perjantai 30. heinäkuuta 2010

Yhä ylös yrittää

Jostain syystä olen tolkuttoman ihastunut kaikkiin vallattomasti kiipeileviin ja köynnöstäviin kasveihin, ja punakarhunköynnös on yksi kauneimpia tapaamiani lajeja - huonosta maineestaan huolimatta.

Punakarhunköynnöstä kasvaa tämän nykyisen asuinpaikan ympäryspusikoissa, ja sieltä kävin siirtämässä sitä navetan eteen, jossa sitä on mukavampi ihailla. Köynnös sai ihan omat tikkaat joita pitkin kiivetä, toivottavasti se niihin myös asettuu.


Tikapuut nakuttelin jo alkukesästä miehen sirkkelöityä pynnöstäni kakkoskakkosia rimoiksi. Alunperin oli ajatuksena tehdä omilla jaloillaan seisova ylhäältä päin katsottuna neliönmallinen köynnöskehikko, mutta rimoja oli liian vähän, ja ajatus jäi toteuttamatta - kenties ensi kesänä.


Nyt meillä on siis kahdet köynnöstikkaat, joista toiset maalaan valkoisiksi. Näissä käyttöön päässeissä tikkaissa on Liberonin "vanhanaikainen viimeistely" -niminen aine pintakäsittelynä. Se sisältää bitumia ja on erittäin voimakkaasti värjäävää, ja sillä tosiaan saa kivan patinoituneen pinnan puuhun. Voi vain kuvitella, kuinka kauniilta se näyttäisi esim. kattoparruissa tai muissa vastaavissa isommissa kohteissa:



4 kommenttia:

  1. Ensi kesänä mäkin tahdon tollaset tikkaat pihalle. Täytyy vaan ensin maalata talo, että ne saa kivasti nojailemaan seinään! :)

    VastaaPoista
  2. Tuo on varmasti kivan näkönen jos se tuosta innostuu kunnolla kasvamaan! Mulle kans johonki.. :)

    VastaaPoista
  3. Sanna: Tuonko mukanani? Kohtahan me tullaan sinne päin. Mutta en ota sit syytä niskoilleni siitä jos se päättääki levitä joka puolelle teidän pihassa.. eli lueskele netistä juttuja ja ilmota jos tahot sitä oikeasti, toiset kun tuntuu suorastaan pelkäävän tuota. ;)

    VastaaPoista
  4. Jättääpä mukavan näkösen jäljen tuo aine!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.