torstai 24. helmikuuta 2011

Arpomus ja vähän muutakin...



 ... ratkesi! =) Silppusin kaikkien arpalaput kakkoskappaleineen hienosti muovilävikköön, josta poika kävi sekoittelujeni jälkeen nostamassa kaksi lippusta. Ekana kaaoksesta pääsi ylös Leea, kakkosarvallaan. Eli lukijana oleminen kannatti tällä kertaa! ;)


Hantta veti toiseksi pisimmän korren, vaikkei nyt saanutkaan toivomaansa punaista pussukkaa. Toivottavasti tuo toinen vaihtoehtokaan ei nyt aivan riesaksi tule!! =)


Onnea voittajille!! Laitatko Hantta yhteystietosi sähköpostiin, niin voi lähettää palkinnon. Leean osoite minulla jo onkin.

Kaikenkaikkiaan avartava kokemus tuo arvonta, sillä sain sitä kautta monen monta ideaa, mihin käyttää moisia pikkupussukoita. Nyt pitäisi siis alkaa ommella itsellekin tuollaisia!! ;)

*************

Mitäs muuta meille...  no, puolakotelon saan ensi maanantaina/tiistaina, eli vielä pitäisi muutama päivä jaksaa kärvistellä ilman ompeluksia. Maahantuoja ei olisi takuuseen sitä antanut, mutta ilmeisesti tuo konemyyjämme oli hyvä puhumaan, kun lopulta se ilmaiseksi meille heltisi. Hyvä hyvä, entistäkin enemmän kehun "Kösää"  ja hänen asiakaspalveluaan!! Vanha kotelokin jäi meille, ja mies ajatteli kokeilla vielä oikoa sitäkin, jos siitäkin vielä saisi toimivan.

*************

Tunnustustakin sain "vanhalta" blogitutultani, kiitos Dooda!! Olen kyseisen Doodan menossa mukana kulkenut näin virtuaalisesti jo.. öö.. viisi vuotta kohta, joten johan tässä tuntuu että vanhoja tuttuja ollaan. Välillä on kasvateltu porukalla vauvamassuja, välillä taas sisusteltu ja mitähän kaikkea. Mukavaa joka tapauksessa, ja just niin sitä vertaistukea!!


Tunnustuksen pohjalta pitäis tunnustaa blogijuttuja...

Milloin aloitit blogisi?
Kohta siitä taitaa vuosi olla...

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Ompelua, sisustusta ja kaikkea muuta, mistä tosimummo milloinkin hengästyy! ;) Nyt yritän myös pitää lukijoita ajan tasalla töllimme rakennusoperaatiosta, sillä saahan sekin vähän hengästymään, kun sentään on oma koti valmistumassa, vuosien haaveilun jälkeen!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Lähiomaisille ja -sukulaisille avoin perheblogini alkoi hiljalleen täyttyä kaikesta krääsästä mitä käsillä tulee tehtyä, ja halusin niille jutuille oman lokeronsa, jotta varsinaiselle asiallekin jää siellä toisessa paikassa tilaa. Tämä oli hyvä ratkaisu!

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin ottaa parempia kuvia, ja rajata niistä taustat pois, mutta kun jostain on aina pakko luopua ajan puutteen vuoksi.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tuskinpa mikään. Tai ehkä olen ainoa 27-vuotias bloggaava mummo! ;D

Viisi blogia, joille haluan tunnustuksen antaa:
Pullaposken maailma:lle, koska Jana jo toisen kerran otti minut mukaan Saksan kimppatilaukseensa, nyt toisella kerralla vielä itse pyytäen!! Kiitos, on kiva päästä tilaamaan kauempaa!!

Pikkujekun Suville, joka tekee mielettömiä applikaatioita. Kun saisin pikkiriikkisenkin sinun kärsivällisyydestäsi, että malttaisin itsekin tuollaisia värkkäillä!!

Nasballe Mistä on pienet tytöt tehty? -blogiin. Sitä lukiessa tulee aina hyvälle mielelle, ja se valkoisen maalin suurkulutus on niin ihanaa (ja itsellekin tuttua)!! =D

Pitkä lanka -blogin ompeleville sisaruksille, joiden ompeluedistymistä on ollut hauska seurata. Ja uskomatonta miten nopeasti voikin oppia tekemään kaikkea niin ihanaa! Mihin minä sitä koulua oikein tarvitsin?!

Elämää Kurjenpolvessa -blogin Riikalle samoin perustein kuin aiempikin. Riikalla on rohkeutta  ja huumorintajua esitellä myös ne epäonnistuneet työt, ja se jos joku on hienoa!! =)

3 kommenttia:

  1. Kiitos tunnustuksesta! Repesin aivan täysin sun perusteluille. Olet ihana! <3 Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tunnustuksesta, siitä tuli tosi hyvä mieli - eikä vähiten kivojen perustelujesi vuoksi. :)

    Koulua tarvitsit siihen, että osaat neuvoa tällaisia aloittelijoita ymmärrettävästi ja kannustavasti. :)
    - Ja osaat ommella ihan kaikkea todella hienolla jäljellä (edelleen muistelen "kauhulla" villakangastakkia, jonka teit itsellesi - se on jotain niin totaalisen ulottumattomissa näillä meikäläisen tiedoilla ja taidoilla).

    Nyt koitan kipinkapin lähteä vastaamaan haasteeseen!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.