Siemenestä lautaselle - toivottavasti jo pian!

Viime tiistaina julkistettiin kolmen upean daamin uusi, odotettu puutarhakirja, ja minullekin napsahti yllättäen kutsu kirjan julkistamistilaisuuteen. Mutta voi ikävyyksien ikävyys: keskellä työviikkoa, satojen kilometrien päässä - ei auttanut muu kuin kiittää kutsusta, mutta vastata kieltävästi. Ilo oli sitäkin suurempi, kun Hanna kyseli, voiko kirjan kuitenkin lähettää postitse luettavakseni. Voi kyllä, kyllä! Kylläpä minua laulatti.

Keskiviikkona aamukahvia hörppiessäni ovikello soi, ja postinjakaja ilmoitti tuovansa minulle pakettia. Sain sopivasti ensimmäisen kupillisen kaveriksi painotuoreen kirjan. Ja minkä kirjan! Yllätyin ensimmäiseksi koosta - tämähän oli ihan oikea opus! Paksu ja iso, paljon komeita kuvia ja paljon tekstiä. Nopealla vilkaisulla jo tiesin, että tästä tulee kirjahyllyyni pysyvä, varsin tarpeellinen täydennys.

Vähällä oli, etten myöhästynyt iltavuorosta, kun uppouduin lukemaan... 

Tuon keskiviikon jälkeen olen palannut lukemaan tuhtia pakettia päivittäin, ja vähintään kertaalleen tämä on jo luettu kannesta kanteen. Osa sivuista moneenkin kertaan. Perjantaisen viisaudenhammasleikkauksen vuoksi tässä on ollut mahdollisuus lueskella pari päivää aivan rauhassa, kun kaikki raskaampi tekeminen on kielletty. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin - pari päivää sohvalla on sysännyt kevään kasvatussuunnitelmat aivan uusiin sfääreihin. En taidakaan tyytyä pelkkään tomaattiin ja salaattiin enää.

Tässä upeassa oppaassa on ohjeet kasvatuskotoiluun aivan alusta saakka, kasvimaan paikan suunnittelusta lähtien. Paljon löytyy selkeitä taulukoita, kuten yllä, samoin vinkkejä ihan käytännön juttuihin, kuten siihen, mikä kasvi ei kestä tavanomaista koulimista, tai mikä kannattaa kylvää suoraan maatuvaan ruukkuun herkän juuristonsa vuoksi. Nämä ovat juuri sitä hiljaista tietoa, mitä en ilman tämän kirjan vinkkejä tietäisi. Lapsuudenkotona kun keskityttiin viljelyyn aika paljon suuremmassa mittakaavassa, eikä aikaa tai energiaa kasvimaapuuhastelulle ollut. Minun kohdallani tämä kirja siis korvaa jossain määrin äidiltä tyttärelle siirtymättä jääneen kasvimaatiedon ja -kokemuksen.

Kirjan teksteissä on keskitytty vankasti asiaan, mutta runsas kuvitus antaa paljon vinkkejä myös kauneuspuoleen. Siihen, minkälaisia lavoja ja kasvihuoneita voi olla, tai miten ihanasti ruukuista saa sommiteltua asetelmia. Suuret, koko aukeaman kokoiset kasviskuvat nostattavat sato-odotukset näin esikasvatusvuodenaikaan aivan uudelle levelille. Voi kunpa pääsisi maistamaan ensi kesänä oman maan pottuja!

Naistenlehdissä joskus ärsyttää se, miten niihin on aina ympätty myös ruoka- ja leivontaohjeita. Kun huomasin, että niitä löytyy tästä kirjastakin, jouduin toteamaan, että nyt on oikeat reseptit oikeassa paikassa. Kun ensiksi kasvattaa laventelia tai kesäkurpitsaa, on aika hauskaa tietää jo kasvattaessaan, miksi niin tekee. Tietysti siksi, että pääsisi  kokeilemaan, miltä laventelikuppikakut maistuvat, tai kelpaako lapsille itse kasvatetuista kesäkurpitsoista tehdyt pihvit. Reseptien viehätystä ei ainakaan yhtään vähennä nämä ihanat kuvat. Parin päivän nestepaaston jälkeen tuntuu, etten voi edes selailla näitä ruokasivuja. Liian ihanaa!

Tämä kirja ilmestyi omalta kannaltani parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä viime syksynä saimme takapihan sille mallille, että lavankauluskasvimaalle rajattiin oma alueensa.

Kunhan kevät tästä hiukan vielä etenee, pääsemme asettelemaan kaulukset suoriin riveihin ja kärräämään niihin multaa. Käytävien katteeksi levitin jo syksyllä hirsityömaalta saatua veistosilppua, ja kasvimaa-alueen takaseinäksi istutin kohopenkkiin Marski-mustaherukoita, jotka löysin pilkkahintaan Multasormen syysalesta. Vielä kun keksisin, miten voin ulkoiluttaa näitä kotkotteja ensi kesänäkin ilman, että ne syövät koko sadon. 

Vaihtoehtoja taitaa olla tasan kaksi. Joko pidän kanat häkissä, mikä surettaa ajatuksena jo niin, etten taida kyetä, ja se toinen vaihtoehto taas on olla haravan kanssa vahdissa niin kauan, kun siivekkäät ulkoilevat. Onpahan ainakin aikaa kitkeä ja hoitaa kasvimaata ajan kanssa! Kasviskyykistelyn vastapainoksi on taukojumppana tarjolla haravajuoksua. Ehkä pitää harkita jotain verkkoaidan tapaistakin.

Mutta kanoilla tahi ilman, keittiöpuutarhan tekoa jatketaan heti keväällä, kun se jo hyvällä alulla on, ja tästä kirjasta unelmat saivat paljon ilmaa siipien alle. Kiitos Katille, Marialle ja Hannalle tästä ihanasta kirjasta!

Keittiöpuutarha-kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä.