ATK-pöytäuudistus

Sain viimeinkin kunnostetuksi ihanan pöytäni, jonka hain asioikseni satojen kilometrien päästä viime toukokuussa. Löysin pöydän huutonetin kautta, ja huusin sen kiireesti osta heti -hintaan, ettei vain kukaan ehtisi napata sitä nenäni edestä, vaikka paljon halvemmalla sen olisi saanut odottamalla huudon sulkeutumiseen saakka. Päivääkään ei ole tarvinnut pöydän ostamista katua, vaikka sen kunnostaminen olikin mutkainen taival.

Tässä pöytä vielä alkuperäisasussaan - ilmeisesti tämä on peräisin vuodelta 1956, mikäli osaan tulkita oikein sisäpuolen sutaistut merkinnät. Tosi kauniita yksityiskohtia joka tapauksessa, ja ihanat, siroiksi sorvatut etujalat.

 

Alunperin olin ajatellut maalata pöydän valkoiseksi, jo ennen kuin näin pöytää edes muualta kuin huutonetin kuvista. Myöhemmin sitä kotona katsellessani tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että mikäli onnistuu, pidän pöydän tummana. En juurikaan pidä lakkapinnasta, joten lakkauksen edelle meni maalaaminen valkoiseksi, mutta sitä ennen halusin kokeilla, saisiko pöydän vahatuksi. Tuo on viilupintainen pöytä, ja sitä viilua on tietysti hiottavana rajallinen määrä. Umpipuiset osat näyttivät upeilta kun kokeilin niitä vahailla Liberonin pähkinä- ja ebenpuuvahasävyjen sekoituksella, vaikka lakkajäämiä alle oli jäänytkin. Kokonaisuudesta tuli ihanan rustiikkinen, ja sellaisenaan se olisi minulle mainiosti kelvannutkin. Mutta pöydän kansi, joka on saanut elämässään jo melkoiset määrät kolhuja ja oli kovan hiomisen jälkeenkin edelleen melkoisen väsyneen näköinen, ei näyttänyt vahattuna ollenkaan hyvältä. Lopputulos oli laikukas ja epätasainen, enkä tullut siitä ottaneeksi edes kuvaa, kun se näytti niin kurjalta. Aikani harmittelin sen kanssa, ja hioin sitten kaikki vahat pois. Vielä pidin muutaman viikon tuumaustaukoa, minkä jälkeen ostatin miehellä maalit ja pohjamaalit ja aloin rohkeasti hommiin. Saisin sittenkin valkoisen pöydän!!!

Pohjamaaliksi sudin Otexia, jotta se tarttuisi mahdollisimman hyvin, vaikka alla saattaisikin olla vielä muistoja poistetusta vahasta. Vähän jännitti, miten käy, kun usein manaillaan sitä, ettei vahattuja huonekaluja saa koskaan enää maalattua tai lakattua, kun vaha imeytyy niin syvälle puun syihin. Otex tuntui kuitenkin kestävän pöydän pinnassa hyvin, vaikka yritin sitä saada lohkeilemaan tai halkeilemaan. Kaikanlaisen naputtelu- ja hiomapaperitestailun jälkeen uskalsin luottaa siihen, että pohjustus on riittävän tiukassa, ja maalasin päälle pari kerrosta Empireä.

Vaikka osasin suunnilleen kuvitella, miltä pöytä näyttäisi maalattuna, yllätyin silti iloisesti lopputuloksesta. Tykkään tästä ihan mielettömästi, ja se on minusta täydellinen juuri tuollaisena - himmeäkiiltoisena, ja ehdottomasti valkoisena. Jos joku ihmettelee, miksi kaikki vetimet eivät ole vielä paikoillaan, voin kertoa siihen syynkin: yksi vetimistä oli yritetty tuhota kiinnittämällä se paikalleen liian pitkällä, harvakierteisellä puuruuvilla, ja sen puuttuvan oikeanlaisen ruuvin vuoksi vetimiä on vielä asentamatta. Toinen puuttuu tietysti sen vuoksi, että se ruuveineen on mallina uutta ruuvia hankittaessa. Vasemmalta puolelta voi silti jo nähdä, miten upealta ihan-oikeasti-valmis kirjoituspöytä tulee näyttämään.

Pyökinvärinen kulmamallin ATK-pöytä sai väistyä uuden tieltä, ja nyt tämä ihana pöytä saa toimia meidän tietokonepöytänämme. Harmittaa peittää tätä kaunotarta näppäimistöjen ja näyttöjen alle, olisihan se paljon kauniimpi kun päällä olisi vain mustepullo kynineen ja kaunista kirjoituspaperia. Paljon tässä on vielä viilaamista, kun on mietittävä käytännöllistä järjestystä, tulostimen ja kaikenlaisen oheisroinan sijoittamista, keskusyksikön paikkaa ja ties mitä muuta, mutta ajan kanssa nähdään, millainen järjestys tässä parhaiten toimii. Keskusyksikön päälle ajattelin ommella valkoisesta jämäkästä kankaasta hupun, koska kuopuksemme on sammuttanut tietokoneen jo pelkästään tänään puolisen tusinaa kertaa. Ennen keskusyksikkö oli suojaisammin sijoitettu, eivätkä lapset päässeet käsiksi käynnistysnappulaan. Myös uudet kaiuttimet ovat hankintalistalla - eivät sentään pelkästään värivirheen vuoksi, vaan on noista oikeastikin aika jättämässä - mitään ei kuulu jos volumea ei säädä täysille. ;) Hiirimaton hankinta lienee toinen ajankohtainen asia, kun optinen hiiri ei tunnu pitävän uuden pöydän pinnasta ja kiillosta. Osoitin poukkoilee näytöllä aivan mielivaltaisesti eikä tottele käyttäjän toiveita - tällaisen hiiren kanssa tulisi ennen pitkää sekopäiseksi. Myös sirompi tuoli on harkinnassa/etsinnässä, kun tämä entinen näyttää tässä melko jykevältä.

Olen tyytyväinen. Todella tyytyväinen.