Ompeluita sekä muita

Taas on tilkkuja surruutettu pitkiksi jonoiksi.

Keltaisia ja mustia kankaita oli kertynyt peitoksi asti, ja tämä on seurausta siitä.

Jotta ei olisi ihan niin harmonisesti vain kelta-mustaa, sujautin mukaan pari kukkapalaa, joissa pilkahtelee punaista mausteena.

Tässä peitossa, joka muuten löytyy täältä, ei aikaisemmista poiketen olekaan taustapuoli fleeceä, vaan trikoota. Reunat on kantattu resorilla. Mustalla, tottakai.

Yhdestä napakasta, omituisen värisestä puuvillaneuloksesta ompelin puseron. Vilkaistuani vaatehuoneeseen totesin, etten tarvitsekaan tätä. Ja nyt minä lupaan, ihan tosissani, että käyn tämän viikon aikana läpi koko vaatevarastoni, ja laitan kiertoon ne, jotka ovat siellä vain viedäkseen tilaa. Inhoan, inhoan, inhoan ylitäysiä koreja!

Puseron väri on vaikea kuvattava. Se näyttää aina vähän väärältä. Mutta jotain marjapuuron punaisen, nuden, persikan ja ties minkä kukertavan väliltä se on. Näin ammattimaisesti ilmaistuna.

Huiveja sentään vielä vaatehuoneeseen mahtuu, varsinkin sellaisia näppäriä ja nättejä. Aikaisemmin ompelin ihanan ohuesta, mutta kaksinkertaisesta raitapellavasta (onkohan se pellavaa, en tiedä) tunikan ja nyt tein kankaanlopusta tuubihuivin. Tällaiseen huivikäyttöön tuo kangas on mitä mainioin, koska tuo kankaan kaksinkertaisuus tekee siitä ihanan muhkean. Korkeutta huivipalalla oli n.60cm ja leveyttä yksi kankaanleveys, noin 150cm.

Jouluverhotkin sain viimein pois ikkunoista, kun Ellos lähetti kauniit perusharmaat verhot niiden tilalle. Ihan tavallisia harmaita meillä ei ole vielä ollutkaan, ja kun nuo sain ikkunaan, ihmettelin kyllä, miksi ei. 

Samalla reissulla, kun hain verhot, sain mukaani myös Jotexilta lähetetyn ihanan tähtimaton. Minä niiin tykkään siitä!

Eteisessä on taas puulaatikko vähän vaihtanut paikkaansa, ja toimittaa nyt pikkupöydän virkaa peilin edessä. 

Kiilakorkoiset odottavat lämpöisempiä ilmoja - oikeasti, vihaan näitä pakkasia ja alati kylmiä sormia ja varpaita niin, että rompostelen kaupassakin toppapuvussa Kuomat jalassa. Huippukeksintö nuo Kuomat, kun ei vain liiaksi peiliin katsele!

Keittiön pöydällä nököttää kaksi Matrolightin lamppulaatikkoa. Ne tulivat meille eilen testiin Honkkarista, ja jahka tässä päästään niitä koeroikottamaan pöydän päällä, niin nähdään, miltä ne alkaisivat siinä näyttää. Eivät ne ainakaan yhtään liian suuria ole, mutta luonnossa silti paljon isompia kuin olisin mittojen perusteella olettanut!

Mikäli päädymme kiinnittämään kattoomme juuri nämä kuupat, saavat Honkkaria ehdotelleet Anonyymit lähestyä sähköpostitse ja kertoa osoitteitaan, jotta saan lahjukset liikkeelle. No mutta ensiksi kokeillaan, onko nämä ne meidän valot. Ulkomuoto ainakin on aivan ihana! Joka tapauksessa kiitän jo nyt kaikkia vinkanneita - niin paljon kauniita valaisimia, niin vähän paikkoja niille! 

Ps. Joudun ehkä poistamaan anonyymi-kommentointimahdollisuuden kokonaan, koska blogiin on alkanut tulvia jatkuvasti enemmän englanninkielisiä roskapostikommentteja.