tiistai 24. elokuuta 2010

Kaikki kukat kotona

Niin onnellisesti siinä sitten lopulta kävi, että sain kuin sainkin ne aiemmin kaihoilemani verhot, jotka silloin lomareissulla eivät vielä kirppistädin otteesta irronneet. Sisko kävi sunnuntaina kirppiskierroksella, ja löysi samat verhot samasta korista josta me ne aikaisemminkin löysimme - ja sama meidän kirjoituttamamme viestilappu oli edelleen neulalla kiinni verhoissa. Pienellä suostuttelulla sisko oli sitten saanut ostaa verhot itselleen, ja tänään ne tulivat postin kautta meille. Kiitos, Sanna, teit minusta juuri hurrrjan iloisen!!! =D En todellakaan tajua, mikä tuossa kuosissa niin viehättää, mutta kai se on vain niin nostalginen, kun siitä oli meillä lapsena äitin ompelemia juttuja. Kahtokaa ny miten ihana se on!!! =D Kukat on siis ruskeita eikä mustia, kuten kuvassa saattaa näyttää:


Sisko arveli, että äitillä olis ollu tuollasta lakanakankaana, mutta päinvastaisilla väreillä, ja tämä asia on hetivälittömästi seuraavalla mummolareissulla tarkistettava. Jos sellaista sattuisi löytymään, olisi se kyllä jo liian hyvin ollakseen totta.

Ja nämä housut on sitten vastalahja numero kaksi, viitaten siis aiempaan postaukseeni... Tällä kertaa lahjon siskoni poikaa äitinsä ansiosta, eli hyvin kaitainen pikkueskarilainen saa oman kokoisensa housut:


Mua jännittää nyt, miten nuo passaa, mutta toivottavasti ovat sopivat!!! =) Laitan postiin huomenna. Hupanen juttu, että meidän 2,5-vuotiaalla hoikalla pojalla on samanmittainen vyötärönympärys kuin tällä muutaman vuoden vanhemmalla siskonpojalla, eli on tosiaan kyse henkilöstä, jolla ei ole liikalihavuusongelmia varmaan ikinä. ;)

Lahkeeseen applikoin jonkinlaisen gekon, kun oli puhe tehdä joku lisko tai sammakko. Tuota voisi käyttää jatkossakin, kun on niin sympaattinen, vaikka tosin noissa harovarpaissa oli kyllä melkoinen ompeleminen. ;)

Vaihdoin viime viikolla vähän iloisemman värisen taustan tuohon blogiotsikon alle, että jaksaisi hymyillä jatkossakin, vaikka säät taas viilenevät ja kesäihmistä alkaa paleltaa ja ahdistaa tulossa oleva pitkä, pimeä kausi. Onneksi on keksitty valot, jotta pimeälläkin voi ommella iloisista kankaista söpöjä vaatteita - ehkä niiden voimalla porskutetaan taas läpi syksyn ja talven kohti seuraavaa kesää.

muoks. Pikkukiiski vinkkasi Marimekon Muija-kankaasta, jota tuo minun kankaani kovasti muistuttaa - ja toden totta, ovat melkein identtiset - tämä muijakuva netistä googletettu:


Tuo Muijakin on kovin tutun näköistä, ja kun noita aikani katselin, menin jo ihan sekaisin, kumpaa noista se meidän kotona oleva peitto loppujen lopuksi olikaan?!? Molemmat kuosit ovat joka tapauksessa tuttuja lapsuudesta ja ihania ja nostalgisia ja ties mitä kaikkea. <3 br="br">

12 kommenttia:

  1. ihana kangas ja ihanat housut!:) Meillä on kans ollu mun lapsuudessa joskus tuollasesta kankaasta jotain.. jos en aivan väärin muista, ni oli sellaset oranssit pussilakanat jossa oli ruskeita kukkia :)

    -Anskuli

    VastaaPoista
  2. Ai TUOTA kangasta, jo vain, muistan tuosta sellaisen lasten kokoisen tikatun peiton.. <3 Sun täytyy varata joku lakana mukaan ja hieroa kauniisti vaihtokauppaa äitin kanssa, jos siltä sellanen vastaväriaarre löytyy! =D Tosi ihana tuo lahkeen liskokuva!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kangasta :) Ja nuo eskarilaisen pöksyt on tosi hienot!!

    VastaaPoista
  4. Siis aivan MielettömäN ihanat housut, Kiitos!!! Applikointi on just niin ihana tai vielä vähän ihanampiki ku mielessäni pystyin kuvittelemaan.. Jes!
    Muistatko muuten, sanoko se kirppistäti sillon meille, että se kangas menee niien omiin pöytiin myyntiin jos omistajaa ei kahen viikon sisällä kuulu?? No nämä myyjätätit sano nyt, ettei sellasia pöytiä oo olemassakaan.. joten taisi olla jotain muuta ku rapulaa alkukuun myyjällä, nousuhumalaako? ;) T: Sanna

    VastaaPoista
  5. Mitä tuo kangas oikein on, kun kaikki tuntuvat olevan siihen niin tykästyneitä? Jotain klassikkoa? Mulla on just sitä päinvastaisilla väreillä olevaa vielä palanen, jostain anopin kätköistä löytynyt.

    VastaaPoista
  6. Jei! Sä sait sen kankaan!!
    Ja hienot housutkin oot saanu taas tekaistua :)

    VastaaPoista
  7. Anskuli: jaa sitäkö on sellastakin.. kappas vaan, lisää metsästettävää ;D
    Mari: Joo se peitto on vintissä edelleen, ja niin ihanan pehmeä ja sileä!! Hyvin nuhjattu. Huomasin muuten vasta nyt hiljattain, että siinä ne kukat on tummansinisiä!!
    Sanna: kiva että näyttää sille mille piti, toivotaan että on päälläki sopivat ja kelpaa poijalle!
    Riika: Jaa emmätiiä, tykkääkö tuosta muutkin? Minä oon luullu olevani ainoa höprähtänyt. ;) Eikös tuo ole joku marimekon kuosi? Mulla on sellainen muistikuva että siinä ylempänä mainitussa peitossa lukee reunasa marimekko ja suunnittelijan nimi, jota en kyllä muista.. oonkohan nähnyt unta?!

    VastaaPoista
  8. Ja kyllä, Sanna muistit oikein, niin se täti sepitti, että omaan pöytään menevät myyntiin ja kirppiksen tilille tuotot. Mikähän muija se lopulta oikein oli?! Huhhuh.

    VastaaPoista
  9. Kiva juttu että sait sitten lopulta tuon haaveilemasi kankaan!

    Gekko näyttää ihanalle, nuo harottavat tahmavarpaat tekee siitä niin suloisen näköisen.

    VastaaPoista
  10. Tuo on kyllä sulosta kangasta,minäki muistelen et minun aitillä on tuota samaista kangasta mut ruskealla pohjalla ja kukat valkoisia...
    pitääpä katella!ihanat housut...

    VastaaPoista
  11. Tuo muistuttaa hurjan paljon Marimekon Muija-nimistä kangasta muttei kuitenkaan ole sitä :) Ihanaa se kuitenkin on, minullakin on pieni pätkä tuollaisena valkopohjaisena ♥

    Ja nuo housut ovat tosi ihanan näköiset, istuvat varmasti hyvin! ♥

    VastaaPoista
  12. tosiaan, pikkukiiski, onpa lähelle samanlaista!! Ihania molemmat.. <3

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.