torstai 21. heinäkuuta 2011

Flunssan ja kaamean sadepäivän masentama mummeli löysi vanhoja tuunauskuviaan - ilo se on pienikin ilo. Jos sinunkin päiväsi on ollut yhä ankea, toivoisin sinunkin saavan näistä kuvista edes hitusen iloa. Tai vaikka vahingoniloa - pääasia että kaikilla on hauskaa!

Ihka ensimmäinen huonekalu, jolla pääsin kokeilemaan, tykkäänkö tuollaisista kunnostushommista vai kuvittelenko vain, oli navetasta löytynyt vanha, homeinen tuoli. Harmi kun en löytänyt kuvaa alkuperäisestä istuttimesta. Tai no, toisaalta hyvä; voisitte pahoin kuitenkin. Hilseilevät lakat poistin kuumalla ilmalla ja puukolla (ja opin ensimmäiseksi, että kannattaa hankkia tarkoitukseen sopiva kaavin) ja verhoilut uudistin Eurokankaan pellavanvärisellä huonekalukankaalla. Vanhat verhoilut taisivat olla jotkut.. hmm.. rusehtavat? Tai sitten se ruskeus johtui vuosien ulkosäilytyksestä...


Maalina käytin Helmiä, ja maalasin tuolin osiksi purettuna, jotta sain mahdollisimman valumattoman lopputuloksen. Tämä kyseinen tuoli muuten kannattelee nytkin tämän mummon ahteria! Eli ahkerassa, päivittäisessä käytössä tuo on edelleen ATK-pöydän työtuolina. Ja tämän urakan myötä totesin tosiaan olleeni oikeassa: tykkään tuunailusta, ja haluan harjoittaa sitä lisää!

Joskus ennen kuin isäukko ehtivyydessään käräytti muutamia satoja heinäseipäitä vanhan ladon kanssa taivaan tuuliin, kävin haalimassa samaiselta seinustalta itselleni joitakin tikkuja. Lapsuudestani on vielä jäljellä muistikuvia siitä, miten näille seipäille nosteltiin heiniä riuskoin ottein. Ja nyt minä menin ja pilkoin niistä muutamia tikapuiksi. Vänkyräthän näistä tuli, miehen mielestä ainakin, mutta minusta niin kovin somat - olivatpa ne helikopterit tai ei. Maalasin valmiit tikkaat reilusti ohennetulla Helmillä. Älkääkä edes kysykö, kuinka monesti nuo ovat lasten ansiosta kaatuneet könötettyään muutamia vuosia tuvan nurkassa!


Meillä oli aikaisemmin Lidlistä ostetut yöpöydät, joiden hankintaan annoin myöntymykseni autossa kaupan pihassa istuen, kuvaakaan näkemättä. Kyllä niitä taidettiin pari vuotta katsella, mutta jossain vaiheessa tuli mitta täyteen. Taisi tulla siinä, kun näin Kitumarketin mainoksessa valkoiset halvat koriyöpöydät. Korkeuskin oli juuri sopiva jenkkisängyllemme, joten kiireellä kauppaan!


Sinisiä koritekstiilejä taisin katsella huimat pari päivää, kunnes porhalsin Eurokankaaseen jonkun hillitymmän värin perässä. Sininen kausi oli tuossa vaiheessa jo niin ohi niin ohi, enkä kestä sinistä missään oikein vieläkään. Niinpä koreihin ilmestyi pikkuruutuiset, pitsisomisteiset verhoilut, jotka niissä on paikallaan vielä nytkin.


Siniruudutkin ovat jossain kaapin perukoilla tallessa, mutta säilytin ne lähinnä siksi, että jos joskus myyn nuo, voin antaa vaihtopäälliset mukana. Tuskin koskaan niitä tulen meidän käytössä katselemaan.

Kotikotoa olen pöllinyt aitan uumenista kaksi pitkää ikkunaa, joista toiseen kirjoittelin vedenpitävällä mustalla tussilla totuuden sanoja.



Tulostelin, leikkasin ja liimasin sanajonon Wordin avulla paperille ja läpi piirtäen suttasin tekstin lasiin. Kehykset taisin maalata kertaalleen Helmillä, kun pokien alkuperäinen väri oli turhan kellertävä.

Toinen ikkuna odottaa reippauspuuskaa vintissä. Ikuisestikohan? Tästä olisi haaveena tehdä pystymallinen peili, ja se lasimestarin avuksi värvääminen kai sitä projektia on hidastanutkin. Pystymallinen muuten siksi, että pokan sivussa roikkuu ihana vanha, pitkä haka. Jaaha, tämä kuva taitaa kyllä olla tuosta haattomasta teksti-ikkunasta. No samanlainen se kuitenkin on, mutta haalla.


Sympaattiseen laatikkopöytään iskin silmäni myös kotimaisemissa, ja sain kuin sainkin iskäpapalta luvan kuljettaa sen meille kunnostettavaksi. Huomatkaa myös alkuperäisen sijaintipaikan ihana harmaa lankkulattia ja kukkaraitatapetti! Voisin muuttaa tuohon mökkiin (yhden kesän asuinkin).


Ulkosalla tuota pöytää rapsuttelin, ja hiljalleen löytyi puutakin maalikerrosten alta.


Laatikon etureuna oli hajalla, mutta koska laatikko muuten oli niin jämäkkä edelleen, en halunnut hajottaa sitä. Ensiapu löytyi Liberonin akryylipuukitti-purkista. Kuin olisi askarrellut pitkästä aikaa muovailuvahalla!


Nyt en edes muista, millä olen tämän pohjamaalannut, mutta uskoisin vakaasti käyttäneeni Otexia.


Pinnassa ainakin on Empire, sen sentään muistan. Pitäisikin muistaa kirjoitella huonekalujen pohjiin materiaalitiedot tulevaa varten. Mistä sitä tietää, kuka vielä joskus pohtii, mitä antiikkimaaleja tuohonkin on mahdettu töhriä ("empire" tosin sanoo silloin enää tuskin mitään). Vanhaa vastaava uusi vedin löytyi Clas Ohlsonilta. Se on muuten ihme kauppa - olen ostanut sieltä useampaankin huonekaluun kahvat ja ties mitkä killuttimet, ja uuteen keittiöönkin aion katsastaa vedinvalikoimat ensiksi sieltä - Puustellilta kun ei löytynyt mieleisiä.

Jonain sunnuntai-iltana vuosia sitten iski hillitön näpertelyntarve, jota helpotin maalaamalla helmi-vesisoossilla puisia pyykkipoikia patinoituneen harmaiksi. Voisi kai sitä iltansa huonomminkin käyttää?

Joskus meille ajautui sellainen kaamea pyökinvärinen ostetaan-nyt-vaikka-tuo-kun-on-kaikkein-halvin melamiinilipasto, josta pelkkä muistokin saa niskakarvat pörhölleen. Auts, Jysk myy näitä näköjään edelleen!
Siihen oli hyvä treenata telalla maalaamista, kun koko komeus oli yhtä tasaista pintaa. Ja nämä renkulavedättimetkin on ostettu Klasulta.

Ompeluksista suurin osa on jäänyt takavuosilta kuvaamatta, mutta toisaalta tuottavuuskin oli silloin huomattavasti vaatimattomampaa, koska konekin oli sitä. Mikä ompelijantaivas meillä aukenikaan Berninan oston myötä! Näitä on kuitenkin huristeltu vielä ihanalla retroruskealla, uskollisesti palvelleella Husqvarnalla, joka toivottavasti palvelee nyt ystävääni yhtä uskollisesti.

Tyynynpäällinen vanhasta vauvakoon lakanasta:


Pari uudesta kankaasta ommeltua:


Hoitopöydän pehmusteen nallekuosi piiloon ruutujen alle:


Ja muovipussipussiin raitaa - tämä taisi mennä siskolle:


Olisko riittävästi raitaa ja ruutua? Kyllä varmaan. Ja nythän huomaankin olevani ihan hyvällä mielellä taas, tämähän kannatti! Toivottavasti sinäkään et itke - ainakaan minun takiani.

12 kommenttia:

  1. Siis oikeasti, nyt kyllä paljastat mikä ton sun ylikorkean energiatason salaisuus on?! Mä alan tuntea itseni niiiin vanhaksi... :p

    VastaaPoista
  2. Hengästyttää täälläkin tuo tekemisen meininki. Toiset aikoo -tosimummo tekee!

    VastaaPoista
  3. Tuo oli kyllä hyvin sanottu. Että toiset aikoo ja tosimummo tekee! :) Nämä sun jutut on niin kivoja! Mun on ollut tarkoitus yks tuoli rapata ja maalailla, mutten oo saanut aikaseksi. Kuvittelen muka mielessäni siitä tykkäävän, mutta käytännössä en oo rapsutellut kovempaa materiaalia..ja haaveillut entisöitävästä nojatuolistakin.(siis puu osat uuteen uskoon ja verhoilut uusiksi) Mutta mutta..edelleen se on hankkimatta. Mistähän moisen voisi saada kohtuu hintaan? Ja mitä semmosesta vois maksaa? Lähi kirpparilla keväällä eräs mummo meinas, että vois satasella myydä askon vanhan nojatuolin. Jouset hyvässä kunnossa. Vaikka olis, niin kuulostaa aika kovalta hinnalta.
    Mä en oo tehnyt mitään näkyvää itselle koko kesälomalla. Mutta en oo myöskään joutanut nukkumaan. (tai alotinhan äitille mekon) Mutta..oon nauttinut reissaamisesta, sukulaisista, ystävistä, shoppailuista, huvittelemisesta..
    Oot sä vaan ahkera nainen! Todellinen mummo!

    VastaaPoista
  4. Mä en ikinä nauraisi tai itkisi sun tuotosten vuoksi, paitsi ehkä kateudesta. Tuo valkoinen pöytä UPEA! Mihin meille sellaisen saisi? Niin hieno!

    Ja hei, tuo JYSKin hirvitys on äärimmäisen söötti noitta Klasun vetimillä. Tietämättäsi kuule autoit mua just valtavasti. Ostin meinaan eilen osto- ja myyntiliikkeestä isomman huoneeseen vanhan lipaston, jossa on tollaset vetimet. Pihalla odottaa kaavittuna 60-luvun kirjoituspöytä, josta puuttuu vetimet ja nyt tiedän mistä mä saan samanlaiset. Jei!

    Tollaset tikkaat mäkin meinaan ensi kesäksi saada terassille. Sisälle ei mahdu. :/

    Oot sä taitava! ;)

    VastaaPoista
  5. Käsittämätöntä miten maalaamisella ja tuunaamisella voikin saada kaunista jälkeä aikaan..ja ihania huonekaluja :) Voi ku itelläki riittäs aika ja virta.. aikaa sulla tuskin on sen enempää ku mullakki mut jostakihan sitä repii ;)

    VastaaPoista
  6. Wau!!! Meillä just samanlainen jysk - lipasto ja sitä joka päivä olen heivaamassa pellolle kun ei vaan miellytä silmää, mut taidan itsekin vedellä maalit pintaan niin josko taas silmä lepäis.. Ja muutenkin ihania ideoita sinulla!!

    VastaaPoista
  7. Toinen toistaan upeampia tuunailuja täällä!! Tykkään!!

    VastaaPoista
  8. Hei! Millä maalilla maalasit melamiinilipaston? Meilläkin löytyisi sellainen, tarvitsisi vain uuden elämän maalin avulla...

    VastaaPoista
  9. Sarita: mikä se sellainen energiataso on? Näkisit vain kuinka täällä löhötään ja läähätetään helteissä, kyllä tässä energiat on muisto vain! ;D Mutta tottapuhuen, nuo tuunaukset/muut on tehty vuosien aikana, kerralla esiteltyinä vain näyttää siltä kuin olisi tapahtunut paljonkin.

    aajuska: =D

    AnniKa: minä oon kyllä sen verran pihi, etten koskaan montaa kymppiä suostu maksamaan kunnostettavasta, ja tuossakin tapauksessa olisin saattanut vaikka nauraa sille mummon satasen-tarjoukselle. ;) Nuo mainitsemasi jutut onkin juuri niitä asioita joilla kesäpäivät on hyvä täyttää! =)

    nasba: minäkin tykkään tuosta pöydästä kovasti. Harmikseni ei taida mahtua uuteen kotiin, mutta sisko on luvannut ottaa pöydän hoitoon kunnes saadaan se taas mahtumaan johonkin nurkkaan - luopuahan tuosta ei voi! ;) Toivottavasti Clasulla on edelleen yyhtä vetäviä vetimiä kuin takavuosina, pitäis päästä itsein tarkastamaan tilanne.. tai näkishän niitä kai netistäkin!

    Anskuli: totta, aika taitaa meillä molemmilla olla yhtä rajallista, niin samanlainen tilanne. =) Mutta kai sen ajan ottaa siinä missä muut lukee lehtiä/kirjoja, soittelee pianoa, leipoo tai kuka mitäkin tekee..

    Tanni: kiitos, ei muuta kuin maisemoimaan lipastoa sielläkin! ;)

    aNNa: kiitti =)

    Anonyymi: Heipähei! Varmaksi en muista millä olen maalannut kun siitä on jo niin kauan, mutta uskoisin käyttäneeni Otexia ja Helmiä - pintamaali oli kuitenkin joku vesiohenteinen, koska käytin telaa. Jos pensselillä maalaa, myös Empire käy varmasti. Teknoksen Futura Aqua on kuulemma kokeilemisen arvoinen myös, ja se onkin itselläni seuraavana kokeilujonossa.. kunhan selviän rautakauppaan asti! ;)

    VastaaPoista
  10. huh, jotkut ne on reippaita! hienoja tuunauksia, jospa minäkin vaikka innostuisin...tuo aarrelaatikko edellisessä postauksessa oli huippuhieno! :)

    VastaaPoista
  11. Sää se vaan oot reipas! Komiaa jäläkiä!!

    VastaaPoista
  12. Ihana tuo ikkuna! Tosi kiva idea!


    Ja tsemppiä rakennus projektiin.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.