Toisen romu, toisen aarre

Minulla oli keskiviikon lehdessä ilmoitus, jossa etsin pientä kerrossänkyä - ne kun tuntuvat olevan nyt niin kiven alla. Kerrossänkyä en löytänyt vieläkään, mutta yhden niin mielenkiintoisen soiton sain, että oli pakko lähteä paikan päälle katsomaan, mitä aarteita soittajan kotinurkista löytyisi. Minulle soitti nimittäin vanha pappa, joka tarjosi lastensänkyä, jossa mahtuisi nukkumaan neljä lasta vierekkäin. Kun kyselin lisää, kävi ilmi, että tuolla miehellä on muutenkin nurkat pullollaan tavaraa josta hän voisi luopua, ja vanhoja huonekalujakin kuulemma on lisää, joten pakkohan se oli nähdä!

Lähdin kyläilemässä olevan ystäväni kanssa käymään paikan päällä samantien, ja lapset oli myös mukana, tottakai. Yksin en olisi uskaltanut lähteäkään, kun kyseessä oli kuitenkin minulle täysin vieras ihminen, vaikka puhelun perusteella oli sellainen olo, että soittaja oli ihan vilpitön vanha pappa ilman mitään taka-ajatuksia. Ja niin olikin - yksinäinen vanhus pienessä talon murjussaan, aitat ja tallit täynnä tavaraa.

Huonekalukauppoihin emme päässeet, kun kysyntä ei vastannut tarjontaa, mutta kaikenlaista muuta aarretta löysimme, ja maksoimme niistä hyvillä mielin sen, mitä vanhus niistä tahtoi. Tässä kuvallisia todisteita löydöistämme pienten selostusten kera...

Tuon allaolevan kuvan punaisen kattilan huomasin melkein heti kun olimme menneet sisälle pieneen (ja pahanhajuiseen) tupaan, mutten uskaltanut sitä katsoa tarkemmin, kun se pilkisti sohvan alta ja pelkäsin sen olevan jonkinlainen yöastia... ;D


Ystäväni kuitenkin kysyi rohkeasti, voisiko sen ostaa, ja se lähti ensimmäisenä autokuormaamme (eikä sen kattilan sisällä sitten ollutkaan muuta kuin pölyä). Tuvassa papalla oli myös nätti avattava kirjoituslipasto ja vanha astiakaappi, mutta ne olivat täpösen täynnä hänen omia tavaroitaan, vaatteita ja liinavaatteita, joten ne eivät joutaneet tulla myydyksi.

Ulos mentyämme pappa kaupitteli vanhaa pyykkikonetta, mutta minä ihastuin pyykkikoneen vieressä makaaviin emalikattiloihin, ja pyysin saada ostaa ne. Nämä lähtivät minun matkaani:


Kyllä piti pappa meitä vähän kummallisina, kun emme ollenkaan kiinnostuneet hänen tuputtamistaan kengistä, vaatteista ja aika toimimattoman näköisistä kodinkoneista, mutta sen sijaan halusimme ostaa ruosteisia kattiloita sun muita vanhoja romuja. ;)

Autotallissa ystäväni näki vanhan puulaatikon, joka kökötti yksinäisen näköisenä autotallin kattoparrujen päällä - eli eikun kiipeämään! Puulaatikko lähti ystävän aarrekuormaan, kun sekin tuntui joutavan. Pappa oli näitä joskus kymmeniä itse nakutellut, perunakauppiaana torilla toimiessaan:


Talon edustalla oli hyväkuntoinen maitotonkka, jota kyselin myös. Sekin irtosi, ja nostettiin kyytiin:


Aitassa upeiden oikeasti-vanhojen kangaspuiden takana pilkotti ehjä pärekori, joka lähti myös meille. Tämän pintaan taidan suhauttaa valkoista spraytä, tai kenties vaaleaa harmaata.. aika näyttää.


Aitan seinää vasten nojasi isot pinot hyväkuntoisia heinäseipäitä, joista saimme mahdutettua farmari-Volvoon kymmenen. Lisääkin saa käydä kuulemma ostamassa, jos tarvetta tulee! =)


Pappa kaupitteli meille myös pihasaunan muuripataa, mutta sellaiselle ei juuri nyt ole kyllä tarvetta... sen sijaan kyselin, löytyisikö häneltä isoa rautapataa pihakukille. Sellainenhan löytyikin, tosin sen tieltä piti raivata yksi muurahaispesä, vähän multaa ja paljon heinikkoa. Pata oli maannut vuosikausia kumollaan pihanreunuspusikossa, ja kekomuurahaiset olivat rakennelleet sen sisään ja sivulle oikean pommisuoja-pesän. ;) Raa'asti harjasin irtomuurahaiset pois padastani ja nostin kuupan kyytiin. Sillä keollisella on tekemistä kuukausiksi eteenpäin, kun se korjaa pesäänsä asumiskuntoon...


Pihapihlajan oksahaarukassa roikkui pieni alumiinipääläri, joka viehätti minua suuresti ja houkutteli hieromaan kauppoja. Siitäkin pääsimme yhteisymmärrykseen, ja vielä tämä pääläri muutti meille asumaan:


Melkoisen kuorman tavaraa saimme yhteen farmariautolliseen mahdutetuksi, ja seipäistä oli pientä haittaa kotimatkalla, kun ne haittasivat sivunäkyvyyttä ja tunkivatpa kerran näppinsä auton rattiinkin - onneksi pikkutiellä ja pikkuvauhdissa.

Olipa todellinen seikkailu, ja vaikka huonekalukauppoja ei tullutkaan, kaikille jäi reissusta hyvä mieli, ja pappa oli tyytyväinen saamastaan varsin kohtuullisesta korvauksesta. Kun puoliskoni illansuussa kotiutui rakennustyömaalta, totesin hänelle huonekaluostosten siiasta tehneeni sisustusostoksia, johon mies täsmensi minun tehneen ulostusostoksia - niin, totta, suurin osa noista aarteista on tosiaan ulkokoristuksia. ;) Mahtavaa, että löysin mm. tonkan, jota olen jo kauan etsinyt, ja kaikenlaista muuta pientä ihanaa lisäksi!! Kunpa olisi pian ensi kesä ja pihanlaitto siinä vaiheessa, että tonkat ja padat löytäisivät omat paikkansa uudelta pihamaaltamme. *huokaisu*!! =)

***************************

Mikunlokista sain kivan tunnustuksen, kiitos siitä!!! =)

1. Taas pitäisi jakaa tunnustus eteenpäin viiteen ihanaan ja inspiroivaan blogiin, mutta mieluummin antaisin tämän teille kaikille, joiden blogeissa käyn kurkkimassa ja kommentoin.. jokainen niistä on aivan ihana ja inspiroiva blogi!
2. Kakkosena pitäisi listata kolme minulle tärkeää asiaa.. ehkä se olisi kiteytettynä se perinteinen koti, uskonto, isänmaa. Ja niihin sanoihin sisältyykin paljon...
3. Kolmantena minulle rakas kuva ja selitys siitä, miksi kuva on rakas... no, kuva itsessään ei ole niinkään rakas, kun on aika vasta otettukin, mutta kuvan paikka sitäkin enemmän! Kuvassa sateenkaaren alla pilkottaa kotipellot ja vanhempieni omistama mökkipahanen, jossa on vietetty monta onnellista ja onnetonta hetkeä. Asuinpa siellä tyttöaikoinani yhden kesänkin, kolme kanaa lemmikkinäni. ;)


Ruokakauppareissulla löysin tähän vanhaan emalipottaan uuden asukin, ihanan liisantyynyn - toivottavasti elää pitkään ja voi yhtä hyvin kuin nyt näyttää voivan: