keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Painajaispeitto

Pitkään on jo suunnitelmissa ollut jonkinlainen lämpöinen torkkupeitto, jonka alla olisi talvikylmilläkin mukava lueskella, tai ottaa vaikka päiväunet. Kangaskorissa lojui tilaa viemässä yksi vanha mukavanpehmeä pussilakana, josta tein joskus aikaisemmin siskolle koristetyynyjä. Päätin käyttää tuon tilanviejän tähän peittoon (joka on nyt ruhannen rutussa). Kamalan värisiä kuvia, ihan sinisiä.. no ei voi mitään enää.



Leikkasin n. 20-senttisiä tilkkuja, joista toiset olivat yksivärisiä ja toisissa hentoa kuviota. Ihan vain yksinkertaisesti shakkiruutukuviota ompelemalla yhdistelin ne peiton toiseksi puoleksi. 


Toiselle puolelle laitoin Saksasta tilatun beigen tähtipuuvillan, joka olikin kamalan keltaisen-beige, enkä aikaisempien suunnitelmieni mukaan voinutkaan ommella tästä lapsille uusia päiväpeittoja. 


Reunat kanttasin valkoisella vinonauhalla, joka oli liian kapeaa tähän tarkoitukseen.. oli aika hankalaa saada nauha yltämään edes jotenkuten reunan molemmille puolille. Ja työnjälki on juuri sitä mitä kuvitella saattaa, kun oli ongelmia enemmän kuin ehti käsitellä... mutta toisin kuin voisi kuvitella, tuo vinonauhareunus on mukavan pehmeä poskea vasten, kun sen kertaalleen pesee (peiton, ei poskea). Lasten tilkkupäiväpeitot olen kantannut vinonauhalla, ja muutaman pesun jälkeen ne ovat nyt pehmeitä kuin vauvan poski.


Kaikenkaikkiaan ihan hirveä homma. Tilkkuosuus sujui ihan kivasti, mutta alamäki alkoi siitä, kun päätin malttamattomuuttani laittaa väliin kaupassa luuraavan levyvanun sijasta vanhan, ruman ja paksun viltin, jotain fleeceä paksumpaa ja raskaampaa materiaalia... ja koska se oli tummansininen, ja lakanasta leikatut palat ohuita ja läpikuultavia, paistaa koko peitosta nyt nuo tilkkujen saumanvarat läpi aika ikävästi, ja muutenkin tuo tumma pohja näkyy selvästi lakanakankaan läpi. 


Kaiken kukkuraksi se väliin laittamani peitto oli todella vaikea työstää, kun se tosiaan oli raskas... kun siihen yritti ommella noita päällisiä, se luirusi ja eli paininjalan alla ihan oman mielensä mukaan, ja useampaan kertaan jouduinkin purkamaan ompeleita, että sain kankaat edes kutakuinkin suoraan. Seuraavalla kerralla odotan kuin odotankin kärsivällisesti kangaskauppaan pääsyä, enkä ala sooloilemaan suureen peittoon mitään tuollaisia hätäratkaisuja. En suosittele! Toisaalta tuo on ihanan raskas kuten kunnon täkin mielestäni kuuluukin olla, ja sen alla on tosiaan hyvä loikoilla. Mutta siitä huolimatta käytän ensi kerralla vanua, kuten aikaisemminkin olen käyttänyt.

Saapa nähdä, kauanko jaksan tätä katsella. Varmaan niin kauan, että jaksan aloittaa projektin alusta ja ommella mieleisemmän. Sitten tämä lentää varmaan Kontin säkkiin, kun työnjäljen takia en tätä ikinä suostuisi myymäänkään. 

Jospa tämän alla nyt ei painajaisia tarvitsisi nähdä, vaikka tekeminen yhtä painajaista olikin. ;)

9 kommenttia:

  1. Hei, mä teen aika isoa tilkkutäkkiä parhaillaan ja odotas kun näet sen joskus mun blogissa. :D :D Toi on kaunis! <3

    VastaaPoista
  2. Minun mielestä tosi siisti työnjälki, olethan liian vaativa. Kiva herkkä peitto tuli!

    VastaaPoista
  3. Hei, älä nyt pahastu, mutta on tosi lohduttavaa kuulla että sullakaan ei aina mene kaikki putkeen. Itsellä hätäisyys on juuri se tyypillisin pahe, joka aiheuttaa turhaan pikkuvirheitä. Niinpä yritän nyt rauhassa satsata aikaa tilkkuprojektiini, onhan se menossa niinkin tärkeälle henkilölle kuin äidilleni. :)

    VastaaPoista
  4. nasba ja kewa: kiitos ;)

    Sarita: voi kuule, ei onnistu tälläkään tätillä läheskään joka kerta! =) Mutta tosi paljon on kyllä tullut lisää kärsivällisyyttä vuosien ja ompelusten mittaan, kai se karu totuus on osoittanut, ettei kannata hätäillä kun sillä tekee vain susia. Aina ei vain näköjään toimi sekään opetus... ;)

    VastaaPoista
  5. tosi kivalta näyttää, vaikka tekovaihe ois kurja ollutkin..

    VastaaPoista
  6. oikeasti ihana!

    Ja minä todella tiedustelisin hintaa???? :)

    VastaaPoista
  7. Vaan tulipahan taas odottaneet materiaalit hyötykäyttöön ja talvella on sitten ihana lueskella kun on se lämpöinen peitto, jonka alle kääriytyä!

    VastaaPoista
  8. Anniina: en minä tiedä, mulla ei ammattiylpeys anna oikein periksi myydä tuollaista sutta ja sekundaa.. Sitä paitsi postikulujakin tulisi varmaan se kymppi, tai ainakin 8,5e. Mutta jos tuo nyt on joku pakkosaadajuttu niin laita sähköpostia. ;)

    VastaaPoista
  9. Nätin näköinenhän toi on :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.