perjantai 12. elokuuta 2011

Automaattinentietojenkäsittelykaappi

Heinäkuussa hankittu atk-kaappi on viimein kuin uusi.


Mitä sille tein: irrottelin kaikki kiskot ja muut hilavitkuttimet miettien, osaako niitä kukaan enää laittaa takaisin, hiaisin levyt, vahasin kolmella kerroksella Osmo colorin peittävää mattavalkoista puuvahaa, kokosin koko hökötyksen, vaihdoin vetimet puunupeista valurautaisiin ja ruuvasin ovet paikalleen (kiukutellen samalla hirveästi, koska se oli tosi ärsyttävää hommaa ja ruuvit tipahtelivat koko ajan lattialle).

Valmiiksi saamisen vimmassa päätin siis lopulta koota kaapin itse, vaikka olin siihen päivään saakka pitänyt sitä koko ajan puolison työnä. Mutta enhän minä voinut päiväkausiksi jäädä odottelemaan, ehtisikö mies sen joskus kasaisemaan (niin, kasaisemaan, koska sille tuo ei olisi ollut homma eikä mikään) vai olisiko ehtimättä. Kokoamisohjeita ei tietenkään ollut, ja mielenkiintoinen ruuvi- ja ties mikä kokoelma muovikassin pohjalla oli jo lannistaa minut ennen kuin pääsin edes alkuun.


Sitten päätin kuitenkin aloittaa vain jostakin. Rakentelin kolmen apulaisen voimin kaikenlaisia sojottavia häkkyröitä, joita yhdistelemällä lopputulos muistutti muutaman tunnin aherruksen jälkeen kaappia. Alkuun pelkäsin kyllä, että saan tehdyksi siitä levykasasta enintään yöpöydän. Tai vessanpöntön.


Extrahommana piti vielä leikata neljänkymmenen sentin mittainen pätkä taustalevyä pois keskusyksikön kohdalta, jotta johdot mahtuisivat kunnolla ulos kaapista. Mittasin kyllä kaapin sopivuutta ennen ostopäätöstä, mutten ottanut huomioon kauas taakse sojottavia johtoja, jotka vaativat kaapilta lisäsyvyyttä melkein kymmenen sentin verran. Tarvitseeko noita kaikkia rumia johtoja muka  oikeasti johonkin!? ;)


Tuossa levyn sahauksessa oli kummasti apua äitienpäivälahjaksi saamastani Boschin monitoimityökalusta. Paljon siitä lähtee melua, muttei tyhjästä. Puuterä vain paikalleen ja menoksi, eikä aikaakaan, kun levy on siististi katkottu.

Ohoh. Kuulostipa se loppujen lopuksi kaikkineenkin aika nopealta urakalta. Mihin sitä aikaa sitten kokonainen kuukausi tuhraantui?! No kaikenlaiseen säätämiseen - kuten aina. Vahapurkkia piti tilata maan ääristä, kun paikallinen kauppa myi vain puolikiiltävää vahaa, ja ensimmäisellä yrityksellä tehdas lähetti vielä mattavahan sijasta sitä samaa puolikiiltävää, jota olisi saanut vartin ajelulla kotikunnastakin, joten tilattiin se vaha vielä toiseen kertaan. Lisäksi levypinon käsittely oli aika hidasta, kun kutakin levyä voi vahata kerrallaan vain yhdeltä puolelta, eivätkä kaikki levyt meinanneet mahtua kuivumaan samalla kertaa pesuhuoneen seinustoille. 


Siinä se nyt kuitenkin on! Ja on se vaan hauskaa, kun voi halutessaan sulkea kaiken atk-roinan ovien taakse, pois silmien alta. Nämä tietokonejutut kun eivät oikein koskaan ole kuuluneet suosikkikoristeisiini. Silti ilman näitäkään ei kai voi nykypäivänä elää. Vai voisiko?

Kaapin päälle kerääntyy epäilemättä ajan kanssa lisää kaikenlaista turhaa roinaa. Näitä tällaisia romuja jotkut taas sanovat koristeiksi - esimerkiksi nyt vaikka minä (huomatkaa muuten tuo edelleen elossa oleva lankaköynnös!).

Aika hemaiseva tuo persikanvärinen seinä, eikös! Vuokraisäntäpariskunnan makumieltymyksiä mitenkään arvostelematta, mutta meille-ei-ikinä-koskaan-omaan-tuollaista.

Pikkuruinen seinähylly on vähän eksyneen näköinen nyt, kun sen alla olevat kalusteet ovat vaihtuneet, mutta enpä ala sitä enää tässä talossa muuttamaan. Könöttäkööt eksyksissä nämä viimeiset kituajat, mitä vuokralla asutaan!

Vetimet olivat tosiaan alunperin puunuppeja, jotka vaihdoin Clas Ohlsonilta ostettuihin rautaisiin. Mielenhäiriössä ostin ensiksi kaarevat rautakahvat, jotka kiinnitetään kahdella ruuvilla, kunnes kohta muistin, että ovissa on valmiina vain ne yhdet reiät. Vielä piti käydä vaihtamassa kahvat nupeiksi, jotta ei joudu poraamaan lisää reikiä. Kuvassa näkyy muuten myös tuo peittävän vahan peittävyys - ei siis ole kuten maali joka piilottaa kaiken, vaan jossain määrin läpikuultava ainakin tällaisessa tummahkossa puussa. 


Käsittelykertojen määrä tietysti vaikuttaa paljon lopputulokseen. Yhden käsittelyn jälkeen pinta oli kellertävä, ei lainkaan valkoinen. Toisen sivelyn jäljiltä väri oli muuttunut jo valkoiseksi, mutta oksakohdat ja muut poikkeamat loistivat vielä tummina valkoisen keskeltä. Kolmas kerros peitti oksakohdatkin himmeästi valkoisella. Lopputulos kolmen kerroksen jälkeen on mielestäni jollain tapaa antiikkisen valkea, eli aika hauska. Perus-kuultovalkoisista pinnoista en sen sijaan pidä lainkaan.

Kotitoimisto on nyt paremmin suojassa paitsi katseilta, myös pölyltä. Jospa tietokoneen sisästäkin löytyisi tästä lähtien vähän vähemmän pölyä kuin tähän saakka! 


Olen tähän kaappiin suhteellisen tyytyväinen, joskin tämän nykyisen tuolin kanssa eivät ole toimivin mahdollinen pari, koska tuoli on tavallista korkeampi. Lisäksi olen aikoja sitten iskenyt silmäni isompaan, (tietääkseni) Ikean Hemnes-mallin atk-kaappiin, johon mahtuisi enemmän kansioita ja muuta tarpeellista sälää kuin tähän pikkukoppiin. Sellaisia ei vain uutena enää saa, mutta jos joskus sellaisen käytettynä löydän, menee kaappi takuulla vaihtoon. Sukulaisperheessä on kyseinen kaappi, ja sitä kateudella aina katselen siellä käydessäni. ;)

*****

Uuen koin kodarissa on muutes valot!


Lisäksi siellä on isot kasat laattoja. Lattialaattoja 22 neliötä, seinälaattoja 13 neliötä ja niiden lisäksi vielä toisenlaisia seinälaattoja vissiin puolentoista neliön verran. Niistä pitäisi kehitellä pintoja saunaan, pesuhuoneeseen, kodariin, kuistille ja vessaan. 


Vastoin kaikkia pessimistisiä odotuksia Sandbergin elokuun lopulle luvattu tapettirulla saapuikin jo ennen kuun puoltaväliä, ja komeilee nyt keittiön seinällä. Ai että!! Tämä on siis Rut-tapettia, jonka väri heidän mielestään on grå, harmaa. Minun mielestäni sen väri on savi.


Mutta olipa väri mikä tahansa, tuon tapetin ilmaantuminen keittiön komistukseksi nostatti muuttokuumeeni suoranaiseksi horkaksi. Tuo ei kuulkaa kuvassa näytä puoliksikaan yhtä ihanalle kuin livenä! Alle tulee valkoinen helmi- tai antiikkipaneeli, ja sen alle taas seinän mittainen työtaso, jonka alla on sotilaallinen rivistö isoja vetolaatikoita. Sitä ei koskaan tiedä, vaikka minusta sukeutuisi vielä joskus oikein reipas ja pullantuoksuinen kotiäiti, kun saan ihan oikean keittiön ja tilaa missä tehdä.

Jotex lähetti toivomani tavarat, ja lakanat piti heti pesun jälkeen lätkäistä sänkyyn. Laatu oli kyllä pettymys, enkä voi suositella ketään ostamaan näitä, vaikka kuinka ovat somat katsella! Kuvittelin, että sellaiset vitosen kaupanpäällis-pussilakanasetit ovat ainoita harvaankudottuja ja valmiiksi lahoja lakanatyyppejä, mutta niitä taitavat olla nämäkin. Grr!! Olisin lähettänyt nämä takaisin, mutta lapset olivat ehtineet silppuamaan alkuperäispakkauksen ja minä olin ehtinyt pesemään nämä, joten en jaksanut alkaa tappelemaan. Uskon kuitenkin näiden olevan juuri sitä sortimenttia, jotka eivät ehdi olemaan käytössä vuottakaan, kunnes jostain saumasta puskee jo sormi läpi lakanoita vaihtaessa. Tai varvas nukkuessa.


Kyllä edelleen näyttää olevan viisainta pysytellä siinä jalossa päätöksessä, jonka joskus tein: ostan lakanoita vain oikeista kaupoista. Siis sellaisista, joissa saan hypistellä niitä ihan oikeasti käsissäni ennen ostopäätöksen tekemistä. Silloin on suurempi mahdollisuus välttää tällaiset harvat, valmiiksi nukkaiset, painajaisia aiheuttavat harsohirvitykset. *puistatus*

Ps. tätä aikaisemmin akt-pöytänä toiminutta pöytää en sitten myykään, koska sain sen hoitoon siskon luokse. Haetaan se varmaan sitten joskus takaisin, kun esikoinen aloittaa opintiensä ja tarvitsee koulupöytää läksyjensä tekoon. Kiitos Mari kun annoit kodin hyljeksitylle!! =)


16 kommenttia:

  1. hirveen ison homman oot tehny atk-kaapin kanssa, hieno on!

    VastaaPoista
  2. Vau, tulihan siitä hieno!Oonki ehtiny ootella sulta postausta jo! Sun ansiosta(syystä) mullekin on kotiutumassa pikapuoliin jotain maalattavaa, aivan kuin niitä ei olisi nyt jo riittämiin talossa!;)
    Mutta siitä lisää sitten joskus jos ja kun se saa maalia ylleen. Kumpi on muuten nätimpi, tuollainen osmolla käsitelty vai valkoiseksi maalattu? Tietty makuasiakinhan se on, mutta luotan nyt sun makuun! ;)

    VastaaPoista
  3. No kuukausi on kuitenkin pieni aika ihmisen elämässä. ;D Kyllä kannatti, hyvä tuli!
    Sitäpaitsi se tuhraaminen ja ruuvien kanssa manaaminen on kuitenkin tärkeä osa koko prosessia. Eihän sitä muuten osaisi arvostaa lopputulosta ihan niinku täysin rinnoin!

    Mää sitten tykkään tuosta sun lentelevästä sanansäilästä. Naurahtelin äänekkäästi varsin monelle kohdalla. (En tunnusta, että eniten sille, jossa paljastit valittaneesi kovaäänisesti, kun ruuvit putoilivat lattialle kesken kasauksen.)

    Ahkera-Tiina!

    VastaaPoista
  4. Sä olet taas ollut niin ahkera! Ja seinä ja tapetti näyttää niin hyvältä! Ja mä olen huomenna myös niin liisterissä, kun lasken maalisudin hetkeksi ja rupeen tapetoimaan. :)

    Ja tuo vanha pöytä ois päässyt meillekin hoitoon koska vaan!

    VastaaPoista
  5. Ai, persikkaa - silimä meni rikki!
    Onneksi pääsettä eroon moisesta, hyi!

    Kaappi on valtavan upia! Olis niin hienoo saada tietsikkakamat piiloon. Ja itte vielä kasasit, en mä olis ikinä osannu. :D
    Soot mun idoli.<3

    VastaaPoista
  6. No todellakin kovan homman olet tehnyt, lopputulos on mainio!!! Lakanoina meillä ne ainakin 30v vanhat kirjavat retrolakanat sen pehmeyden ja kuosin takia (petyin minäkin jo aika sitten kaupan uusiin, koviin, nukkaisiin, rumankuosisiin...)

    VastaaPoista
  7. Hieno tuli! Sulla on kyllä ihana sisustustyyli. :)

    VastaaPoista
  8. Tulipa tosi hieno tuosta kaapista, miten ei itselle tullut mieleenkään, että nämä tietokonesälät voisi piilottaa tuolla tavalla? Ja nätin näköistä teidän uudessa kodissa.

    VastaaPoista
  9. Tietsikkakaapista tuli tosi hieno ja tuo viimeinen pöytäkin on aivan ihana.. Odotan innolla teitin uudesta keittiöstä kuvia ja tietysti niistä valmistusvaiheet!! Omasta mielestäni keittiö on kodin sydän :)
    Mukavaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  10. Meilläkin on tuollainen atk-kaappi, ihanampi kyllä olis jos myös jaksaisi sen uudelleenkäsitellä. Mut kun se vaan on meillä, vaikka siellä ei tietokone majailekaan...
    Jos muutat mielesi tuon pöydän suhteen niin siinä se meidän kuopuksen koulupöytä olisi!! Oon just tuon tyylistä etsinyt ja sydän jo hypähti kun kuvan näin et onko se myynnissä...no ei....mut jos muutat mielen niin ilmoittele =).

    VastaaPoista
  11. Parasta tekstissä (vaikka oikeasti ei varmasti yhtään toivottua) oli kaapin mahdollinen muuntuminen vessanpöntöksi. Kuvaa hyvin kokoamisen tuskallisuutta ja sai aikaan naurunpyrskähdyksen. :) Hieno on, tällaisen kun itsekin saisi (ja ennenkaikkea miehen suostumaan tällaiseen..) ;)

    VastaaPoista
  12. Tosi aikaansaava olet. :) Ja kalusteet on hirmu kauniita (huokaus) käsittelysi jälkeen.

    VastaaPoista
  13. Kiitos myötäelämisestä.. ja vahingonilostakin! ;D Ennen kaikkea ihana kun kommentoitte.


    pm: jonkun aikaa mietin, kummasta enemmän tykkään, mutta tulin siihen lopputulokseen, että jos saisin valita vain joko maalilla tai vahalla käsiteltyjä huonekaluja meille, valitsisin kyllä maalattuja. Jatkossakin varmasti enemmän maalaan kuin vahaan, vaikka tuo vahakin on moniin kalusteisiin ihan hauska valinta. Riippuu niin kohteesta!!

    Rillirousku: Samoin sinun tekstisi tuottavat täällä päässä huvittuneita hyrinöitä! ;) Heitelkäämme säilöjämme suuntaan ja toiseen toistemme ja muiden iloksi.. =)

    nasba: sun luo hoitoon tuominen olis tarkottanut vähintään yhden nollan lisäämistä kuljetuskilometreihin.. ;)

    Dooda: Täytyypä säästää sinulta edes toinen silmä ja olla kuvaamatta toista puolta samalta seinältä - se on nimittäin sininen. Minä yritän kulkea sen ohi aina katsomatta.. vielä on silmät säästyneet vaikka kipeää tekee! ;)

    kewa: totta on - vanhat on parhaita. Meillä ykkössuosikkilakanat on tiiviit kokovalkoiset Kontista ostetut pussilakanat, jotka paranevat joka pesussa. Vielä ovat kestäneetkin!

    Sara: kyllä keittiön pitäisi olla kodin sydän, näin se on! Nyt kun keittiönä on tuollainen pahanen läpikulkukäytävä johon ei mahdu edes pöytää, voisi sanoa asuvansa sydämettömässä talossa. ;)

    Riikka: koottuna tuollaisen käsittely ei olisi ollenkaan niin hidas homma, vaikka tietysti purettuna siitä saa siistimmän..! Tuskin tuota myydään, oli sen kunnostamisessa niin kaamea työmaa, ja lopulta siihen onkin kiintynyt jo niin kovin että eihän siitä raaskikaan luopua. Niin kauan kun se siskolle mahtuu, se ei ole myytävänä. =)

    Nannukka: alat hiljalleen vihjailemaan ja puhumaan sivulauseissa atk-kaapista - jossain kohtaa mieskin huomaa, että sellainenhan on suorastaan ehdoton kapistus jokaisessa arvonsa tuntevassa taloudessa! ;)

    Suvi: kiitos <3

    VastaaPoista
  14. Isomman tieltä sivuun hyljeksitty on uudessa kasvattikodissaan kovin rakastettu! ;)

    ATK-kaappi on aivan mielettömän upea, kaikki katseelta piilossa ovien takana, vaude..! Ja tuo ruututapetti on kaunis, voin hyvin kuvitella sen paneelin tuohon alle. Ja sut leipomaan pullaa. =D

    VastaaPoista
  15. Kuule alkasitko sä mulleki käsittelemään huonekaluja?!
    ...aivan huippuhienoja, saisinpa iteki aikaseks!!! ;)

    VastaaPoista
  16. Mari: miten mua itseäni se pullaosuus vähän epäilyttää?? ;D Mutta jos jotain nopeatekoista edes joskus, piirakkaa tai pannaria..

    Karzi: No huhhuh, palkoista jos sovitaan niin tekishän tätä vaikka työkseen. ;)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.