perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kierrätyskolttuja


Kirpparilta löytyi soma 164-senttinen tunika, joka oli itselleni vähän turhan napakka, mutta kauniin kankaan vuoksi se piti ostaa. Siitä muokkaantui melkein 60 senttiä pienempi tunika - tai mekko, mikä lie. Kuvistapa ei paljon eroa huomaa, olisi pitänyt kuvata lapsen päällä nuo ennen ja jälkeen -kuvat! ;)


Kauniit puhvihihat käytin hyödyksi, hiukan vain pienensin niitäkin:


Ja niskaan jätin saman nappilistan, joka siellä oli alkujaankin:


Kaavaa tähän mekkoon ei olekaan, kun on leikelty vähän sieltä sun täältä ja sinnepäin. Koko vastaa 110-senttistä. Ja ulkona on niin ihanan kirkasta, että kuvat ylivalottuu!





Kummitytölle puolestaan valmistui tilaus-verhomekko aivan ihanasta -yllätys yllätys- verhosta. Tässä käytin Suuren Käsityölehden liivihameen kaavaa lehdestä 5/09, ja sen suurinta piirrettyä kokoa eli 110cm. Hassu kaava, kun jokaisessa koossa takahelma on hieman etuhelmaa pidempi, mutta eipä tuo mitään haitanne. Seuraavaan mekkoon voisin silti tasata helman, on jotenkin parempi minusta niin (äh, alavarat on eri levyiset takaa.. hrmph!).


Alkuperäisessä kaavassa vain on nepparit olalla, tässä ompelin olat kiinni ja laitoin sen sijaan taakse vetoketjun. Ajattelin mustaa piilovetoketjua, mutta tietystikään sellaista ei löytynyt, joten laitoin sitä, mitä oli - ja oli oranssi leninkiketju. Tikkasin sen ympäriinsä mustalla, kun juuri oikeanlaista oranssia lankaakaan ei ollut.


Tämän vetskari-kaavamuutoksen myötä myös alavarojen kaavat menivät uusiksi, eli alkuperäisestä kaavasta ei lopulta ole jäljellä kuin runko.


Viimeistelin alavaran pääntielle taas vähän omintakeisella tyylillä, en tiedä tehdäänkö missään "virallisesti" näin. Mutta napakka tuo on, koska alavara kiinnittyy koko matkalta tuohon vetoketjuhalkioon, eikä siis irvistele sieltä mihinkään.


Uskalsin sovittaa omalle tytölle tätä, kun kyseessä on tuttu tilaaja, ja tytöt on aika saman kokoisia.


... Mistä tulikin mieleeni, että mitäs sinä Lilli teet niillä lopuilla verhoilla? Voisin ostaa niistä ainakin yhden - jos ompelisi omalle tytölle samanlaisen mekkosen. On aika soma! =) Ja siitä toisesta tunikasuunnitelmasta pitää vielä vaikka mailailla, kun mietin sitä helmajuttua - vaikka siihen tekisi rypytystä, se ei silti pahemmin jousta, joten saakohan sitä puetuksi päälle ilman mitään vetoketjua tms.. hmmm...

8 kommenttia:

  1. Oi miten upeat mekkoset molemmat. Tumma verhokangas on kyllä upea!!!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kauniita. Mulla on muuten tuolla kaapissa lojunut pari vuotta pari sellaista hölmön pituista retroverhonpätkää, joista ei voi tehdä oikein mitään. Sä varmaan taikoisit niistä vaikka mitä herkkuja!

    VastaaPoista
  3. Kivat mekot! Ihana tuo verhon kuosi.

    VastaaPoista
  4. kewa: kiitos =)

    Dooda: epistä, miksei mun kaapissa koskaan loju sellaisia?! =)

    Kiitokset myös Ruohonvihreälle ja marjuskalle kommenteista! =)

    VastaaPoista
  5. Voi mikä neiti kesäheinä sulla mallina!! Niiiin neitiä että! Mekot tosi nättejä kans. :)
    -Sanna-

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana verhomekko! Mahtavat värit.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.