tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kesävelttoutta

Monta rautaa tulessa, mutta yhtäkään ei jaksa takoa. Ties kuinka monetta päivää jo poden flunssaa, joka vie voimat tehokkaasti. Flunssakiusan lisäksi yksi yö meni esikoisen vuoksi vähillä unilla, kun kuuntelin tytön kuumehoureiluja pitkin yötä. Onko turhauttavampaa kuultu kuin kesäflunssa?! Kesämallina se on yleensä niin sitkeäkin, talvella tämä olisi jo talttunut tässä ajassa.

Monen monta vaatetta odottaa leikattuna ompelijaansa, mutta energia ei riitä nostamaan koneita pöydälle. Tylsää!


Lauantaina päätin alkaneesta flunssasta huolimatta testata betoniraparperinlehtien tekoa, kun suurimmat lehdet rapanteripuskassa alkoivat olla taas niin ylimittaisia, ettei niiden yli kohta aikuinenkaan olisi nähnyt. Isoimpia ei tähän hommaan voinut käyttääkään, mutta tehtiinpä muutamia pienempiä.


Hyvin sopi taas tyyliin, kun vesisade alkoi juuri kun sain betonipuuron sekoitetuksi, ja lehtien lätkimistä varten jouduin pystyttämään latoon jonkinlaisen vaneripöydän öljypönttöjen ja autonrenkaiden varaan, jotta homma onnistuisi (säätietojahan ei kannata yhtään pitää silmällä jos tuollaiseen ryhtyy). Kolmen lapsen maristessa itikkapilvessä lätkin kiireesti massan lehtien päälle ja paimensin porukan sisälle ja saunaan. 

Tänään nuoriso oli avuliaasti alkanutkin irrottelemaan lehtiä laattojen pinnalta ilman eri pyyntöä, ja koska rapatessa roiskuu, yksi laatta oli jo haljennut, kun ehdin hätiin. Kolme neljästä oli kuitenkin vielä virheettömiä, ja vain lehtiruotien kaivaminen koloistaan jäi minun hommakseni.


Ennen hommaan ryhtymistä googletin netistä erilaisia ohjeita lehtien tekoon, ja päädyin tekemään lehdet T.i.l.a:n ohjeiden mukaisesti. Helppo ja nopea tapa, mutta koska raksalla on lojunut pussi poikineen kaikenlaisia tasoite- ja muita jauhoja, ajattelin testata, saisiko niitä hyödynnetyksi tässä. En siis ostanut tuota Vetonit-sementtilaastia vaan kokeilin jollain sementtia sisältävällä pikatasoitteella, jonka nimeä en edes muista.


Sai niistä lehtiä tuollakin, mutta tuskin ovat yhtä kestäviä kuin oikeasta aineesta tehdyt. Jos saan joskus itsestäni irti, kokeilen tehdä noita vielä sillä oikealla aineellakin joskus, ja mieluiten samantien kanaverkolla vahvistettuina. Kestäisivät sitten enemmän säänvaihteluita (ja lapsia) ulkona.

14 kommenttia:

  1. Mukava lukea näistä erilaisista kokeiluista, ei aina tarvitse olla ompelujuttuja. :) Betonivalujen tekeminen olisi mielenkiintoista, kunhan vain viitsisi... *haukotus*

    Ilmassa on jotain, sillä väsymystä on liikkeellä vähän siellä sun täällä. Viitseliäisyys on täysin nollassa. Tekemistä olisi, mutta tekijä liian väsähtänyt. Matalapaine taitaa levittää lorvikatarria.

    Flunssa on vihonviimeinen asia kesällä sairastaa. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Teillä taitaa olla sama ruokapöytä tuoleineen kuin meillä, on kovasti tutun näköinen. Ja ei, ei tämä talviflunssa ole yhtään sen kivempaa, meidän taloudessa on oltu nelisen viikkoa kipeänä jo. :/

    VastaaPoista
  3. Kivoja lehtiä sait tehtyä! Oon haaveillu kans joskus tuommosista polkua tms. mutta saa nähdä jääkö haaveeksi:)

    VastaaPoista
  4. Oi ko hienoja!! En oo tommosia ennen nähnykkään!

    Mullekin iski kesäflunssa. Ottaa kupoliin, tietenki just nyt kun alkaisi ruhtinaallinen kuuden päivän loma. Epistä!

    Paranemisia sinne kovasti, pus!

    VastaaPoista
  5. Paranemisiä, ikävä se flunssa tosiaan, niin kesällä kun talvellakin... Ihanat ne laatat!

    VastaaPoista
  6. Parantelehan ihan rauhassa, kyllä sitä tässä elämässä vielä kerkiää! :)

    VastaaPoista
  7. Hoo, jokohan minäkin yrittäisin raparperivaluja tänä kesänä. Kiitos muistutuksesta! Viime vuonna yritin tehdä ruukkuja sillä tuloksella että vettä satoikin sitten kaksi viikkoa eivätkä kuivaneet ollenkaan. Ja tietysti oli irrotettava muotista liian aikaisin. Että kärsivällisyyttä! Flunssan ja valujen kanssa :)

    VastaaPoista
  8. Montakohan kertaa olen minäkin ajatellut noita lehtiä tehdä, en vain ole vieläkään saanut aikaiseksi :) Kauniita tuli noista sinun tekemistä! :)

    VastaaPoista
  9. Minulla on nykyään ompelukone käyttövalmiina pydällä. Betonityöt sensijaa ovat olleet ajatusvaiheessa jo useamman kesän. En tiedä miksen ole saanut toteutettua.

    VastaaPoista
  10. Miksei mun kommentti näy täällä??

    VastaaPoista
  11. nasba: kyllä tuo yksi ainakin näkyy! :D Muita ei ole tullutkaan tähän postaukseen, nehän tulee kaikki mulle spostiin. Jos ootkin painanut esikatsele-nappia sen lähetä-napin sijaan? mulle on joskus käynyt niin.

    VastaaPoista
  12. Mä niin kehuin sun lehtiä ja etsin sulle Ratulassa olleen ohjeen niiden tekemisestä. Ei siis sillä että noissa ois jotain vikaa, vaan siinä ne lakkasi ne jälkeenpäin ja tekivät ne vähän kuperan mallisiksi laittamalla lehden alle hiekkakasan. :) Että sellasta oisin vaan eilen illalla halunnut kertoa. Tyhmä bloggeri! Liikaa namiskoja! ;)

    VastaaPoista
  13. Ti: Kiitos! Parempaan päin ollaan selvästi jo menossa.. tosin nyt on uusia sairastuneita, tietysti. ;( Ja ihan totta, vaihtelu virkistää. Tämä blogi on lähinnä tekemisten esittelyyn, ei toisinpäin, niin että tämä sanelisi mitä teen.. joten ompelukset tulkee todennäköisesti olemaan edelleen ykkössijalla. ;)

    Sarita: en edes tiedä mistä tuo alunperin on ostettu, hankittiin se miehen työkaverilta näkemättä joskus vuosia sitten. Minua tympii tuossa ryhmässä se, ettei jkalkoja mahdu pitämään polvet ristissä jos istuu pöydän ääressä.. paha vika! ;) Haaveissa on uusia tuo lähiaikoina valkoiseen ruokailuryhmään. Oliko yllätys.. ;)

    Anna: mulla on kans ollu aikomus tehdä noita heti paljon, ja niin että kestäisivät myös askeleita.. saa nähdä toteutuuko koskaan.

    Dooda: niinhän se menee, että tunnolliset sairastaa lomalla. Pikaisia paranemisia sinnekin!!!

    nasba: no kyllä olis pitänyt kehukommentin näkyä! ;D No joo. Jos mulla ei olis sitä lintujen juottoallasta minkä ostin viime kesänä Ruotsista, niin tekisin betonista. Ne on hienoja!

    VastaaPoista
  14. Heh, tuo valkoiseen vaihtaminen EI ollut yllätys. ;) Jos en ihan väärin muista, tuo on Askosta tuo pöytä. Meillä taasen tuo lämpimän puun värinen pöytä on melkein ainoa lämmintä kotoisuutta tuova elementti olkkari-keittiössä, muuten meillä onkin ihan järjettömän valkoinen koko talo (vähän liian valkoinen siis). Itse siis tykkään siitä kovasti vaikka vanha ja kolhuinen jo hiukan onkin. :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.