Yömejä ja vähän muutakin

Venähtänyt pian-kolmevuotias tarvitsee lisää yömejä (sananvääntelijäsiippani kehittämä nimitys yökkärille). Eurokankaan paloista löytyi söpöä valko-vaaleansinistä tähtitrikoota, jollaisesta vastaavasta vaaleanpunaisesta olen jo aikaisemmin ommellut yömin isommalle tytölle. Todella viheliäistä ommeltavaa tuo trikoo, kun on niin ohutta ja herkästi rullautuvaa, mutta käytössä aivan ihana materiaali. Juuri sopivan pehmeä ja ohut yöpuvuksi! Eikä ole tykännyt pahaa kuivausrummustakaan. Poika sai siis uuden "yömin", kokoa 98cm:

Koska ostamani valmispala oli yhtä yömiä suurempi, jämistä ompelin samalla myyntiin yhden puvun, koko 86/92:

Miehen toiveesta olen alkanut lisäämään kaikkiin vaatteisiin jonkun merkin takakappaleelle, ellei vaatteesta muuten selvästi näe, kummin päin se puetaan.  Onpahan se lapsistakin varmaan helpompi itse pukea, kun näkee selvästi, kummin päin puetaan. Toisaalta harmittaa laittaa niskaan mitään, mikä saattaa raapia, kun itse taistelen jatkuvasti kaikkia lappuja vastaan tämän herkän ja atooppisen ihoni kanssa. Mutta onhan nuo helppo purkaa pois, jos haittaavat.

Uutta ja vanhaa tuotantoa, ja kylläpä onkin jännää kun on melkein samanlaiset yökkärit molemmilla:

Kuopukselle ompelin valkoisesta velourista kahdet kapoiset pöksyt tunikoiden kanssa pidettäviksi. Kokeilin tehdä sekä lahjeresorilla että ilman, ja kyllä ne vaan tuolla resorilla jotenkin iskee nyt enemmän.

Aiemmin ommellun tunikan kanssa nämä ovat kivoja, kun värit täsmäävät. Senhän kyllä tietää, että tuolla typykällä tällaiset valkoiset housut ovat parin tunnin käytön jälkeen täysin vaihtaneet väriään! Mutta suotakoon tälle mammalle edes se hetken ilo valkoisista housuista. ;) Velour on näin talvella ihan paras materiaali noihin leggareihin.

Ja kun tämä elämä on nyt yhtä entisestään pimenevää kaamosta ja kylmää, eli kaikkea mistä en pidä, aion tästä edespäin piristää itseäni kauniilla valkoisilla kukilla, kunnes kevätaurinko taas ilmaantuu hoitamaan sen piristyspuolen. Viime lauantaina ostin kimpun valkoisia neilikoita, jotka nekin ovat vielä maljakossa - tosin jo monta kertaa lyhennettyinä. Tämän päivän kimppu on vissiin jotain krysanteemia?! Merkillä ei niin väliä, pääasia että ne ovat kauniita ja että niistä tulee hyvä mieli.