. Nytkin hain kaupasta hameen ja muokkaan sitä. Lauantaina ois systerin häät:)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.