Paloista pikkulikoille

Aina aika ajoin kankaiden paljous alkaa hermostuttamaan, vaikka tiedän kyllä lukemieni blogien perusteella, että teistä moni nauraisi vedet silmissä minun "paljoille kankailleni".  Minulle niissäkin on silti vähän liikaa, sillä tilaa säilyttää niitä on hyvin rajallisesti. Kun tilkkulaatikon kansi ei enää pysy kiinni, on aika vähentää tilkkujen määrää.

 

Tähän roosa-harmaaseen pitsitoppiin käytin kaksi eri palaa, joita on jäänyt omien vaatteideni ompeluista. Harmaan hötötrikoon alkuperää en enää muista, mutta pitsistä tein ainakin yhden topin. Tytön yllä oleva trikooliehuketakki on aikaisemmin jo ommeltu/esitelty.

Etukappaleen pitsin alle tikkasin myös trikoon, eihän siitä sovi läpi nähdä. Takakappaleella on pelkkä pitsi yläosassa.

Olen varsin iloinen siitä, että lapsille kelpaa äidin tekeleet. Kelpaisi kuulemma luokkakavereillekin, sillä tytön ystävä oli samantien tämän nähtyään koulussa sanonut, että "käske sun äidin ommella mullekin tuollainen!" Nuo kommentit on ihan parhaita kannustimia jatkamaan lapsille ompelua!

Ja koska rintataskukausi on saanut niskaotteen minusta, pyristelen sitä vastaan toisenlaisilla taskujen sijoittamisilla. Pikkusiskon tunikassa on tuplamäärä taskuja, mutta alemmalla sijoituksella, ja pilkut on tilkkulaatikosta.

Kaava on muunnelma muutaman vuoden takaisesta Ottobren Fancy Mix -paitakaavasta. 

Talokangas, jossa muuten on osuvasti kanojakin, on tilattu kankaita.comista. Siellä on suht edullinen hintataso, ja paketti tuodaan Saksasta kotiovelle ihan vastaavilla postimaksuilla, joilla kotimaassa saa paketin postiin. Ei huono!

Hyvää viikonloppua!