keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Sairasta näpertelyä

Tämän nykyisen rintamamieskotimme huoneet ovat sen verran täynnä läpikulkuovia ja kiinteitä pikkukomeroita, että huonekauille jää jokseenkin niukasti elintilaa. Kiteytettynä homma menee näin: jos hankit yhden uuden huonekalun, sille on raivattava tilaa hävittämällä toinen. Entä kun on sellainen ongelma, ettei mitään raaski tai voi hävittää? Silloin on alettava soveltamaan. 

Tällä kertaa ongelman nimi oli pulpetti, jonka paikan oli vienyt aikaisemmin nikkaroimani lelulaatikko. Olen esiskellyt tuon romulootan tilalle sängynaluslaatikkoa, jotta parhaillaan maalausjonossa oleva pulpetti pääsisi joskus vanhalle tutulle paikalleen, ja vihdoin jokunen viikko sitten löysinkin etsimäni. Kapean ja melko matalan lastenkerrossängyn alle suurin osa myytävistä laatikoista on liian suuria, mutta nettikirppispalstan kautta bongasin viimein umpimäntyisen ja oikean kokoisen loosterin.


Kuusiokoloavaimella ruuvit irti, kevyt hionta ja pintaan uhkarohkeasti Empireä ilman pohjamaalia. Hyvin tuntuu pysyvän, mutta lopputulos olisi siistimpi, jos malttaisi laittaa alle Otexia.

Mutta sitten iski tekstipakkomielle. Jotain tuohon on saatava, vähän ilmettä! Siipan kanssa mietiskeltiin, mitä tuohon kirjoittaisi. "Jos laitat ihan vaan että lelut", ehdotti mies, johon kuittasin, ettei tuohon mahdu kaikki lelut. Pitäisi siis kirjoittaa leluja. Vai miten olisi lelut, jonka perään sulkuihin (ei kaikki)? =D Lopulta päädyin kehumaan lasten romuja aarteiksi, vaikka iltaisin keräillessä ne tuntuvat tosiaan enemmän roskistavaralta.

Katselin yömyöhällä, erittäin väsyneenä (samalla miettien, miksi ihmeessä en mene nukkumaan vaikka väsyttää), netistä sopivaa sabluunafonttia, ja löysinkin etsimäni täältä. Piirtoheitinkalvot olivat päässeet loppumaan joskus kankaanpainantavimmassa, mutta monesta kalvosta leikkaamalla ja teippaamalla sain mahdutetuksi sanani sabluunalle.


Kuvassa näkyvät järeämmät työkalut ovat samaan aikaan lamppuja tuunailleen mieheni sotkuja - Biltemasta löytyneet pienet, kattoon asennettavat kohdevalot piti spreijata hopeanharmaista valkoisiksi, ja homma onnistuikin muuten hienosti! Kuvia niistä joskus sitten, kun selviävät kattoon asti...

Minun yöspreijaamiseni sen sijaan ei ollut mikään varsinainen suurmenestys. Monesta kalvosta yhdistelty ruttuinen sabluuna ei ollut paras mahdollinen suoja valkoiseksi jääville osille, ja niinpä tekstistä tuli suttuinen ja ruma. T:stä lähti kaiken kukkuraksi valumaan vielä komea juomu harmaata maalia kohti laatikon alareunaa.



Välillä koko tuo suttuinen sotku sai lepäillä pakastimen päällä pari vuorokautta, kun käytin lapsia mummolassa ja sairastuin flunssaan. Kurjasta olosta huolimatta halusin saada ährättyä tuon tänään loppuun, kun ei muutakaan juuri jaksa tehdä. Leikkasin tällä kertaa kontaktimuovista AARTEET, ja liimasin leikkaamani kirjaimet maalattujen suttukirjainten päälle.



Maalia päälle, ja tällä kertaa tietysti valkoista.


Jo vain siistiytyivät reunat!


Mitä tästä opin: ainakin sen, että mikäli haluan tehdä tekstisabluunan spreijaamalla, leikkaan sabluunan ehdottomasti tarrana - ja mieluiten samantien oikeinpäin eikä tällä tavalla kahteen kertaan. Kyllä kalvot on töpöttelymaalausta varten.

Ruuvit takaisin paikalleen, ja laatikko oli valmis siirrettäväksi sängyn alle. Ruman sängyn, joka on homman viheliäisen luonteen vuoksi vihoviimeisenä maalausjonossani. Saan ihottumaa tuosta punaisesta kökkömaalista, jolla koko komeus on tuhrittu. Yhtä paljon ihottumaa aiheuttaa tuo muovilattia - juuri tuollaiset kuosit on niitä kaikkein kauheimpia, ja niitä tässä on kestetty vuodesta toiseen! Kauniimpia odotellessa.


Kokonaiskuvia lastenhuoneesta on turha ottaa. Suurin osa kamarista on pelkkää ovea ja komeroa, eikä tuohon läpikulkuhuoneeseen mahdu käytännössä muuta kuin lasten sängyt - ja ne ovet sekä peltikuorinen pönttöuuni. Harmaata väriä löytyy laatikon lisäksi kuitenkin aikoja sitten tuunaamastani korkeasta kirjahyllystä, jonka alkuperäisen kirsikanvärin peitin valkoisella, ja taustalevyt vuorasin harmaaraitaisella halpistapetilla.


Ja lastenhuoneesta muualle - käsittelyssä olevan atk-kaapin päälle toivottavasti. Ainakin näen jo tämän Prismasta löytyneen lankaköynnöksen asuttamassa tuota tulevaa kaapinpäällistä. Myös ruukku löytyi Prismasta, ja voi kuinka minä tästä tykkään! Harmi kun minulla on taipumusta tappaa kaikki vihreä ennen pitkää.


Keittö ja muut kalusteet saatiin tilatuksi tänään, mutta huoltoseisokin vuoksi Puustelli venyttää  toimitustaan luvatusta kuudesta viikosta kahdeksaan. Mrr!! Toiveissa kuitenkin on, että noihin kahdeksaan odotteluviikkoon mahtuisi monta toimeliasta hetkeä raksalla, ja että kaikki muu alkaisi keittiön saapuessa olemaan valmiina.

10 kommenttia:

  1. Oi miten hieno!!! Upea laatikko tuli! Tuttu se rintamamiestalon ongelma, kiroilen muitakin juttuja (aina kaikki on väärässä kerroksessa yms epäkäytännöllisyyksiä...) mutta Sinäolet kyllä omalla tyylillä saanut mahtavan kodin aikaiseksi. Meidän tuvasta ei tule vissiin koskaan mitään, kaikki keskeen...Murrrrr!!

    VastaaPoista
  2. ihana laatikko, kyllä kannatti tuunata <3

    VastaaPoista
  3. Laatikosta tuli kaunis! Ja mullakin oli juuri tuollainen lankaköynnös, mutta tapoin sen parissa kuukaudessa... huonekasveja meillä onkin enää yksi ainoa limoviikuna, jota sitäkin tuo parivuotias mielellään perkaa.
    Oon tullut siihen tulokseen, että perennat ulkona on mun juttu... ne kun huolehtii aika pitkälti itse itsestään! :)

    VastaaPoista
  4. Kiva tuli laatikosta ja hyvä hoksaus tuo kontaktimuovi!

    VastaaPoista
  5. Hiiieno laatikosta tuli kaiken työn ja vaivan jälkeen, kannatti kyllä!

    Ja tuollaisen lankaköynnöksen minäkin haluaisin!! Se on niin hieno! Nätin ruukun oot sille löytäyt, just soppelin.

    VastaaPoista
  6. Miten ihmeessä sä teet nuita löytöjä koko ajan!?!? ;) Meillä ois maalausurakkaa oottamassa tooosi vanha putkirunkoinen (vai miksi niitä nyt sanotaan?) lasten kerrossänky ja sen alle tarttisin just tollasen "aarrelaatikon"! :D Hienosti tuunattu, mulla mahtaa jäädä yks väriseksi kun en saa sitä sänkyäkään aikaseksi ;)

    VastaaPoista
  7. Hyvälle kuulostaa teidän uuden kodin tilanne jo! :)

    VastaaPoista
  8. kewa: suurin osa ongelmista on meilläkin ratkaisematta - vuokratalossa kun ei voi alkaa seiniä purkamaan. ;) Sitäkin enemmän odottaa oman kodin valmistumista!

    Anskuli: kiitos <3

    Suvi: mulla aasinkorva on sellainen joka pysyy hengissä, samoin juoru ja kultaköynnös, mutta muratti kupsahtaa kerta toisensa jälkeen teki sille mitä tahansa. Pelkäänpä, että lankaköynnökselle käy samoin. Noita vanhoja pihaperennoja minäkään en ole onnistunut tappamaan, tosin johtuu varmaan siitä, etten ole niihin koskenutkaan! ;)

    Anna: kiitos - hätä keksii keinot ;)

    Laura: posliinikukka on myös sellainen jonka haluaisin - liekö pysyisi hengissä..?

    Saila: onko nuo löytöjä? Minusta löytöjä olis sellaiset, jotka olisivat valmiita sellaisenaan.. nämä tällaiset ovat minusta löytöjen aihioita. ;) Tosin niitä löytääkseni seuraan tosi aktiivisesti kaikenlaisia myyntipalstoja netin kautta, kun kirppiksillekään ei raksa-aikana ole oikein päässyt.

    Sarita: Onneksi niin! On sen jo aika kuulostaakin, kun sitä on tehty niin kauan jo! ;)

    VastaaPoista
  9. No johan oli sablonin tekoa :D :D Onneksi vaivannäkö palkittiin ..lopputulos on oikein esittelykelpoinen :) Ja fonttikin on tuttu, yksi mun lemppareista ;)

    VastaaPoista
  10. tosi hieno tuli! mutta akryylivärien käyttö helpottaa varmaan. ja tällaiset siveltimet http://www.kaavain.fi/index.php?card=traf&id=100&id_item=6787

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.