maanantai 9. elokuuta 2010

Matkamuistoja tosimummon tapaan

Viikon mittainen upea asuntoautoloma on takanapäin, ja mukavien muistojen ohella matkasta jäi myös toisenlaisia ihania muistoja. Tässä osa niistä, olkaatten hyvät ja kadehtikaa. ;)

Oulusta löytyi kirppis Vintiöstä ihana puinen lokerikko, joka saa uudet valkoiset vaatteet ja pääsee sen jälkeen ompelupöydän taakse seinälle lankarulliensäilytyshyllyksi - kunhan minulla joskus tulevaisuudessa on tilaa ompelupöydälle:


Uuteen pihaamme ostin jo ensimmäisen puutarhakoristeen, jos vain joskus saamme uuden talon pihan näyttämään pihalta... Luulajan vanhassa kaupungissa oli kiva pikku puoti, jossa myytiin sisustustavaraa. Tämä lintujen rautainen kylpyallas on sieltä, 165 kruunua:


Sisko oli löytänyt kirppikseltä ihanaakin ihanammat vanhat verhot, jotka toivottavasti pian pääsen silppuamaan vaatteiksi:


Ja minä puolestani löysin Luulajasta vahingossa kirpputorin, ja sieltä löysin mm. tämän ihanan virkatun peiton vauvan pinnasänkyyn 25 kruunulla:


Myös tämä virkattu verho piti ostaa, vaikkei sille vielä paikkaa olekaan:


Kaikkien muiden ihanien juttujen lisäksi löytyi toinen toistaan suloisempia lastenvaatteita, joista tässä osa - loput lojuu pyykkikorissa tai ovat muuten vain mikä missäkin vielä:


Mukaan mahtuu myös yksi läheltä piti -tapaus... äkkäsin nimittäin oululaisella realisointikeskus-kirppiksellä viimeinkin sitä kauankauankauan etsimääni ihanaa Marimekon vanhaa puuvillakangasta, jossa on valkoisella pohjalla pieniä ruskeita kukkia. Mutta kuinkas ollakaan, se verhosetti lojui korissa, jonka päällä oli kyltti: "hintalaputtomat tuotteet, säilytetään 2 viikkoa". Siinä hetken revin hiuksiani ja ties mitä muuta, kunnes sisko sanoi järkevänä, että "ota se nyt mukaan siitä, kysytään kassalta mitä voitais tehä". No mehän kysyttiin kyllä, johon krapulaisen oloinen ja tympääntynyt kassatäti sanoi että kangas on ollut siellä korissa vasta muutaman päivän, joten ei voi sitä myydä eikä antaa eikä mitään muutakaan. Tivasin, mitä tapahtuu niille tuotteille, joiden omistajia ei koskaan ilmaannu. Kuulemma myydään kirppiksen omalla pöydällä. Kirjoitutin kuitenkin verhoihin kiinnitettäväksi lapun, jossa oli puhelinnumeroni ja lyhyt selostus siitä, että minä haluan ne, ja että minulle pitää ehdottomasti soittaa ennen kuin niitä laitetaan myyntiin mihinkään tai jos omistaja löytyy. Hyvästelin verhot kyllä jo siinä kassalla, enkä usko enää kuuna päivänä niistä kuulevani, mutta onpahan ainakin yritetty.

6 kommenttia:

  1. Toivotaan, että ottivat todesta sen sun "minä haluan"-mielipiteen, etteivät laiskuuttaan lopulta jemmaa sitä jossain hylkyläjässä. =( Niin tuuria!

    VastaaPoista
  2. ^niin tai sitte laittavat hintaa sille paljon ku tietävät, että joku sitä oikeasti haluaa.. toivotaan, että tosiaan sen vielä saat!

    VastaaPoista
  3. Ihania löytöjä! Mie tarviisin jonkui järkevän säilytyssysteemin saumuri/peitetikkilangoille, siis niille isoille kartioille. Vievät ärsyttävän paljon tilaa. Noh, pitäs muutenkin kyllä järjestellä noita...

    Toivottavasti saat kankaan!!! Tuo on niiiiin raivostuttavaa kun on jotain kauan ettiny ja sitte se on siinä, mutta et sitä kuitenkaan saa. Mutta jospa nyt olisi tuuria ja saisit sen vielä ja jopa sopuhintaan :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten kivoja ostoksia!! Ja ihana tuo ruskea verho <3 Toivottavasti Marimekko kangas löytää vielä luoksesi ;)

    VastaaPoista
  5. Vihdoin tämä kone suostu yhteistyöhön ja laski kommentoimaan!

    Ihania vaatteita oot muksuille löytäny! Tuo ruskee kangaskin on tosi nättiä. Kuten myös lintujen latkinta-allas.

    Mulla kävi samalla tapaa kirpparilla kun etein keväällä takkia itelle. Kolusin kaikki kaupat ja mieleistä ei löytyny. Sitten kyllästyin ja lähdin kirpparille rentoutumaan, ja kas! Siellä oli aivan ihana juuri oikean kokoinen takki mulle! MUTTA siitä oli hävinnyt hintalappu ja kirpparin pitäjä totesi vain että sille ei mahda mitään, en voi mitenkään sitä saada. Murinaa. Olen sitten edelleen ilman takkia ja kyllä suututtaa!!

    VastaaPoista
  6. Hmm, jään uteliaana odottamaan mikä päätyy verhojen kohtaloksi... Toivottavasti päätyvät hellään huomaasi! ;)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.