sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Puutarhajuhlaperinnettä herättelemässä

Olin eilen puutarhajuhlissa. Meillä oli vihdoin se iso, vanha talo pihapiireineen, sellainen josta olemme haaveilleet vuosia, tai oikeastaan koko ikämme. Muutto oli onnellisesti takana, lato oli tyhjennetty vanhoista romuista ja siivottu juhlapaikaksi. Kukka-asetelmia, pompomeja ja pitkä, pellavaliinan peittämä, lankuista kasattu pöytä täynnä herkkuja. Iloisia aikuisia, juoksevia lapsia. 


Illan hämärtyessä aurinkokennotoimiset valosarjat syttyivät palamaan syksyn hämärään, ja sisältä haettiin pöytään lisää tarjottavia - ja uusi termospullollinen kahvia.



Oikeasti luin Katin ja Marian uutta Juhlapuutarha-kirjaa, joka sai ajatukseni siivilleen. Minulla oli ilo ja kunnia saada kirjasta arvostelukappale kotiin, ja viimein ehdin sen lukemaan läpi rauhassa, ajatuksella. Vapaapäivän hitaasti nautitut aamukahvit jäähtyivät kuppiin, kun uppouduin tutkimaan kirjan sisältöä. 

 

Kirja ei ole pelkästään juhlienjärjestämisopas, vaan silmiä avaava hoksotin pihan monipuolisempaan käyttöön. Eikä pelkästään pihan, sillä yhtälailla juhlat voi järjestää vaikka metsään tai uimarannalle. 

 


Juhlapuutarha sivuaa puutarha-aiheita muutenkin, ja jotain kautta ne kaikki kiertyvätkin aina siihen, että juhlia suunniteltaessa näihinkin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota. Tarkoitus ei ole se, että kaikkialla olisi jokainen kivenmurikka ja heinänkorsi ojennuksessa, mutta kun puutarhan perushuolto on tehty keväällä huolella ja pitkin kesää tehty kylvöjä ja muita puuhia silmälläpitäen mahdollisia pippaloita, ei juhlien alla iske pihapaniikki tai puutarha-ahdistus. Näin jää aikaa keskittyä itse juhliin, joille kesäinen pihamaa on (varsinkin hyvän sään sattuessa) mitä ihanin pitopaikka. Ja kuinkas muuten - kirjasta löytyy vinkkejä myös siihen, miten varautua oman kotomaamme yllättäviin kesäsäihin.



Kooltaan tämä teos on muhkea tietokirja, mutta sisällöltään se on tietokirjan lisäksi myös mitä kauneinta silmänruokaa ja voimakas sysäys uusille ideoille ja haaveille, kuten alun mielikuvamatkani todistaa. En ole vanhan talon kaipuuni kroonistumisesta huolimatta koskaan hoksannut ajatella, että sellaisen löydyttyä voisin pitää juhlat, mutta tottakai pitäisin. Voisiko parempaa syytä ollakaan kuin se, että olisimme päässeet kotiin.





Myös vuosia mielessä muhineet ajatukset lettukesteistä pergolamme varjossa saivat uutta puhtia. Miksi vain suunnittelen, jos voin toteuttaakin! Tai miksen tarjoaisi naapureille vaikka kakkukahveja pionin kukinnan kunniaksi? Ei juhlien tarvitse aina olla suurta ja työlästä, sillä ideahan on nauttia ja iloita, ei suinkaan stressata.



Tajusin muuten tätä kirjoittaessani, että vuosia sitten, nuorena ja reippaana, järjestimme useammat puutarhajuhlat ystävillemme. Ajankohta oli aina kevät, se ihana alkukesän aika, kun ulkona on nurmi kuivunut ja tarkenee grillailla ilman takkia. Syömiset hoidettiin pääasiassa nyyttäreinä, ja mukana olivat ystävien lisäksi myös lapset, jotka meillä kaikilla olivat siihen aikaan vielä ihan pieniä.  Sitten muutimme vanhasta, rakkaaksi käyneestä vuokrarintsikasta uudistaloomme, jonka pihamaa oli rakentamisen jäljiltä hiekkaa ja savivelliä, ja rentojen juhlien pito jäi. Mutta hei, nyt meillä on nurmikko. Ja grilli. Ja pihauuni. Joko ensi kesänä tänä keväänä elvytettäisiin vanha perinne jälleen eloon! Nyyttärien lisäksi voisin suunnitella tarjottaviakin, ainakin osittain, niin etten stressaisi, mutta olisi kuitenkin jotain pientä herkkua myös talon puolesta. Sopivia reseptejä tähän tarkoitukseen löytyy tästä innostavasta kirjauutuudesta.



Aurinko paistaa ja kihisen uusista suunnitelmista. Kevätenergia virtaa minuun, ja oikein odotan, että voisimme jälleen tavata kaikki yhtä aikaa, ihan kuin ennen. Kiitos teille, Kati ja Maria, tästä sysäyksestä. Voi olla, että ilman teitä ja kirjaanne olisi tämäkin kaunis perinne unohtunut pian kokonaan! 

Ps. En muuten ole tiennyt, että syreeninkukkia voi syödä. Tämänkin opin tästä kirjasta!



Kirjakuvat ovat Juhlapuutarha-kirjasta, muut ovat omia.

6 kommenttia:

  1. Voi että, olipas ihana lukea postauksesi! Olit täydellisesti ymmärtänyt sen, mihin kirjaa tehdessämme pyrimme. Kuten kirjoitit: "ideahan on nauttia ja iloita, ei suinkaan stressata". Juuri näin! Mahtavaa lukea, että kirja on antanut sysäyksen uusille ideoille ja haaveille, kiitos sinulle tästä palautteesta! <3 Ja ihania puutarhajuhlia tulevana kesänä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Maria! <3 Mieltä lämmitti lukea kommenttisi. Mietin kijoittaessani, että onkohan tässä nyt ollenkaan kerrottu tuosta kirjasta, kun intouduin niin miettimään omia juhliani, vanhoja ja tulevia. Teitte ihanan kirjan, joka todella sysää ideat liikkeelle! :)

      Poista
  2. Ei meilläkään aina koko piha ollut tip top, kun juhlakuvia kuvattiin. Ja niin vain syntyy kaunista jälkeä. Toivoisin, että länsinaapureiden rentous ja matala kynnys järjestää kekkereitä juurtuisi syvemmin myös Suomeen. Olit niin täydellisesti tajunnut mitä tarkoittaa se, että juhlapuutarha on myös mielentila. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! <3 Tosi viehättävä ajatus sellainen hetken mielijohteesta kekkereiden järjestäminen. Miksipäs ei! Suomen kesä on lyhyt mutta sitäkin valoisampi, ja kerrankin on tilaa kestittää isompiakin joukkoja, kun ei tarvitse ahtautua sisätiloihin. Ihanaa että se aika on täällä taas ihan pian! :)

      Poista
  3. Lueskelin blogiasi, touhukasta ja toimeliasta menoa. Kaikkea kaunista ja suloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi TeSa, ja tervetuloa lukemaan! Tarkoitus on jakaa tekemisen iloa muillekin, ideioiden ja joskus ohjeidenkin kautta. Sulla näyttää tuo neulomapuoli olevan vahvaa aluetta, siinä mulla olis paljon vielä opittavaa. :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.