keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ulkoa sisälle


Kesä alkaa ihan oikeasti olla so last seasonia. Olisi asennoiduttava syksyyn ja talveen.








Kovin on kuuraista. Yöllä on ollut pakkasta useampi aste, ja luonto oli aamulla valkoisen hunnun peitossa. Pimenevien iltojen iloksi nappasin Biltemasta muiden ostosten sekaan muutamia pikkuruisia aurinkokennovalaisimia, jotka näkyvät pimeässä kivoina pikkutuikkuina. Näissä tuo valon väri vain on ihan liian sininen, joten reilun euron hinnasta huolimatta en ole näihin erityisen ihastunut. Kuka se tietäisi, mistä tällaisia halpistuikkuja saisi vähän lämpöisemmässä sävyssä?


Monena vuonna olen katsellut pihlajanmarjasatoja siihen malliin, että jokohan kokeilisi tehdä niistä pihlajanmarjahyytelöä.. vielä on tekemättä.  Voisin kuvitella sen maistuvan hyvältä riistalihan kanssa.


Ulkoisista kuvista voisi päätellä, että täällä siirrytään hiljalleen sisäisiin duuneihin. Kylmä ja märkä maa ei oikein houkuttele kivenpyörittelyyn, vaikka uskon sitäkin vielä olevan edessä tälle syksylle. Yhden tilaustyön kuitenkin uskaltauduin jo ottamaan vastaan, kun kyse oli vain yhdestä tunikasta. Monta monituista iltaa sen kanssa kuitenkin meni, ja ompelu tapahtui en-edes-muista-monessako pätkässä. Pääasia kuitenkin, että tunikasta tuli sellainen kuin oli tarkoituskin!



Omasta kuurankukkapaidasta jäi palanen joustista yli viime talvena, ja hetken mielijohteesta ompelin siitä legginsit tytölle. Meillä taitaa harmaa olla se kuuluisa uusi musta!



Kokeilinpa minäkin käyttää ennakkoluulottomasti collegehousuja, kun töissä oli yksi hauska tähtikuosihousu tarjolla. Monesti en niitä kuitenkaan osannut käyttää, kun olen niin farkkuihin ja legginseihin tottunut. Lopulta leikkasin housuista ulommat sivusaumat auki, lätkin 128-senttisen collegekaavani siihen palasten päälle ja leikkasin. Pian oli pojalla tähticolleget, jotka kieltämättä näyttävät hurjan paljon paremmilta pojalla kuin minulla.



Housut ovat kapoista mallia kuten meillä aina, ja kuosinsa puolesta menevät molemmille nuoremmillekin sitten aikanaan - jos niistä on mitään jäljellä enää sitten.


Taannoisen käsivarsinaulatyynyarvonnan voitti muuten Kadrosh. Laitatko yhteystietojasi sähköpostiini, niin saan neuliksen matkaan! Tosin eihän sitä ole vielä ommeltukaan, joten vielä voit vinkata lempi- tai inhokkiväristäsikin, ja sikäli mikäli minulla on toiveisiisi sopivia värejä tarjolla, voin ommella toiveidesi mukaisen. 

Hei muuten, kertokaapa te karjalaiset ja siellä päin kulkeneet hyviä vinkkejä, minne tällaisten tosimummojen kannattaa siellä päin kulkunsa suunnata! Tiedossa on viikonloppu ihan omaa aikaa Joensuussa, ja kaksi hyvin samanlaiset mielenkiinnon kohteet omaavaa frouvaa kaipailee vinkkejä hyvistä kohteista. Isot kirpparit, Jukan antiikki, Sarustiikka ja Romuritari on jo muistissa, onko muuta?

7 kommenttia:

  1. teilläpä onki sitte enemmän talven tuntua ku meillä,vaikka ollaan pohojosemmassa ;)
    pihatyöt täyttä päätä käynnissä :P

    VastaaPoista
  2. Kauppaneuvoksen kahvila Taitokorttelissa on suositeltava lounas- ynnä kahvittelupaikka. Taitokortteli muutenkin on käymisen arvoinen. Linnunlahden huvila kannattaa käydä katsomassa, sisälle sinne ei pääse mutta miljöö on jo tarpeeksi. Punaisen ristin Kontti:in kannattaa tutustua, sieltä tekee välillä löytöjä ja Joensuussa se on melko suuri. (ja siisti) Prisman viieressä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin mies puhellut tuosta pihjalanmarjahyytelön teosta, mutta vielä tekemättä. Kuten omppuhillokin muuten, sitä nyt sentään ollaan yleensä tehty. Kummasti vaan kaikki puuhommat ja remontti pikkulasten ohella vie kaikki mehut... Kivan näköistä tähticollegea muuten!

    VastaaPoista
  4. Minähän en oo karjalaista nähnytkään, mutta sen voin sanoa, että se hautuumaiden viereinen kirppis oli ihan jäätävän kokoinen. Sinne, sanon!

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana tunika, niin nätit olkaröyhelöt:-)

    VastaaPoista
  6. Todella kauniita nuo kuuraiset kuvat. <3 syksy

    VastaaPoista
  7. Vau!!! Mäkö olen voittanut!! Nyt vasta huomasin :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.