keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Valeompeluksia ja muutama oikea...


Oikeasti en ole ommellut kuukausiin kuin jotain satunnaista ja nopeaa, mutta näyttäähän se hyvältä, kun kuvaa valmispaitoja. Ihanat turkoosit ötökkäpaidat molemmille pojille ostin töistä, mutta shortsit sentään ompelin itse.


Sopivan kokoinen pala turkoosia velouria oli kuin tilauksesta kaapissa, joten kangasostoksiin ei rouvan tarvinnut käyttää vähäistä aikaansa. 


Isommat shortsit ompelin uusimman (?) Ottobren kaavalla, ja projektin, pitkään kestäneen sellaisen jälkeen totesin palaavani omiin vanhoihin kaavoihini. Niihin olen kangistunut, ja niillä saa niin nopeasti sellaista mitä tarvitaan. Pienemmän miehen ötökkäshortsit on siis ommeltu omalla ikivanhalla aina-yhtä-hyvällä luottokaavalla. Hämyrin kuva on tulostettu netistä ja leikattu kalvolle sabluunaksi. Hyvin näyttää Donnon ruskea kangasväri asettuvan velourin pinnallekin, vaikka vähän pelkäsin etukäteen, miten sen kanssa käy.


Fleecetakit olen myös joutunut osalle muksuista värkkäämään, kun tuli se toukokuinen jääkausi. Pahaksi onneksi toisesta vain puuttuu edelleen sellainen oleellinen osa kuin vetoketju. Esikoisen takkiin löytyi vetskari kotikätköistä. Fleece on Royal-tuotteelta, ja ilmeestä voinette päätellä, mitä mieltä neiti on tällaisesta hevostelusta.



Mutta kyllähän se niin on, että ulkona täällä on vietetty kaikki vapaa hetket. Pihalla on möyrästettävä, mikäli mielii joskus ihastella valmiimpaa pihaa. Valmista siitä tuskin tulee koskaan, mutta saattaa se muutaman vuoden päästä näyttää ainakin hiukan paremmalle. Tähän asti jokainen kesä on edistänyt projektia huimasti - paitsi se kauhea sadekesä 2012, kun pihalle ei voinut tehdä yhtään mitään. No, silloin maalattiin äkkikuurosateessa talon seinää - pahimmillaan kolmeen kertaan, kun ennustuksissa näkymättömät sateet yllättyvät vaaka-asennossa tuoreen maalipinnan.


Etupihan penkissä kukki ensiksi komeasti tuomi, nyt on pihlajan vuoro. Pihlajan alla kukkii särkynytsydän. Elämäni kukkarakkaus. Voiko tuollaista kaunotarta ollakaan!


Kaiken kukinnan ihastelun ohessa on kuokittu, möyritty ja lapioitu. Jokaista istutettua kasvista en tänne viitsi raportoida, mutta välillä on hyvä tehdä pientä tilannepäivitystä, jotta pystyn itse seuraamaan tulevina kesinä, mitä milloinkin on tapahtunut. 

Hopeahärkki kukkii

Idänvirpiangervo melkein-kukkii!

Lamoherukka pohtii, mihin suuntaan lähtisi. Ei osaa päättää, joten lähtee joka suuntaan. Loistavaa!

Paljon olen lähiviikkoina käyttänyt hyväkseni myös ikiomaa taimistoani. Eihän se ihan halpa ollut, kun siitä piti aikanaan tontin hinta maksaa, mutta ei sieltä taimetkaan kesken lopu! Minusta on tosi hauska käyttää pihanrakennukseen lähiluonnon omia lajeja. Kun niiden juurista siistii turhat salamatkustajat ja istuttaa kunnolliseen puutarhamultaan, menestyminen on takuuvarmaa, mikäli kasvupaikka vastaa lajin vaatimuksia.


Saniaiset pärjäävät aurinkoisellakin paikalla, kunhan kasvualusta on riittävän kostea. Kymmenkunta saniaista olen siirtänyt pihaan ja lisää aion siirtää, kunhan taas pääsen lapion varteen. 


Ne ne vasta komeita ovat, kunhan täyttävät kasvupaikkansa. Juurelle aion hakea vielä muita matalia luonnonkasveja, joita metsässäkin kasvaa saniaisten juurella. Mietin kyllä sitäkin, pärjäisikö rönsytiarella saniaisten varjossa. Jonnekin se pitäisi vanhasta tomaattikopista siirtää, jotta kopin saisi puretuksi leikkimökin tieltä.


Takapihan kiviaidan kupeeseen tehtiin pikaisesti myös yksi perennapenkki, jonka nimesin huolettomaksi perennapenkiksi. Huoleton se on siksi, että siellä kasvaa lähinnä sellaisia lajeja, jotka eivät kuole millään, joita olen saanut lahjoituksena ja joiden menetystäkään ei tarvitsisi päiväkausia surra.
 

Tätä penkkiä tuskin tarvitsee myöskään joka päivä olla kitkemässä, sillä lajit ovat itsessään sen verran vahvoja tyyppejä, että pitävät kutsumattomat kasvisvieraat pois jaloistaan leviämällä itse joka nurkkaan. Toisella puolella kiviaitaa vehreyttä sora-alueen reunaan tuo vasta istutettu suomentatar, jota siirsin viime syksynä kotimummolasta meille. Valkoisia kukintoja odotellessa!


Mutta työt kutsuvat taas tätä rouvaa! Pätkäsopimukseni sai jatkoa ja työt jatkuvat näiltä näkymin ainakin ensi talveen. Mitä sen jälkeen, sen aika näyttäköön. Eletään nyt hetki kerrallaan ja nautitaan siitä!

7 kommenttia:

  1. Minä sitten niin tykkään näistä sinun pihapäivityksistäsi! :) Meillä kun painitaan myös jo kuudetta kesää tuon pihan kanssa. Siinä olet oikeassa, että valmista ei koskaan tule - eikä kai pidäkään. Mutta valokuvista sen sitten huomaa, että onhan sitä edistystäkin tapahtunut, vaikka koko ajan tuntuu vain, että tekemättömien töiden lista kasvaa! :) Tsemppiä sinne ja ihana on tuo särkynyt sydän!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että kaikki eivät haukottele tylsistyneenä, kun suollan jatkuvasti lisää kasvikuvauksia! ;)

      Tsemppiä sinnekin pihatouhuihin! Mukavaa ja joskus jopa palkitsevaa puuhaa! :D

      Poista
  2. :D Minä tulin kokeilleeksi saman shortsikaavan ja oli muuten työläs! Valmiiksi saatuani lapsi tietysti ilmoitti 3,5-vuotiaan päättäväisyydellä että olen ommellut vauvan housut ja hän ei käytä noin lyhyitä. Joo, ei sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua :D Minä en ole pojalle noita vielä edes tarjonnut.. saa nähdä mikä täällä on tuomio. :D

      Poista
  3. Kivat shortsit! Pihahommissa en ole erityisen hyvä, saati asiaan paneutunut. Mutta kivalle siellä alkaa näyttää.

    VastaaPoista
  4. päätäni pyörittelen tuosta puutarha-touhusta! Ja ihailen valtavaa intoa,on teille tulossa upea piha sitten aikanaan! jatka samaa rataa,niin puutarhassa kuin siinä ompelussakin ;) minä tyydyn ihailijan ja ihmettelijän osaan :P

    VastaaPoista
  5. Hienot pöksyt ja paidat. Meidän unohdetun huolettomassa penkissä juurikin tiarella viihtyy oikein hyvin saniaisten varjossa. Mökillä ovat suorastaan karanneet omatoimisesti etsimään niitä saniaisia ja lemmikkejä.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.