maanantai 6. lokakuuta 2014

Päkätissään


Olipa taas se aika vuodesta, kun kaksi samoihin asioihin höpsähtänyttä rouvaa pääsi toteuttamaan unelmiaan valitsemaansa kotimaiseen kaupunkiin. Tällä kertaa tutustuttiin Joensuun tarjontaan, ja viikonloppua voisi kuvailla onnistuneeksi ja erittäin virkistäväksi. Lähdimme tyhjällä farmaripakulla matkaan, ja lauantaina varoittelin puolisoa tällaisella kännykkäräpsyllä:


Perjantaina saavuimme iltasella kaupunkiin ja asetuimme aloillemme. Ehdimme käväistä keskustassa syömässä ja rentoutua vaakatasossa sen illan ajan, ja voimien keräys olikin tarpeen, sillä lauantai oli täysi "työpäivä". Hotelliaamiaisen voimin aloitimme lauantaipäivän ajamalla Romuritariin, ja voi sitä huokailua. Unelma isommista kotineliöistä oli siinä paikassa harvinaisen vahvasti läsnä, sillä sieltä jos jostain löytyisi sitä, millä niitä neliöitä olisi ilo täyttää.


Näitä pieniä kotineliöitä päätin täyttää pienillä asioilla. Poikien huoneesta puuttuu yöpöytä sängyn vierestä, ja isommalta pojalta säilytystilaa tärkeille pikkutavaroille. Tästä laatikoston raadosta saamme niitä molempia. Ai että minä ihastuin näihin vetimiin! Laatikoston lakkapinta vain kaipaa totaalista muutosta, ja yksi kansilevykin tähän on saatava.


Ja koska olen laatikkohöpsö, en voinut jättää tätäkään puulaatikkoa enää Ritarin linnaan, vaan se oli tuotava kotiin. Nyt tarvitsee enää miettiä, mihinkäs minä tätä tarvitsinkaan.


Toistaiseksi laatikko palvelee kenkähyllynä. Aika paljon kauniimpi kuin kaupan hyllyt, ainakin minusta. Vielä kun löytäisi toisen saman kokoisen laatikon, niin jopa olisi kengillä komea kerrostalo!



Kyseinen ritari lienee tottunut kaltaisiini hörhöihin, kun ei sen ihmeemmin näyttänyt kummastuneelta, vaikka olin juuri ilmoittanut haluavani ostaa kaltoinkohdellun lankunpätkän.


Sellainen löytyi, ja sen käyttötarkoituskin selvinnee aikanaan. Aika hieno kaupanpäällinen, vai mitä!

Ystäväni korjasi parempaan talteen pöydän, jota minäkin olin katsellut sillä silmällä jo ennen reissuamme Romuritarin nettisivuilta, mutta jonka totesin auttamattomasti liian suureksi olohuoneeseemme.Onneksi voin aina kyläillessä tervehtiä tätä!


Tässä kuvassa on kaksikin asiaa jotka kiusaavat mieltäni. Puusohva olisi aika soma, jos omistaisi sille hyvän paikan, ja mustapohjainen koulutaulu saisi mieluusti löytyä meidän töllimme seinältä - olkoonkin vaikka kuinka kulunut idea.



Keskustaan palatessamme aloitimme kierroksen Jukan antiikista, josta ei mitään suurta lähtenyt mukaan, mutta jotain pientä kuitenkin. Löysin eräästä kattilasta juuri samanlaisia keskikokoisia lusikoita ja haarukoita, joilla itse olen lapsena kotipöperöitä syönyt, ja nyt löysin sellaisia meillekin. Nostalgista! Noin muuten Jukan antiikki ei ehkä ollut ihan tämän ikäisten sisustajien suhteen ajan hermolla, vaan paikasta löytyi enemmänkin sellaista "hienoa antiikkia", jonka arvoa me juntit emme ymmärtäneet.

Niskakarvat pystyyn (positiivisessa mielessä) nostattanut putiikki oli puolestaan Sarustiikka, joka herätti myös valtavan pintakäsittelykuumeen, kun valikoimista löytyi näitä ihania Jeanne dArc Living -kalkkimaaleja koko värikartan pehmeässä värikirjossa. Maalattujen mallihuonekalujen innostamana tartuin tällä kertaa mustaan. Odotettavissa on upeaa mattapintaa, ja hyvä kun pystyin olemaan ryhtymättä maalauspuuhiin hotellihuoneessa!


Etukäteen nettiurkintaa harjoittaessamme emme olleet sellaista kauppaa hoksanneetkaan kuin Wihonen, mutta onneksi se löytyi sattumalta. Wihosella oli kaikki tuotteet puoleen hintaan, ja se avasi silmät katselemaan ihan uudella tavalla valikoimia. Monenlaista pientä lähti matkaan, mutta yllättävin ostos oli ehkä tämä omituisen värinen uusvanha laatikko. Niin no - se on laatikko. Ei niinkään omituista.


Toinen ihana oli unelmanpehmeä ja lämmin tähtipeitto, jonka suojiin aion naamioitua kylminä ja ankeina päivinä. Varmasti tulee heti parempi mieli!


Siellä se nyt sohvalla odottelee, olisiko jo paha päivä, että pääsisi lämmittämään.

Kodinonni on Prismasta, sielläkin piti käydä...
Lauantaina illalla olo oli väsynyt mutta onnellinen. Takana oli ainakin seitsemän tunnin yhtäjaksoinen shoppailukierros, ja vaatiihan se jo kuntoa sellainen! Sunnuntaina hyvin nukutun yön ja jälleen sen tukevan aamiaisen voimin lähdimme valtaamaan alueen suurimmat kirppikset. Joen jättikirppis oli nimensä veroinen, vaikka ensiksi se näytti aika hillityltä jätiltä. Hetken edettyämme huomasimme kuitenkin, että kirppishän jatkuu vielä toisessa kerroksessa. Syrjemmässä keskustasta oli toinen suuri, Valintakirppis. Mainosti itseään Itä-Suomen suurimmaksi kirpputoriksi. Täytyisi päästä katsomaan jokainen, jotta tietäisi, onko näin.

Hauskimpia kirpparilöytöjä oli varmaan tämä lampun varjostimen ruosteinen kehikko, jonka ohitse jo kertaalleen pääsin, mutta jonka palasin vielä hakemaan, kun kuvittelin kuitenkin katuvani myöhemmin, jos jätän sen. 




Tiedä sitten, mitä kaikkea jännää tälle hämähäkille vielä keksitään.

Tämä pellavamekko oli pakko ostaa, vaikka se on itselleni liian suuri. Saisihan sitä jonkin verran muokattua pienemmäksikin, mutta tiedä sitten, viitsiikö. Kaunis koriste se on näinkin, ja koristeeksi sen pääasiassa ostinkin.


Hiukan jäi kaihertamaan Valintakirppiksellä komeillut käsinojallinen komea tuoli, jossa oli hyvä valkoinen maali ja vaalea kangasverhoilu. Hinta oli vain 32 euroa, joten siellä olisi nyt jotakuta paikallista tuunaajaa odottamassa edullinen aihio komealle istuimelle.

Kaikenkaikkiaan hieno reissu oli taas! Ensi vuoden matkakohdettakin jo suunnittelimme, ja ehkä suuntaamme seuraavaksi länteen. Voin lämpöisesti suositella vastaavia hörhömatkoja muillekin, ja vaikka reissun anti näyttääkin ulkopuolisen silmin aika aineelliselta, niin ei pidä väheksyä myöskään sen henkisiä hyötyjä. Kotiin palasi kaksi rentoutunutta äitiä ja vaimoa, päät täynnä uusia ideoita ja intoa. Kyllä taas jaksaa!

7 kommenttia:

  1. Oi, on sulla hyvät löydöt kyllä! tuola romuritarissa oliskin kiva joskus piipahtaa. Pitäisköhän suunnitella seuraavaa lomaa miehen kanssa sinne suunnille :D

    VastaaPoista
  2. Hyvät löydöt!! Laatikoista pidän itsekin, oli ne sitten pahvia,puuta tai muovia ;)

    VastaaPoista
  3. Ihania löytöjä - itsellä on paha taipumus "pelastaa" tuoleja ja hyllyjä/naulakoita.. paheensa kullakin. Juuri tänään kannoin kotiin viimeisimmän kirppislöydön. hih

    VastaaPoista
  4. pittää joskus asiasta tehen ajella sinne jojensuuhun ;)

    VastaaPoista
  5. Ai, sitä on käyty täällä meidän kaupungissa ostoksilla...ihania löytöjä ole tehnyt....se tuoli oli vielä tänäänkin siellä ostajaansa odottamassa.
    Yleensä, kun täällä noita muutamia kirppiksiä vain kiertää, niin ei tuo valinta ole oikein kummonen...vaatteitahan niissä on, mut jotkut hinnoiteltu tosi korkeelle....oikein hyviä "rompetoreja"ei ole...joskus vahingossa jotain kivaa löytää...ja Wihosellahan on tuo alennusmyynti ollut ainakin vuoden, sielläkin on törkeen kallista siitä huolimatta.
    Sulla jäi varmalla käymättä... Tavaratori,Uusiotori ja spr:Kontti ....Kontissa on paljon astioita , vanhaa arabiaa, ja huonekaluja...mut harvemmin vanhoja huonekaluja...tosi kalliita sitten.
    Mut niinhän se on, et ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella...miekin haluisin lähteä rauhassa koluumaan Kuopion kirpparit.
    Mukavaa viikon alkua.

    VastaaPoista
  6. Oi että mitä löytöjä! Hehh se on kamala se tunne kun on pakko ostaa ettei sitten kadu ostamatta jättämistä:)

    VastaaPoista
  7. Hyvältä kuulostaa! Tyttöjen viikonloppu tekisi kyllä taas gutaa täälläkin päin. Sellainen onkin meillä perinne suunnilleen kerran tai kahdesti vuodessa. Voi kun seuraava olisi jo lähestymässä. :) Ja ihania löytöjä teit!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.