Kahdet housut, kahdeksan tunnustusta

Housutehdas pyörähti jälleen kierroksen, ja pikkuiset Keski-Suomen pojat saavat tästä tähtihousut jalkaansa, kunhan postipoika polkaisee oman kierroksensa.

Isompien koko 98, pienemmät kokoa 86. 86-senttiset saattavat olla alkuun pitkät, mutta tuossa iässä ainakin omat mukulat ovat kasvaneet niin vauhdilla, että jatkuvasti on saanut lajitella pieniksi jääneitä housuja pois kaappitilaa viemästä. Resorien ansiosta housuja voi kuitenkin varmaan pitää samantien, vaikka lahkeet olisivatkin reilut. Ja kun kerran housut ovat eri kokoa, ovat tietysti tähdetkin! ;)

Kotiin päin on vedetty sen verran, että esikoinen sai uudenkarheat villasukat:


Langat taitavat olla 7 veljestä, vai olikohan.. no, ihan sama. ;) Jotain perusnovitaa kuitenkin, mitä jokaisesta marketista saa. Alkavatkin tulla tarpeeseen, ja enemmänkin pitäisi malttaa puikkoja kilkutella. Meillä on niin kylmät lattiat, että villasukat saavat olla jalassa sisälläkin, ja siksi niitä kuluu melkoinen määrä talven mittaan.

Näin kylmällä ja sateisella säällä mieltäni lämmittää tunnustus, jonka sain pm:n blogista:

Kiitos tästä!!!

Tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa seitsemän asiaa itsestään. Millähän teitä lukijoita järkyttäis...

1.

Viihdyn kotona pelkissä pitkiksissä, ja talvi on tuskaista aikaa kun on puettava paksusti housuja päälle jotta tarkenee. Inhoan paksuja vaatekerroksia.

2.

Olen joutunut noloihin tilanteisiin, kun meille on yllättäen tullut vieras ja olen hillunut kotona niissä kalsareissani... nyttemmin olen alkanut suosia pitkiä paitoja, jotka vähän lievittävät häpeää yllätysvieraan tupsahdettua tupaan (onnekseni nykymuoti suosii tällaista pitkisfania ja tekee minustakin melkein katu-uskottavan).

3.

Kotikalsarieleganssini vastapainona minulla on takataskupakkomielle - farkuissa ja muissa ihmisten ilmoilla pidettävissä housuissa on pakko olla takataskut, ja just eikä melkein oikeissa kohdissa! Voitte arvata, että housujen ostaminen on minusta erittäin ärsyttävää ja vaikeaa.


Kalsaritunnustusten jälkeen siirrytään oppivuosiin, etten järkytä teitä enää enempää (voin kyllä lievittää järkytystänne kertomalla, että kaikki "kalsarini" ovat yksivärisiä mustia, ei sentään kirjavia akuankkakuviollisia)...

4.

Yhdeksän peruskouluvuoden aikana olin yhden ainoan päivän pois koulusta tekaistulla syyllä.

5.

Lapsena kuvittelin, että minusta tulisi "kanttoli-kaisa". Yläasteiässä suunnittelin alkavani toimittajaksi, mutta olin alan koulussa vain kaksi päivää ennen kuin siirryin lukioon ja jätin ammattiopinnot. Nykyisestä, mieleisestä ammatistani huolimatta elättelen edelleen opiskeluhaaveita, tällä kertaa täysin toisenlaiselta alalta. Käsityöala työllistää surkean vähän ihmisiä Suomessa.

6.

Lukion päättötodistuksessa parhaat arvosanani olivat äidinkielessä ja kuviksessa (10), huonoimmat matikassa ja englannissa (6 ja 7). Ennen pukuompelijakoulutusta osasin hädin tuskin lyhentää housunlahkeet oikein, mutta päättötodistuksessa oli vain nelosia ja vitosia (asteikolla 1-5). Jotain siis opin - tai sitten sain ne säälistä.

7.

Kiertelin kirppiksiä jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Enkä kehdannut kertoa kavereille, mistä olin vaatteeni ostanut. ;)

Tämä tunnustus olisi myös tarkoitus jakaa eteenpäin seitsemään blogiin, joita seuraan, mutta olen tämän lätkän nähnyt jo melkein jokaisessa niistä, joten sovitaanko että tämä jää tähän? Kaikki seuraamani blogit ovat ihania, enhän muuten niissä kävisikään. ;)