lauantai 22. marraskuuta 2014

Portaat. PORTAAT!

Että voikin ihminen olla onnellinen portaista!


Ei suinkaan näistä ensimmäisen kuvan versioista, mutta seuraavan kuvan kolmesta rehellisestä suomalaisesta askelmasta sitäkin enemmän. On se somaa tulla kotiin oikeita portaita pitkin!


Oven kahvakin tuntuu olevan ihan eri tavalla ergonomisella korkeudella nyt, kun jalan alla on suunnitellulle korkeudelle tehdyt portaat. Kauppakassit mahtuu laskemaan oven viereen oven avaamisen ajaksi - ihan tuntematon ylellisyys sekin ollut tähän saakka. Puhumattakaan sitä, että tänä jouluna saan vihdoin alkaa suunnitella jouluisia asetelmia portailleomaksi ja vieraiden iloksi. Olettekos muistaneet olla moisista pikkuseikoista onnellisia, te pitkään omia portaita kulkeneet?


Kaikille ei ihan suoraan avaudu tämä uusin ilonaiheeni. Töissä hihkaisin työkaverille, että oon niin mielissään kun meillä on portaat! Tyyppi jäi hiukan hitaasti katsomaan, ilmeisesti odotti jatkoa. Sitä, että mikä se hienous sitten oli. Ymmärsi toki kun selitin, totesi vain miettineensä, että pitäisikö tuohon ryhtyä säestämään, että oon niin onnellinen, kun meillä on talon takana tikapuut. Mitä myötäelämisen taitoa!

Portaiden valmistuessa ulkona intouduin hiukan valaisemaan sisätiloissa, kun on alkanut tuntua jo vähän joululta. Isompia valosarjoja ja -systeemejä en ole osannut vielä laittaa muualle kuin portailla olevaan isoon lyhtyyn (joka nökötti siinä jo ennen kuin portaat olivat edes kokonaan valmiit - oli ihan pakko), mutta vuosia sitten tekemääni risukranssiin kieputin yhden patteritoimisen valosarjan. Patterikotelon saa kivasti piiloon hattuhyllylle.


Ompeluitakin on tullut useampia tehdyksi, mutta ovat ehtineet livahtaa käyttäjilleen nopeammin kuin kamerani on suljintaan räpsäyttänyt. Yksi kolttu kuvattiin ennen käyttöönottoaan, muiden kuvat odottavat edelleen sellaista maagista hetkeä, jolloin olisi yhtä aikaa sekä luonnonvaloa että vaatteessa puhdasta pintaa.


Mikä ihmeen kaamosmasennus, kyselee viisivuotiaamme.

Mekko omalla kaavalla, koko 104/110cm. Kangas... ööö... metsolasta? Tai sitten ei..

Tämä typykkä ei sellaisista perusta. Päiväkodissakin ihmetellään tämän tästä neidin supervaloisaa luonnetta, että miten voikin olla aina iloa pursuvillaan. Niin, miten voikin! Mekon värimaisema kuvastaa luonnetta erinomaisesti, ja sen kuin vahvistaa vain näiden kasvojen auringonpaistetta. Minkäs teet, jos elämä vain on niin hauskaa!

Otetaan me isommat mallia tästä asenteesta. On ihan OK katsella itseään puoli tuntia peilistä ja laulaa samalla olevansa maailman kaunein. Ei se ole keneltäkään pois - ainakaan, jos ei samalla lukitse vessan ovea ja varaa koppia itselleen koko ajaksi.

Neulatyynyarvonnassa onnisti muuten Kataa, joka kirjoitti:

"Oispa kyllä niin äidille sopivan värinen neulatyyny et vois päätyä pian joulupakettiin. Toki omakin neulatyyny kyllä tahtoo olla aina hukassa, joten ehkä sittenkin jäis omaan käteen, sitä ei koskaan tiedä jos edes sattus tällaisen kotiuttamaan."

Otahan, Kata, yhteyttä tosimummopostiin, osoitteen löydät oikeasta sivupalkista!

11 kommenttia:

  1. Voi, onniko oli kohdannut minua. Laitoin sähköpostia tulemaan :)

    VastaaPoista
  2. Mukava kun pääset koristamaan portaita, onhan se ihanaa :) Pirteä tyttönen pirteässä tunikassa, ihanan näköinen!

    VastaaPoista
  3. Voi, Onnea uusilleportaille :-)!!! Ihminen on sellainen, että kun jotain tovin kaipaamaansa saa, osaa olla tosissaan kiitollinen. Ja hieno tunika valoisalla tytöllä :-)!

    VastaaPoista
  4. Joo kyllä se vaan näin on että rakentaessa ne pienetkin valmistuneet asiat tuntuu tosi kivoilta. Meilläkin on tätä taloa rakennettu nyt neljä vuotta. Eka muutettiin alakertaan ja sitten huone kerrallaan rakennettu yläkertaa. Ja vieläkin on keskeneräistä. Ja aina kun joku huone tai jokin ihan pienikin juttu saadaan valmiiksi, olen ihan innoissani. Jee mulla on nyt tässäkin ikkunassa listat :) Ja sitten tietty kuvailemaan blogiin...

    VastaaPoista
  5. Onnea on toimiva koti - ja kyllähän se toimivuus alkaa sieltä ulkoa, eikö vain? Kauniit portaat teillä, pidän niistä! Ja tyttösen mekko on aurinkoa tulvillaan, niinkuin itse tyttökin. Ihania kuvia hänestä! :-)

    VastaaPoista
  6. Onnea portaista! Äkkiä se unohtuu, että hei, meillähän on portaat... Sitä vaan vaatii aina lisää. Tällä hetkellä odotan, että saatais takaparveke/kuisti valmiiksi joskus :)

    VastaaPoista
  7. Muistan tuon tunteen, silloin kun meidän uuteen taloon tuli portaat kuormalavojen tilalle. Liian kauan oltiin ilman... Arjen luksusta, kauniit portaat!

    VastaaPoista
  8. Ou jee, jihuu! Onnea portaista! Kyl ny mummelssonin kelpaa!��

    VastaaPoista
  9. Ymmärrän täysin porrasilosi :D Juuri tänään mietiskelin, että ehkä meille ensi vuonna tulee taas portaat. Meillä siis vanha talo ja ulkovuoriremontti, periaatteessa portaat olisi voinut tehdä tänä vuonna, mutta kiireisemmät ulkovuorihommat vei voiton. Ensimmäisen kuvan tyyliin mennään siis vielä tämä talvi.

    VastaaPoista
  10. Jee, kannattaa noista portaista ollakin iloinen. Monien asioiden ihanuuden huomaa vasta, kun se jokin on hetken puuttunut. Mä rakastuin pari viikkoa sitten pyykinpesukoneeseen. Uuteen sellaiseen, joka saapui, kun edellinen hajosi. Rakkaus oli rajatonta, koska uuden saapumiseen meni VIIKKO. Oikeasti ihan lyhyt aika, mutta pyykin kannalta aika jäätävän pitkä aika. Alkoi olla jo ihan orpo olo, kun mietin, että pitääks mun oikeesti kaivaa joku pyykkilauta esiin ja alkaa käsipyykille. ;)

    VastaaPoista
  11. Onnea portaista, komiat on! Tykkäisin itekin lakaista lunta tommosilta. Meillä ei ole eikä tule minkäänlaisia - valesokkeli ja sitärataa...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.