perjantai 8. toukokuuta 2015

Sateen jälkeen



Kyllä osaa olla maksaruohojen nuoret alun kauniita. Aivan kuin katselisi sateenraikasta, valtavaa ruusukimppua. Akileija ja poimulehti ovat myös erittäin edustavia elämänsä keväässä, kastepisarat lehdillään.



Yleiskuva pihasta ei ole aivan yhtä runollinen, kun viherrys ei näin isossa mittakaavassa vielä juuri näy, mutta kohta, ihan kohta! 


Ja odotellaanpa muutama vuosi, niin jo alkaa tässäkin penkereessä näkymään vähän isompaakin vihreyttä. Tuohon on nimittäin istutettu melkein kymmenen erilaista pensasruusua, puhumattakaan perennoista - ja lamoherukasta, joka tekee vihreää patjaansa pensaiden juurelle.







Pihan tien puoleiseen sivuun on istutettu isotuomipihlajaa viime kesänä, ja juuri äsken kävin toteamassa, että kaikki nelisenkymmentä taimea ovat elossa. 


 

Yksi tosin on jonkun talttahampaan toimesta leikattu aika radikaalisti, mutta elossa se on silti. Talttahammas olisi voinut ystävällisesti jättää vähän enemmän kuin yhden silmun tuohon, mutta toivotaan, että silläkin pärjää.



Tuomi puskee lehtiä, ja on jo niin pitkällä, että lehtien alut näkyvät sisältä ikkunasta katsottaessakin! 



Myös koivu on pian hiirenkorvalla!


Tähän penkkiin olen yrittänyt metsästää valkokukkaista sivisievikkiä reunuskasviksi, kun se oli niin mahdottoman kaunis tuossa viime kesänä, mutta vielä ei ole onnistanut. Sinikukkaisten sievikkien pusseja on kyllä ollut tarjolla.


Metallituolit kelapöytineen eivät juuri nyt näytä järin kutsuvilta. Eilisen sateen vesipisarat pukevat paljon paremmin kasvillisuutta. 


Ulkona on ollut monenlaista projektia. Viimekesäinen leikkimökkilöytö on muuttunut vähän erinäköiseksi sekä sisältä että ulkoa. Sisältä on revitty levyt seinistä ja lattiasta ja ryhdytty sutisankareiksi.





Ulkopuolelle on hankittu pensaita, tietysti valkoisena ja vaaleanpunaisena kukkivia, ja värkkäilty vähän kiveystäkin pikkumökin edustalle. Sanomattakin lienee selvää, että lapset ovat hyppineet yläpystyä, kun vihdoin on heidän remonttinsa vuoro!




Kyllä homma on niin, että projekti päivässä pitää lääkärin loitolla.

6 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu että on projekteja ollu kyllä, mutta ei oo pysyny lääkäri loitolla. Eilen kotiuduin puhjenneen umpparin leikkausreissulta. Oisko pitäny toteuttaa työkaverin motto: Pulla päivässä pitää lääkärin loitolla. Sitä en oo noudattanu. Ihanaa aikaa kun joka päivä löytyy uutta pihalta! Nyt pitää vaan malttaa tyytyä puutarhasta nauttimiseen siihen saakka kun on kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, siinä meni sekin hyvä teoria! ;) Pikaista toipumista!

      Poista
    2. Auts, siinä meni sekin hyvä teoria! ;) Pikaista toipumista!

      Poista
  2. Kannattaa leikata tuota isotuomipihlaja-aitaa joka vuosi, vaikka kuinka tuntuu, ettei raskisi. On erittäin nopeakasvuista ja haarottuu todella hyvin, kun vaan malttaa leikata. Meillä Keski-Suomessa tuo kasvaa n. 30-40 cm kesässä. Kannattaa leikata aina puolet vuosikasvun mitasta, niin saatte tuuheat pensaat. Itse olen leikannut toisinaan syksyllä lehtien pudottua, toisinaan keväällä ennen lehtien puhkeamista. Tuossa pensaassa on kyllä niin upea kukinta ja ruska! -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on - istuttaessani leikkasinkin noita, nyt on vielä tekemättä. Paremmin sitoo tiestä nousevaa pölyäkin jos lehtiä on tiheämmässä.

      Poista
  3. ja pihasta tulee komia,kunhan kaikki puhkeaa loistoonsa :) kieltämättä suloisia nuo vihreät "ruusut" :D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.