Eilen oli viimein se päivä, kun ajelin hakemaan pöydän uuteen kotiinsa. Lähes 12-tuntiseksi venyi reissu, mutta oli se sen arvoista! Ihana ihana ihana, ei voi muuta sanoa.
Tässä sutturakuvassa on lähempänä todellista tuo väri:
Ei ole osannut edellinen omistaja tätä lainkaan arvostaa. Pinnasta näkee että on ollut kovassa käsittelyssä. On liima- ja maalitahroja, syviä naarmuja ja uurteita siellä täällä, yksi koristelista kadonnut kokonaan, vetimet on olleet löysällä ja niitä on pyöritelty ja lopulta kiristettykin yhtä vaille kaikki paikoilleen ylösalaisin (varmaan juuri ennen myntiä kiristetty). Eli ei ole ehkä saanut ihan arvoistaan kohtelua. Laatikoiden sisäpuolella on liimattuna tarrojakin.
Nyt mietin, mitä tälle tekisin. Tällaisenaan on pikkuisen turhan kärsineen näköinen, vaikkei se niin kuvista käykään ilmi. Jos pinnassa ei olisi viilutusta, hioisin varmaan paljaaksi ja vahaisin sitten tummaksi, mutta tuo viilu mietityttää. Vahaus sen kanssa tuskin onnistuu... jos maalaisi valkoiseksi. Vetimet on onneksi kaikki ehjiä, joten ne pysyvät tehtävissään jatkossakin. Onko alkuperäisen pinnan peittäminen maalilla mielestänne suoranainen rikos, vai tekisittekö samoin itsekin? Mitä muuten arvelisitte tämän pöydän iäksi? Myyjä oli itse ostanut tämän kymmenisen vuotta sitten käytettynä, joten alkuperästä ei ole tietoa. Pöydän takana on jotain merkintöjä, muttei sielläkään ole vuosilukuja.
Kunhan saan tuon lasten pulpetin laiteltua, pääsee tämä ihanuus sen jälkeen käsittelyyn. Sitä odotellessa voinkin rauhassa mietiskellä, mitä tälle tekisin. Ja aina ohi kulkiessa saatan tietysti vähän silitellä. ;)
Tässä sutturakuvassa on lähempänä todellista tuo väri:
Ei ole osannut edellinen omistaja tätä lainkaan arvostaa. Pinnasta näkee että on ollut kovassa käsittelyssä. On liima- ja maalitahroja, syviä naarmuja ja uurteita siellä täällä, yksi koristelista kadonnut kokonaan, vetimet on olleet löysällä ja niitä on pyöritelty ja lopulta kiristettykin yhtä vaille kaikki paikoilleen ylösalaisin (varmaan juuri ennen myntiä kiristetty). Eli ei ole ehkä saanut ihan arvoistaan kohtelua. Laatikoiden sisäpuolella on liimattuna tarrojakin.
Nyt mietin, mitä tälle tekisin. Tällaisenaan on pikkuisen turhan kärsineen näköinen, vaikkei se niin kuvista käykään ilmi. Jos pinnassa ei olisi viilutusta, hioisin varmaan paljaaksi ja vahaisin sitten tummaksi, mutta tuo viilu mietityttää. Vahaus sen kanssa tuskin onnistuu... jos maalaisi valkoiseksi. Vetimet on onneksi kaikki ehjiä, joten ne pysyvät tehtävissään jatkossakin. Onko alkuperäisen pinnan peittäminen maalilla mielestänne suoranainen rikos, vai tekisittekö samoin itsekin? Mitä muuten arvelisitte tämän pöydän iäksi? Myyjä oli itse ostanut tämän kymmenisen vuotta sitten käytettynä, joten alkuperästä ei ole tietoa. Pöydän takana on jotain merkintöjä, muttei sielläkään ole vuosilukuja.
Kunhan saan tuon lasten pulpetin laiteltua, pääsee tämä ihanuus sen jälkeen käsittelyyn. Sitä odotellessa voinkin rauhassa mietiskellä, mitä tälle tekisin. Ja aina ohi kulkiessa saatan tietysti vähän silitellä. ;)
On se kyl hieno! =D Mä varmaan pitäisin jotenki sen tummana, juhlavan näkönen noin. Siinäpä se onki miettiminen, mitä sille uskaltaa rueta tekemään!
VastaaPoistaOn kyllä tosi kivan näkönen pöytä.. en minä varmaan mitään kovin suuria muutoksia raskis tuolle tehä, mutta kyllä jotain kumminki ku pinta on noin huonossa kunnossa.
VastaaPoistaMinäkin pitäisin tuon tummana jos se suinkin on mahdollista, nuo puun kuviot elävöittää pöytää mukavasti.
VastaaPoista