Pätkätöitä

Täällä on viime ajat leikelty ja lajiteltu kiivaasti Jofotexilta tulleita kimppakankaita. Nyt on sekin urakka taas ohitse, ja voi rauhoittua muihin asioihin. Pikkuneiti oli kovasti avuksi leikkuutyössä......... 

"Kerrankin pääsee kulkemaan punaista mattoa, kuten arvolleni on sopivaa!"

Ettehän katsoneet taustalla olevaa pahaa siivoa? No hyvä. Siinä tapauksessa uskallan laittaa toisenkin kuvan. Kyllä tuli hyvä näin! ;)

Onneksi isi otti pikkuneidin hoiviinsa, ja sain jatkaa hommia rauhassa. Seuraavana päivänä olohuoneen nurkassa nökötti jo soma pino postipakettja, joiden sisällön olisin kelpuuttanut kyllä omiinkin komeroihini! Ihania kankaita, ja taas siintää mielessä että josko taas joskus... tosin mikäli reklamaatioviestiini kangaspuutteista ja -virheistä ei vastata, oli kyllä viimeinen tilaus, siihen puljuun, tulipa sinne kuinka ihania kankaita tahansa. Hrmph!

Isommalle Matkahuollosta tulleelle Jofotex-laatikollekin löytyi jatkokäyttöä (toinen on jatkokäytössä tuossa alimmaisena kangaslähetyslaatikkona). 

Ja lopuksi sillä oli tosi helppo sytyttää tulet leivinuuniin!

Asiaan. Kirppikseltä ostin joskus H&M:n XS-kokoisen trikoopaidan, kun tuo vaaleanpuna-ruskea-väritys vetoaa minuun aina (lastenvaatteissa). Tytölle ajattelin tuunailla tästä jonkinlaisen tunikan, ja niinpä tein. Tässä kuitenkin paidan alkuperäistä mallia:

Leikkasin hihat irti, ja otin talteen sellaisenaan. Tuossahan ne oli puolipitkät, ja tuollaiselle 104-senttiselle tytölle ne olivat juuri sopivat pitkinä hihoina, vaikkakin aika väljät. Tässä mallaillaan nuppineuloilla kasattuna tuota raakiletta päälle...

Leikkasin siis vapaalla kädellä etu- ja takakappaleen, joihin hyödynsin pääntien nappilistan ja kanttaukset sellaisinaan. Yläosan jouduin tietysti muotoilemaan uudestaan, koska alkuperäisessä muodossaan se olisi ollut ihan liian leveä joka suuntaan. Hihoihin lisäsin myös kuminauhat ranteeseen, etteivät näytä niin leveiltä.

Vähän tuollainen räpöstys siitä omasta mielestä tuli, mutta pääasia että "asiakas" oli ylen onnellinen. Tämä pikkuneiti voisi hipsutella kaiket päivät mekoissa ja tunikoissa, eikä niitä ole vielä lainkaan liikaa - meidän kummankaan mielestä. ;) 

Seuraava pikkuhomma oli tehdä uusi tyynynpäällinen sohvan 50x50cm tyynyyn, ja mielellään vähän kevätväriä kiitos. Ellokselta vuosia sitten tilattua patjaraitakangasta oli parin joutilaan miniverhon verran, joista toisen verhon leikkasin tyynynpäälliseksi. Toinen odottaa vielä inspistä. Voisi tehdä sellaisen putkilotyynyn, vaikka 30x70cm... Tätä päällistä ommellessa tuli mieleen, jotta olisko kysyntää tuollaisen päällisen ompeluohjeille? Tuossa on siis vetskari pohjassa, joten on helposti vaihdettava ja pestävä systeemi. Vai onko tuo niin selkeää pässinlihaa, että jokainen osaa sellaisen hurauttaa ihan ilman ohjeitakin?

Minulla harvoin jää mikään (ompelu)työ keskeneräiseksi, mutta nämä farkkuleggarit ovat lojuneet laatikossa varmaan ainakin puolikkaan vuoden. Nyt kun kerran näihin pätkätöihin aloin, niin hurautin nämäkin lopulta valmiiksi. Kaava on muistaakseni joku pitkiksien kaava, jota olen vähän kaventanut ja pidentänyt. Vyötärölle kaksoisneulatikkaus ja leveä kuminauha, lahkeisiin vain peruskäänne.

Vähän meinasivat jo lyhyeksi jäädä tuolle neidille - sen siitä saa kun kesken jättää! Mutta menee ne hetken vielä. 

Ja mitä nyt vielä! No kun silityslautaan olen ajatellut ommella uuden päällisen jo ainakin kaksi vuotta, mutta kumma kun ei ole tullut tehdyksi. Liian tylsä homma, kai. Meillä tuo lauta on kuitenkin melkein koko ajan esillä, ja kasattunakin se joutuu olemaan keittiön nurkassa erään lipaston ja seinän välissä, ja aina siis silmien alla. Ja se oli ru-ma! Jofotexin tähtipuuvillasta, josta piti tulla meille joulutekstiilejä viime jouluksi (ohoh miten sekin jäi), tekaisin sen uuden päällisen.

Lätkäisin kankaan siihen laudan päälle, leikkasin silmämääräisesti kuuden sentin käännevaralla ympäriinsä ja huolittelin saumurilla kappaleen reunat. Sitten puolentoista sentin käänne ympäriinsä, ja napakka, kapea kuminauha kulkemaan pitkin kujaa.

Tällä lailla sain ommella koko laudansuojuksen käänteen ympäriinsä kerralla, eikä tarvinnut erikseen jättää koloa kuminauhan pujotusta varten - tämä kuva siis sieltä 90 asteen kulmasta laudan päädyssä:

Nyt tuo hökötys ei ahdista ihan niin paljon, vaikka ruma ja hutera lauta onkin. Joskus pitäisi santsata kunnon höyrysilityslautaan - olisihan se sopivaa jo ihan siksikin, että itse rauta on kunnollinen laatukapistus... alentavaahan sen on huteralla vanerilaudalla työskennellä. ;) Hetken saa kuitenkin kelvata näin.