torstai 15. toukokuuta 2014

Kasvisratsia


Ilmassa on hitunen malttamattomuutta. Aina kun ehdin, käyn kykkimässä pitkin pihaa ja tarkastelen, mitä nousee ja jääkö joku viime kesänä istutettu kasvannainen elottomaksi. Toistaiseksi näyttää oikein hyvältä. Jopa herukkapensaat, joiden ympärillä oli talvella jääkenttä, tekevät pontevasti lehtiä.

Turkestaninmaksaruoho

Rinneangervo

Hopeahärkki

Hopeatoppo

Särkynytsydän

Viime syksynä maahan häthätää tökityt sipulitkin ovat ainakin osittain nousemassa mullasta. Vielä kun muistaisi, mitä ne ovat. Värililjaa siellä oli ainakin, ja jotain tulppaaneja.. Tämä on ehkä lilja nimeltä "Mapira".


Jännä juttu, että olen jostain syystä aina kuvitellut puutarhanhoidon ja kaikenlaisten kasvien kasvatuksen suoranaiseksi salatieteeksi. En tiedä oikein miksi. Olenkin aivan ihmeissäni tajuttuani, että hei, tämähän saattaa onnistua minultakin! Ei tarvitse kuin ottaa selvää, minkälaisessa maassa mikäkin kasvaa, tehdä niin kuin ohjeistetaan ja odottaa tuloksia. Ei siihen tarvitakaan kuin ympärivuorokautista raatamista, hiukkasen opiskelua ja taas lisää raatamista. Vähänkö helppoa! 

Lamoherukka
Joku saatu maksaruoho - mikähän?

Kaukasianmaksaruoho


Että kasvien ja kivien yhdistelmä voikin näyttää hyvälle! Huolimatta siitä, että nuo kivet ovat ihan äärimmäisen raskaita, työläitä ja ärsyttäviä, pidän niistä. Mutta kyllä niiden onkin syytä näyttää hyvälle kaiken sen raatamisen ja selän särkemisen jälkeen, mitä niiden eteen viime kesänä kärsittiin. Tulossa olevaa kesää en uskalla ihan vielä edes ajatella.


Mitähän tuo mehitähti meinaa, alkaako se rumasta ulkomuodostaan huolimatta vielä kasvamaan vai pitäisikö siitä saksia nuo ruskeat ruusukkeet pois?

Sisälläkin olen ehtinyt hitusen touhuamaan, jos ei muuta niin vaihtamaan vähän järjestystä.



Keittiössä mikro sai häädön vanhalta käytännölliseltä paikaltaan, sillä se on kauhean ruma, ja särkee silmiä joka kerta, kun sitä katson. Harmi että se on niin hyvä mikro. Muuten vaihtaisin sen heti. Nyt se kuitenkin meni työpöydän nurkkaan välitilaan, josta se iskee vähemmän näköön, ja tilalle pääsi leipälaatikko ja vähän turhakkeita. K-raudan korkeassa betoniruukussa kasvaa kääpiökissus.

Olohuoneessa ulkoisten ilmojen lämpenemistä odottaa komea kelloköynnös, joka saattaisi kuulemma olla jopa monivuotinen, jos sille löytyisi sopivan viileä talvehtimispaikka. Harmi, ettei meillä ole vanhaa pappilaa lasiverannalla. Tässä olisi hyvä syy hankkia sellainen.


Petunioita ostin myös odottamaan kun halvalla sain. Ne ovat siitä ihania, että menestyvät paahteisella etupihallamme, kun vain muistan kastella riittävästi.


Kaapelikela odottelee edelleen pihapöydäksi muuntumistaan. Töihinlähtö ei ainakaan yhtään nopeuta näitä projektien etenemisiä, mutta kaikki kyllä tulee valmiiksi ajallaan, joten yritän olla stressaamatta sellaisista. Sitä paitsi pitäähän kissalla tähystyspaikka olla, ja siihen tuo kela on mitä mainioin!
 

Ompelukone kävi taitavien käsien huollettavana, kun polvinostimen kiinnityskohta alkoi reistailemaan. Nyt se olisi kunnossa taas, ja kenties lähiaikoina pääsenkin kesävaatteita tekemään. Eikös ensi viikolle luvattukin jo lämpenevää...

5 kommenttia:

  1. Mainiolla alulla on siellä kasvit :)

    VastaaPoista
  2. Samanmoisia täälläkin harrastetaan. Joka päivä pitää tehdä vähintäänkin yksi kierros puutarhassa ja tutkia jokaisen puskan silmut, josko olisivat edes vähän auenneet. :-) Eilen hihkuin, kun mustaherukassa on jo kukkatertutkin näkyvillä. Tänä keväänä sain vihdoin istuttaa himoitsemani luumupuun ja nyt odotan jännityksellä sen kukintaa. Pienet on työssäkäyvän äitiliiniin ilot. ;-)

    VastaaPoista
  3. oot sinä melekonen viher-peukalo :) Mulla se peukalo on niin käsityö kuin tuossa puutarha-puolellakin keskellä kämmentä ;)

    VastaaPoista
  4. Eikös ookkin parasta tiirailla kukkapenkkejä, että mikä mistäkin nousee! Viikonlopun poissaolon jälkeen piti tänään tarkkaan kaikki kiertää :)

    VastaaPoista
  5. Piha on kyllä kokenut melkoisen muodonmuutoksen! Hyvältä näyttää, niin sisällä kuin ulkona :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.