lauantai 26. lokakuuta 2013

Sometime ja muita huteja

Tällaisena päivänä, kun kurkussa tuntuu se ikävä ensiaavistus lähestyvästä flunssasta, ei voi tapahtua mitään suuria. Positiivisia ainakaan. Ainakaan yleensä. Tai minulle. On siis varsin sopiva päivä esitellä muutama huti, joiden ei alunperin lainkaan pitänyt olla sellaisia.

Tämä uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä ollut puseromalli oli heti lehden ensiselaamisen jälkeen julkaisun ainoa malli, joka tuntui siltä, että se täytyy ommella ensi tilassa.


Ihan kiva malli se on näin kuvasta katsottuna edelleen, mutta koska en vaivautunut pahemmin mittailemaan kaavaa enkä muutenkaan suonut ajatusta muulle kuin kappaleiden konemaiselle leikkaamiselle ja yhteenompelulle, ei lopputulos ole sellaisenaan käyttökelpoinen.



Hihan mitta on kiusallisesti hitusen lyhyen tuntuinen, ja koska ranneke on väljä, se tuntuu vajaamittaisena todella kummalliselta. Luotin tyhmänä lehden mallikuviin, joissa pitkäraajaisen mallin päällä hihan mitta oli valuvan pitkä. Pitäisihän rouva pukuompelijan arvata, että vaatteita on muokattu malleille sopiviksi, sillä kukapa ryhtyisi ompelemaan vaatetta, joka jo mallikuvassa näyttää siltä, ettei istu kantajalleen lainkaan?

Samoin etukappale kiristää sekä leikkaussaumasta että pituussuunnassa. Koska kankaani ei jousta yhtään, ei tässä paidassa paljon kumarrella tai kurkotella.


Onkin muokattava tätä aika radikaalisti tai luovutettava samantien. Jos tätä mallia kokeilette, suosittelen käyttämään pelkästään joustavia kankaita. Raskas ja kauniisti laskeutuva viskoositrikoo voisi olla aika hyvä vaihtoehto. Tämä EK:n paloista hankittu himmeästi raidallinen, vaaleanharmaa satiini ei ollut sitä.

No mitäs sitten. Kuopukselle haalarihousut. Mokoma on kasvanut kaikista aikaisemmin ompelemistani ulos, ja niinpä piirsin koossa 92 ne kuuluisat Ottobren Mustikat. 


Paha vain, että jätin laiskuuttani muokkaamatta kaavaa, ja niinpä pojalla on nyt haalarihousut, joissa leveyttä on liiankin kanssa (vaikka kavensinkin jonkun sentin), ja selässä taas pituutta liian vähän. Sentään lahkeiden pituus on sopiva, kun vähän niitä kaavasta lyhensin.


Kankaana on vaihteeksi Ralliraitaa, jonka tilasin Saijalta - eli Royal-tuotteelta. Melkoisen konstikas kohdistettava tämä raitainen vekkuli, sillä jos nämä raidat neulaa kohdakkain molemmista suunnista, onnistuvat ne silti karkaamaan hiukan limittäin oikealta puolelta. Kun lopulta viimeisissä saumoissa päätin kokeilla niin, että annoin alapuolen kulkea vähän yläpuolta edellä, olivat raidat just eikä melkein kohdakkain valmiissa tuotoksessa.


Kolmas huti, olkaat hyvät.  

 

Kaunis, jalan alla niiin pehmeä, karvainen mattouutuuteni, jonka kävin lasten kanssa aamupäivällä hakemassa matkojen päästä. Paha vain, että hänen korkeutensa on niin muhkeaa, ettei ovi mahdu aukeamaan, jos maton asettaa siihen kohtaan lattiaan, mihin maton voisi olettaa kuuluvan. Siksi sitä on pidettävä noin tyhmästi kiinni sängyssä - tai vaihdettava se toiseen huoneeseen. *murinaa* Ja minä kun olen haaveillut tällaisesta harmaabeigestä pehmomatosta makuuhuoneeseen jo ainakin vuoden. Jos joskus vielä rakennamme talon, täytyy ovien olla korkeammalla. Nih.

Taimista tein vielä kaksi tilausmekkoa sillä systeemillä, että jos lopputulos miellyttää alkuperäistä mekkohuhuilijaa, hän saa nämä ostaa, mutta mikäli ei osu eikä uppoa, laitan nämä myyntiin blogin myyntisivulle. Ei tarvinnut, sillä mekot lähtivät sinne mihin ne alunperin olivat menossakin. Niin, nämä ovat tämän postauksen ainoat ei-yhtään-hutit!


116-senttinen on lyhyempi malli kankaan vähyydestä johtuen, enemmän tunikapituinen. Helma pussittaa resorin suosiollisella avustuksella. 86-kokoinen taas on ihan oikea mekko levenevällä helmalla. Molemmissa on puolikkaat taskut, jotka loppuvat sivusaumaan.


Mekot ehdin pussittaa ja postittaa ennen kuin muistin ottaa niistä blogia varten kunnollisia kuvia, joten minulla on niistä vain nämä pikaräpsyt, jotka lähetin tilaajalle sähköpostitse. Saatte nyt tyytyä näihin, sori vaan!

Sitten on vielä teknisiä ongelmia. Blogissani ei ole enää aikoihin näkynyt lukijalistausta, pelkästään teksti "uskolliset urkkijani", ei vasemman yläreunan haku-laatikkoa, eikä myöskään oikean yläreunan "kirjaudu sisään" -linkkiä. Kadoksissa ovat myös muut ylärivin tekstit, jotka sieltä on tähän saakka aina löytynyt. Ne muokkausjutut. Uusi tekstikin täytyy aina aloittaa luikertelemalla jonkun aikaisemman postauksen kautta kirjoitustilaan. Onko kaikilla näin, vai mitä ihmettä tämä oikein on?

Yritinpä vielä siihen uskomattomiin mittasuhteisiin paisuneeseen sosiaaliseen mediaankin perinpohjin epätoivoisena liittyä. Olen nimittäin todennut, että harmittavan monilla firmoilla ei välttämättä ole oikeita nettisivuja lainkaan, on vain Facebook-sivut, joissa kerrotaan tärkeät uutiset, esitellään uutuustuotteet, kerrotaan aukioloaikojen muutoksista janiinedelleen. Samoin moni arvonta menee sivu suun, koska ne järjestetään siellä somessa.  Jos et kirjaudu, et näe kaikkea. Etkä voi kysyä mistään mitään muuten kuin soittamalla. Ja kuka nyt mihinkään soittaisi, jos nilkoissa kiljuu apinakvartetti. Eläköön sähköpostit sun muut äänettömät yhteysmuodot. 

Niinpä siis ryhdyin rohkein mielin luomaan itselleni profiilia, mutta melkein ensimmäiseksi olisi pitänyt tietää, "Onko Tosimummo todellinen organisaatio, aate tai tapahtuma?" No jaa, ehkä se on aate. Vai mitä ajattelisitte? Lopulta tein itselleni blogiin perustuvan profiilin, jonka käyttöä kokeilin pikaisesti ja totesin sen olevan jotain aivan muuta kuin se, minkälaisia naamakirjoja olen tuttujeni nähnyt käyttävän. Tässä mallissa ei ollut mitään, minkä kautta olisin voinut merkitä seurattavikseni niitä firmoja, joiden asioista alunperin olin kiinnostunut. Myöskään sellaista.. öö.. etsimis-ikkunaa ei ollut missään. Nyt olin itse se firma. Firmoille, tai tässä tapauksessa aatteille, luodaan ilmeisesti aika erilaiset systeemit kuin oikealla nimellä kirjautuvalle yksityiskäyttäjälle. Poistin tunnukset ja sanoin Tosimummon modernille naamakirja-identiteetille hyvästit. 

Sitten kokeilin oikealla nimelläni, vaikka olen aina ollut sitä vastaan - en nimeäni vaan sillä surffaamista vastaan.. Blogi istuttaa minua aivan tarpeeksi koneella, en halua olla tässä yhtään enempää kuin nykyään. Yritin olla uusine tunnuksineni mahdollisimman huomaamaton, sillä olen niin itserakas, että pelkäsin heti jonkun haukansilmän huomaavan minut ja kutsuvan kaverikseen (siinä tapauksessa tulisi toinen ja kolmaskin kaveri, näin olen kuullut, ja lopulta notkuisin siellä kaikki illat tarkistellen, kuka on käynyt lenkillä, kuka käyttänyt lasta sairaalassa ja kuka kenties vähän leiponut, kun ulkona sataa). Haluan toki tietää, mitä oikeille tutuilleni kuuluu, mutta mieluummin kasvotusten. Eikä minun ole ihan pakko tietää tuoreeltaan jokaisesta leipomisesta tai urheilutuokiosta, jos ihan rehellisiä ollaan. 

Mutta vaikka kukaan ei osannut löytää minua, koska en esittäytynyt kenellekään enkä lisännyt mitään tietoihini, kyseli itse naamakirja heti asuinpaikkaani, perhesuhteitani, ystävieni sähköpostiosoitteita ja kaikkea muuta omituista, ja minulla nousi niskakarvat pystyyn. Heti olisi pitänyt myös merkitä, mitkä listalla mainitut elokuvat olen katsonut ja mistä musiikista satun pitämään. Ei, ei, ei. Olen kai liian vanhanaikainen, kun tunsin välittömästi olevani poliisikuulusteluissa. Kun en merkinnyt mitään asuinpaikakseni, siinä luki Helsinki. Jossain muokkaussivulla luki, että olen kirjautunut sisään paikassa "Helsinki" ja jotain numeroita. Ei voi olla totta. Äkkiä pois. Eikä pois pääsykään ole ihan yksinkertaista, sillä järjestelmä haluaa tietää, miksi haluan pois. Jos syyksi laittaa pelkästään "muu syy", pitäisi olla valmis myös kertomaan, mikä on se muu syy. Jos taas valitsen kohdan, jossa sanotaan, etten koe hyötyväni Facebookista, tulee alle heti ikkuna, missä kerrotaan vinkkejä Facebookin monipuolisempaan käyttöön, kuten kavereisen hakuun. Jos siitä huolimatta poistan profiilini, se aktivoituu heti uudelleen, jos kirjaudun sisään vanhoilla tunnuksillani. Ihan hullua, oikeasti.

Facebookissa on helpompi määritellä, kenen haluaa näkevän omat ajatuksensa ja kenelle haluaa lähettää viestejä, kun taas tällainen julkinen blogi on juuri sitä: täysin julkinen. Mutta tämä saa ollakin, koska tässähän ei ole lopulta mitään minusta itsestäni, ainoastaan eräästä Tosimummosta. Tämä on enemmän minun juttuni, kai siksikin, kun tunnen tämän maailman niin paljon paremmin, kun taas tuo toinen on minulle ihan vieras kokonaisuus. Olisin mielelläni nähnyt minua kiinnostavien firmojen uutiset tuoreeltaan ja osallistunut toisinaan kilpailuihin, mutta ehkä pärjään ilmankin. Mikäli joskus voitan ennakkoluuloni ja menen uudestaan Siihen Kirjaan, niin sitten on niin. Mutta toistaiseksi pysyn vanhanaikaisena ja poissa sieltä. Tulkaa kuitenkin katsomaan mummoa joskus tänne blogiin! ;)

40 kommenttia:

  1. Minäkään en voinut osallistua kaikkiin arvontoihin ja kilpailuihin koska en ole naamakirjaassa. Enkä muuten menekkään juuri samoista syistä. olisihan siitä jotain hyötyäkin, mutta olen myös vanhanaikainen. Kun tilaa kankaita ja lukee muutamia blogeja, käy sähköpostissa ja maksaa laskut, niin eiköhän siinäkin mene jo liikaa kallista aikaa koneen äääressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi liittyminen ei sentään ole mikään kansalaisvelvollisuus... ainakaan vielä...;)

      Poista
  2. Täältä löytyy myös yksi vanhanaikainen, joka ei ole, samoista syystä kuin sinä, liittynyt fb:hen! Jotensakin hurjalta kuullostaa kun sieltä ei edes pois pääse... Tuo sinun paitasi näyttää kauniilta, harmi jos se ei ole toimiva :( Ja haalarihousutkin ovat kivat, mutta eipä niitä huteja aina kuvista näekkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, on se aika pelottavaa että nyt siellä on minulle aina ovi raollaan...!

      Haalarihousut ovat kyllä käyttökelpoiset noinkin, mutta kovin pitkään ne eivät jalkaan mahdu, kun selkämitassa ei ole kasvunvaraa.

      Poista
    2. Profiilin saa kyllä poistettua ihan kokonaankin pienellä vaivannäöllä, jos tahtoo. =) http://tamapaiva.blogspot.fi/2011/12/facebook-tilin-deaktivointi-tai.html

      Poista
    3. Tai virallisempi ohje: https://www.facebook.com/help/www/224562897555674 Vaikka mitäpä se tili siellä haittaakaan, kun siellä ei kerran mitään ole. =D Ei tuo face mikään mörkö kuitenkaan ole, eikä vie aikaakaan yhtään sen enempää kuin sitä siihen itse päättää käyttää, eikä omia tietoja tarvitse antaa, vaikka niitä kyselläänkin. =) En muista, mitä tietoja siellä minusta on, kaupunki ainakin, mutta saahan nimien perusteella haettua vaikka puhelinnumerot ja kotiosoitteetkin ihan vaikka numeropalvelun kautta. =)

      Poista
    4. Kiitos neuvoista! Hätähousu ei ehdi ottamaan selvää tarkemmin kun jo häseltää. Mutta tosiaan, kun siellä ei ole kuin nimi, niin saapa se siellä periaatteessa ollakin, kun ei se mihinkään sieltä näy. Jos joskus innostun yrittämään uudellen, kun kerran lupasi atk-tukea, niin onpahan tunnukset jo tehty. ;)

      Poista
    5. Samaa mieltä Maikun kans, ei sielä tarvi aikaa kuluttaa yhtään enempää ku ite haluaa. :) Eikä omia asioitaan enempää kertoa ku haluaa. Kuvia ei oo pakko laittaa jne. Ehkä se alussa vähän saattaa koukuttaa, mutta äkkiä oppii kyllä, että se real life on jossain ihan muualla. :)
      ps. Et arvaakkaan mitä kaikkea sinustaki voi saada selville vaikka et facessa olekkaan.. ;D
      Rakkaudella
      -Sanna-

      Poista
  3. täällä on myös semmoinen vanhanaikainen... ich sag nein zu Facebook!!! ei vois vähemmpä kiinnostaa, ihan totta

    sinun "hutit" ovat kivoja :-)) et ole ainoa kenelle käy näin

    VastaaPoista
  4. ai niin, minun paneelipalkki toimii normalisti, eli kirjaudu sisään, uusi teksti jne.

    VastaaPoista
  5. Täälläkin yksi vanhanaikainen, joka on ajoittain harkinnut fb:hen liittymistä, kun joku oikein ihana kangas on mennyt ohi. Juurikin samaisista syistä ja periaatteista jättänyt sen vielä tekemättä. On meitä näköjään kuitenkin vielä, järkeviä? liittymättömiä.😊. Noista haalarihousuista... Minun yksinkertaiset aivoni ihmettelevät, kun muuallakin on puhuttu tuosta selkäosan pidentämisestä. Siis tä? Pelkkää takakappaletta, ei etukappaletta ollenkaan? Kuinka ompelu sitten onnistuu? Anteeksi nyt tyhmyyteni tässä asiassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No järkevyyteen en usko tuon liittymisen tai liittymättä jättämisen kuitenkaan liittyvän.. ;)

      Joo siis toki selkäosan pidennys tarkoittaa myös sitä etukappaleen venyttämistä, pitäähän niiden olla samassa mitassa. Jostain syystä tulee puhuttua vain selkäosasta, kai siksi kun etukappaleella mitta riittäisi muutenkin. Ihan aiheellinen kysymys siis, eikä lainkaan tyhmä! :)

      Poista
  6. Kysymysmerkäkien piti olla hymiöitä...

    VastaaPoista
  7. Ihana kuulla että meitä vanhanaikaisia löytyy ja ihan samoilla perusteluilla.

    VastaaPoista
  8. Juhuu! Onhan meitä sitten aika monta, jotka ei tuolla naamakirjassa ole, eikä ilmeisesti mene. Omat periaatteeni paljolti samat kuin sulla. Uskoisin koukuttuvani liikaa ja vieraantuvani mm. perheestäni kun illat istuisin vieläkin tiiviimmin koneella :)
    Mulla on kuvien latauksessa ollut ongelmia. Pitää kokeilla kaikki mahdolliset picasasta, omasta blogista ja koneelta ja joskus ei minkään kautta onnistu. Missä lie vika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli hankalaa jossain vaiheessa tuon kuvanlatauksen kanssa, keväällä joskus, mutta se lopulta ratkesi itsestään. Oli kai kyse jostain bloggerin puolelta tulleesta viasta, mutta joka tapauksessa yhtäkkiä kuvanlataus toimi taas normaalisti. :)

      Poista
  9. Pystyisikö ekasta muokkaamaan 3/4-hihoja, voisivat nääs näyttää kivoilta? Eikä TM:n hihat näin läträäntyisi tiskivedessä vaan ilme olis fresh aina vaan? Muihin muokkauksiin sun tietotaito lienee paras ratkaisu, tää oli tällanen imagollinen ajatus :P

    Voih mikä kokemus Naamarissa! Varmastikin eka kerta on hämmentävä, jos ei siellä ole tullut aiemmin pyörineeksi. Kuulin just tänään tyypistä, joka oli tehnyt profiilin naamakirjaan. Oli sitten yrittänyt kiinnostua matkailuvaunuista tai vastaavasta, mutta oikeastaan mainos olikin ollut aikuisviihteen ammattilaisia tarjoava. Henkilö oli sitten painanut tykkää-nappulaa ajatellen, että ihan kivaltahan tuo misu näyttää. Oli siinä sitten konservatiivisella työpaikkakahviseurueella ollut kommentoitavaa, että ihanko naamakirjaan liityit... Et päätynyt aikuisviihdesivuille, joten ihan onnistunuthan tuo käyntisi oli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä tuo pusero toimisi mainiosti 3/4 hihoilla, mutta koska etukappaleen poikkisauma kiristää sen verran reippaasti, on hihat vaihdettava kokonaan joustavasta kankaasta ommeltuihin tai tehtävä puserosta toppi.

      Poista
  10. Minä liityin joskus muinoin faceen, ajattelin, että sitä kautta saisi yhteyden vaikka niihin kadonneisiin koulukavereihin ja voisi kysellä silloin tällöin kuulumisia. Noh, mettään meni, sinnehän olisi sitten pitänyt kertoa mitä milloinkin teet ja analysoida vauvan vaipan sisällön väri ja hajukin... Ei ollut oikain minun juttu ei! Miehen töissä oli tullut ilmoitus, että henkilökunnan tiedotteet ovat luettavissa facessa. Olivat sit ilmoittaneet heti eteenpäin, eetä esim heidän palvelutiskin kuudesta henkilöstä vain yksi on facessa ha muut ei ole edes ikinä semmoista nähneet. Ettänäin.

    Mutta onneksi on meitä Mummon kaltaisia ketkä silloin tällöin bloggaa ja muistaa kaveria sähköpostilla niiden huutavien kakaroiden keskeltä!!

    VastaaPoista
  11. Täällä kans ilmottautuu yks, joka ei ole Facessa samoista syistä. Välillä on kyllä mäynyt mielessä, että pitääkö sinne kirjautua aivan sen tähden, että tietää, mitä omat nuoret siellä touhuaa??? Mutta vielä mennään näin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tosiaan! Sitäkin varmaan joutuu miettimään muutaman vuoden päästä, jos systeemi vielä silloin on voimissaan.

      Poista
  12. ite olen facessa ja mä oon ton "poliisikuullustelun" välttänyt - aikaajottain face jaksaa kysyä mm. missä asun, mutta kun en laita, niin en laita...olen hyvin tarkkana siitä mitä sinne laitan ja kenelle annan oikeudet juttujani yms. lukea - päivitystahtinikin on hurja - ehkä 10 päivitystä vuodessa :D vanhoja kavereita sieltä löytänyt ja sitten ihan kiva tosiaan seurata noiden firmojen tarjontaa. mutta välttämätöntä sinne ei ole kuulua, ei!

    VastaaPoista
  13. Minä kans olin vielä vuosi sitten kovinkovin face vastainen,mutta sitten oltiin sopeutumisvalmennuskurssilla lapsen erityisyyden "takia" ja meillä oli siellä sen verran hyvähenkinen porukka,että päättettiin faceen perustaa meille oma suljettu ryhmä,että voidaan pitää yhteyttä ja saada vertaistukea yms ja on toiminutkin.Oishan tuonkin voinu sp kautta myöskin hoitaa,mutta suurin osa siellä oli jo somen ihmeellisessä maailmassa (iteasiassa vähän kauttarantain kyselivät onko meillä ees tietokonetta ja ossaanko käyttää sitä,vissiin annoin liian vanhanaikasen kuvan itestä/meistä..). Kyllähän siellä sais aikaa vietettyä vaikka kuinka,mut onnes on nuita liikuttavia henkilöitä tässä,ettei voi jäähä lohnimaan koneelle kovin pitkäs aikaa aina..Tuo on kyllä tympeää,kun "kaikki" on siirtyny sinne.

    Eipäs ois noista kuvista arvannu,että huteja ois olleet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en varsinaisesti ole facevastainen, ennakkoluuloinen ehkä ennemminkin. Tai tiedonpuutteessa varovainen. :) Noihin tukiryhmiin ja vertaistukeen tuo systeemi tuntuu olevan mainio, sillä juuri menaisistakin luin viikonloppuna, että erään diabeteslapsen äidin henkireikä on facessa toimiva tukiryhmä.

      Poista
  14. Kivat nuo maailmalle lähteneet mekot! Hauskat nuo puolikkaat taskut :)

    VastaaPoista
  15. Täällä toinen vanhanaikainen, en ole kirjaan liittynyt vaikka moni on sitä ehdotellut/ihmetellyt kun en siellä ole. Hienoja ompeluksia :)

    VastaaPoista
  16. Kiva lukea sinun ja muiden kokemuksia elämästä ilman fb:ia. Minun aika ja voimavarat ei myöskään sinne riitä, eikä myöskään kiinnosta tietoja jakaa. Joten pikkasen on kanssa ärsyttänyt, kun firmat on vaan siellä. Vaan laitan sitten pennoseni muualle.

    VastaaPoista
  17. En ole kyllä facelle kertonu missä asun, en perhetietojani enkä sukulaisuus suhteitani. Enkä koulutustaustaani, sähköpostiosotetta enkä mitään muutakaan kuin nimeni. Sivuillani en kirjoita edes joka vuosi jotain. Mukavimpia asioita on facessa porista suljetussa ryhmässä saman henkisten seurassa mm ompelusta ja myöskin lukea uusimmat kangas uutuudet.
    Minulla kännykällä tai tabletilla puuttui blogissa välillä ainakin tuo kirjautumis paneeli, päivittäminen onnistui vain oikealla tietokoneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mulla on sama juttu huolimatta siitä, yritänkö pöytäkoneella, tabletilla, puhelimella tai läppärillä. Pitäisi olla enemmän nörtin vikaa taas.

      Poista
  18. Olen selvästi ollut aivan liian kauan pois täältä blogistasi, sillä maitomaalipostaus olisi ollut tarpeen silloin kun mietin pääni puhki millä saisin käsiteltyä hyllyköt joiden tekemiseen hurahdin ja olisin tarvinnut jotakin "vanhaa" pintaa "muka-vanhoihin" hyllyihini. Lopputulos on toki vanhan näköinen mutta se tunne wanhasta maalipinnasta jäi uupumaan. Taisi käydä niin että pitää tehdä uudet kalut vielä tuolla maalilla. Harmittaisi vain kun pitäisi etsiä uudet nupit jotka näyttäsivät yhtä kauniilta kuin nyt löytämäni.

    Tämän postauksen matto näyttää kumman tutulta, ihan kuin meillä olisi lastenhuoneessa samantyyppinen matto (ja olohuoneessa kohta myös). Ihana.

    Vaatteetkin on, kuten totuttuun tyyliin, ihania. Ja paljon hyviä ideoita ja inspiraatiota tuovia. Siispä ompelen. Ja sekoittelen etikka-teräsvillasoppaa muhimaan.
    -onnekas-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sinusta! Olenkin miettinyt, miten sulla menee töiden ja sen kaiken muunkin kanssa. Suosittelen kokeilemaan maitomaalia! Naulakko ja avohyllyt on keränneet paljon ihasteluja, eikä monikaan arvaa että pintakäsittely on omaa kädenjälkeäni, luulevat aidoiksi vanhoiksi.

      Poista
  19. Minä en myöskään tuonne fb:n puolelle halaja :) Blogin pitäminen on sen sijaan kivaa ja muidenkin blogeja luéskella. Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  20. Tuosta paidasta tuli mieleen, että miten tuollaiset rypytykset tehdään vastaavaan trikootunikaan? Kyselin tätä jo FB:n Ompeluelämää-ryhmässä (mikä on muuten hyvä syy liittyä FB:n, loistava ryhmä, tosin pahentaa ompeluaddiktiota.), mutta ei kukaan oikein osannut vastata. Yritän tehdä semmoista tunikaa lapselle, jossa on omina kappaleinaan yläosa ja helmaosa ja helmaosan yläreunaan keskelle pitäisi tehdä rypytys. En saa sitä nätiksi, tuon rypytyksen viereen tulee "kuprut" eli tunika pönköttää niistä ulospäin, vaikka saumat on mielestäni suorassa eikä mutkittele. Teenköhän jotain väärin? Framilon-nauhan pituus mitattu yläosan merkeistä ja sitten ommeltu kolmipistesiksakilla venyttäen siihen helman yläreunan merkkien väliin. Sitten saumurilla vaan kappaleet kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Tein ensin yhden ja ajattelin olleeni huolimaton, no sitten tein toisen superhuolellisesti, mutta sama homma eli jotenkin ei vaan tule siisti siitä etuosan saumasta, jossa on rypytys, tulee semmoset kuprut rypytyskohdan viereen molemmille puolille siihen helman yläreunaan. Onko sulla mitään hajua mistä moinen voisi johtua tai vinkkiä miten tehdä toisella tapaa, että onnistuisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaa näkemättä hankala miettiä syitä, mutta sellainen tuli mieleeni, että oletko rypyttänyt sillä framilonilla ihan päähän saakka yhtä kireälle? Jos siis sekä alusta että lopusta venyttää framilonia vähemmän, ei pitäisi jäädä sellaista kuprua siihen rypytyksen reunaan. Muuta ei näin yhtäkkiä tule kyllä mieleen.

      Poista
  21. Pikaisesti kommentoin, että mitäs jos höyläät oven alareunasta "pari lastua" pois, mahtuisiko ovi sitten aukeamaan maton päälle? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, miten lie nuo nykyaikaiset levyovet sen ottaisivat.. Oliskin umpipuuta.

      Poista
    2. Tähän on pakko kommentoida.. :) Meilläkin oli joskus samanmoinen ongelma kuin sinulla nyt - eli siis ovi ei mahtunut aukeamaan, jos matto oli paikallaan. Me höylättiin levyovesta kylmän viileästi hieman pois, sillä maton vaihto ei tullut kysymykseen, koska kyseessä oli jo ohuehko räsymatto. Ovi ei tästä höyläämisestä kärsinyt eikä sitä kukaan huomannut, että näin on tehty. Suosittelen siis kokeilemaan! :)
      -Nita

      Poista
  22. mä oon facessa,myönnän sen,vaikkakin 4kk.n kesäloman jälkeen sinne palasin "puoli-väkisin"..Kun perheessä monta erityis-lasta,vertaistuki parhain löytyy sieltä facesta.Omat rakkaat sisareni ryhmässä,sitä kautta pidetään yhteyttä,muutoin jäisi yhteyden pito olemattomaksi....
    Mutta..joka päivä harkitsen lähtöä pois,loma tekee aina hyvää...Bloggaaminen kuitenki se,josta en pidä lomaa,en edes kesällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskojen kanssa siellä olis minustakin mukava jorista.. varsinainen ongelma, kun yhtä siskoista ei ole saatu watsappiin, ja yhtä faceen (minua).. aina puuttuu joku. :D

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.