maanantai 26. elokuuta 2013

Ulkoilmauupumus

Olen iloinen hyvistä pihantekoilmoista. Vastuksista, joita tuntuu riittävän, en niinkään iloitse. Roomaakaan ei rakennettu päivässä, mutta kai nyt kuitenkin saa toivoa, että yksi piha rakennettaisiin edes suurinpiirtein oikeisiin muotoihinsa yhdessä kesässä? En niitä vastuksia sen enempää jaksa märehtiä - helpotti jo sekin, kun kirjoitti että niitä on riittänyt.

Etupihan koivu sai kivikauluksen ympärilleen, ja ajattelin kokeilumielessä istuttaa siihen niin varmoja lajeja, että ne pärjäisivät missä tahansa, myös koivun juurella. Ostomultaan sitten istuttelin siirtolapuutarhasta haettuja jaloangervoja, valkotäpläimikkää ja pihalla alkujaan villinä kasvanutta suo-orvokkia (joka kasvaa meillä jopa sokkelin vieressä, paahteessa ja pelkässä hiekassa). 


Kaupan hankintana reunaan tuli punertavaa rentoakankaalia, joka sekin tuntuu olevan vaatimattomissa oloissa pärjäävää sorttia. Jaloangervon kanssa samassa rykelmässä kasvaneet valko- ja hämyvuokko muuttivat tuohon myös, niin ainakin luulen. Kivet ovat vielä istutuskastelun jäljiltä kuvassa märkiä.
 
 

Kivien ympärille on tietysti tulossa myöa murskereunus, jotta nurmi ei kasva kiinni kiviin. En vain osaa tehdä sitä siihen ennen kuin maa ympärillä on varmasti oikeassa korossaan, joten odotellaan ensiksi se nurmimulta tuohon.

Kuravellissä uiskennelleet kiinankarhunköynnöksen alkuni saivat aikaiseksi suuroperaation kera lapion. Eihän näitä voinut tällaisena katsella.


Ei muuta kuin koko alue uudestaan montulle, mikä ei ole mikään tunnin juttu, kun kyseessä on kivikovaksi tiivistynyt savi, jossa kaiken lisäksi vähintään joka toinen lapionpisto kolahtaa kiveen. Kyllä siinä kovin venytetyt ja rasitetut hermotkin venyvät entisestään lisää, kun tuntuu, että lapion sijasta olisi ollut sama käyttää juustohöylää.



Nyt sinne on kuitenkin kaivettu päiväkausien työn tuloksena melkoinen vallihauta, jonka pohjalle tuli salaojaputki sorapedillä, ja päälle jotain kiven- ja hiekansekaista roinaa. Sanon sitä roinaksi, sillä viikonloppuna tilatun "rompuulilastin" sisältö oli kauniisti sanottuna aika ikävä yllätys kuorman maksajaosapuolille.


Tuota hyvin läpäisevää, karkeaa ja edullista "rompuulia" on meille samaisesta firmasta tilattu useampikin kuorma, ja aina aikaisemmin on saatu tarkoitukseen juuri sopivaa hiekan ja pikkukivien sekoitusta. Tällä kertaa tuo tuuri ei jatkunutkaan, vaan saimme sitä, mitä emme painajaisissammekaan tilaisi pihaamme - kiviä. 


Loistavaa, niitähän meillä ei vielä ollutkaan, tällaisen pihan omistajana melkein naurattaa maksaa rekalla pihaan tuoduista ostokivistä! Isoimmat kivet ovat aikuisen keskiruumiin kokoisia, ja sellaista kokoluokkaahan meiltä on pihasta ajettu tuonne joutomaalle päiväkausien ajan. Saimmepa nyt kaksi lavallista uusia kiviä tilalle. Voinette kuvitella tunnelmat.

No sattuuhan näitä. Ja oma, tilattaessa esitetty epämääräinen määritelmä ("ei kuitenkaan mitään pään kokoisia kiviä") tarvittavalle maa-aineksen laadulle on varmaan osasyynä tilauksen mönkään menemiselle, emmekä tästä viitsi meteliä nostaa. Mutta teettää tämä lisätyötä, sillä johonkinhan nuo aika-ison-pään-kokoiset on tuosta paikoitusalueelta roudattava. Kun suurimmat kivet saa kuljetetuksi pois, on lopputavara sitä mitä pitääkin.

Synkempinä hetkinä tuntuu, että pihalla on työskennelty kuin härät läpi kesän, mutta tuloksia ei näy missään. Nurmen kylvöstä saa vasta haaveilla, ja istutusalueetkin ovat vasta suunnitteluasteella. Mutta kun malttaa mielensä eikä anna negatiivisille tunteille valtaa (no eipä vissiin anna), voi kipaista koneelle ja selailla vähän viimekesäisiä kuvia pihasta. Onhan näissä nyt sentään eroa!

2013

2012
Pitäisikin ihan omaksi ja puolison rohkaisuksi kaivella lisää ennen ja jälkeen -kuvapareja, niin ei tunne puurtaneensa ihan turhaan, vaikka valmista saakin vielä odottaa. Ja onhan hyvä muistaa sekin, että peruspihan olisikin tehnyt jo moneen kertaan - tasannut maan, kylvänyt nurmen ja odottanut kasvua. Istuttanut ehkä yhden koristepensaan keskelle pihanurmea, aikansa kuluksi. Vähänkään erikoisempaa saa sen sijaan työstää kauemmin, ja selvää on sekin, että nuo isot kivet työllistävät enemmän kuin kukaan niiden kanssa raatamaton voisi uskoakaan. En uskonut vielä keväällä itsekään. Jaksakaamme siis vähän vielä, sillä tuleehan pian talvi ja sitä myöten lomaa pihatöistä - myönnetään, ehkä jo ihan tervetulluttakin lomaa!

Kaikenlaisen saven höyläämisen lisäksi työtä on tehty sudilla. Autan tässä rakennusprojektissa luonnollisesti sen minkä osaan ja pystyn, ja maalaamisen ainakin osaan. 


Pääoven lipan palkkeja on nyt maalattu useampaan kertaan, ja vasta äskettäin ymmärsin, miksi tulos ei ole ollut lähelläkään toivottua. Miehellekin valittelin maalin huonoa peittävyyttä ja kertopuupalkkien maalaamisen haastavuutta, mutta vasta siirryttyäni takapihalle maalaamaan ikkunanpielilautoja ymmärsin, mikä niiden palkkien maalaamisessa oli mättänyt.


Nämä lauantaina maalaamani koristelaudat ovat Kastellin talopaketin mukana tulleita, ja niissä on valmiina valkoinen pohjamaali. Siveltyäni niihin samaa valkoista pintamaalia kuin aikanaan räystäslautoihinkin, päässäni syttyi vihdoin lamppu. Asia oli nimittäin niin, että nuo kuvaamani pääoven lipan palkit olivat paljaalla puupinnalla, ja tarvitsivat siten ensiksi pohjamaalia. Olin maalannut palkit useampaan kertaan, muistamatta vaihtaa maalia välillä pintamaaliksi. Ilmankos en ollutkaan aivan tyytyväinen maalin peittävyyteen!


Kun taito ja kyvyt alkavat olla tätä tasoa, on varmaan parasta lopettaa kertomukset pihasta ja talonteosta. Kertokoon se, joka asiat osaa! Minä esittelen puolestani eräät raitahousut, Ottobren Tiikeri-kaavalla ommellut, jotka eräänä iltana surautin pikaisesti ennen iltapalaa.



Tällaisia perushousuja sentään vielä osaan valmistaa, vaikka kahvinkeitto tuntuukin olevan ylivoimaisen haastavaa. Yhtenä aamuna laitan suodatinsuppiloon pelkän pussin, unohtaen porot. Toisena aamuna lataan kyllä suodatinpussiin oikean määrän poroja (pitää osata laskea neljään), mutta vesisäiliöön tarvittava vesi onkin keittimen vieressä kannussa. Tähän taudinkuvaan auttaisi varmaan, jos saisi nukkua muutamia kokonaisia öitä heräämättä kuopuksen kiukkukohtauksiin. Jos joku kuvittelee, että lapsi alkaa nukkumaan yönsä viimeistään vuoden iässä, hän erehtyy pahemman kerran.

Ps. Ihanat retrovaununi saavat jatkaa matkaansa toisen perheen palvelukseen. Pienimmäinen ei niihin enää taivu, ja ullakolla ne ennen pitkää homehtuisivat, joten en halua niitä siellä pilata. Jos olet aina halunnutkin omistaa tällaiset vankkurit, niin laita ihmeessä sähköpostia ja tarjoa jotain järkevää, kuten esimerkiksi rahaa, näiden vastineeksi! Matkahuollossakin voin lähettää, jos  vastaanottaja maksaa rahdin. *vaunut ovat löytäneet uuden kodin*




Ikävöin näitä jo nyt.

23 kommenttia:

  1. Nostan hattua sun pihaponnisteluille. Ihailen kovasti toisten pihoja ja puutarhoja, oma viitseliäisyys ja osaaminen ei tuohon taivu. Tykkään sun blogista! :) Käy kattoo mun räpellyksiä jos joudat. toivoo serkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minähän kävin! Tulen varmaan toistekin, joten "nähdään" taas! :)

      Poista
  2. Nii niitä löytyy siis osotteesta mumiska.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
  3. Kaikki sympatiat teille savenkaivajille! Meidänkin tontti on savimaata, ja en varmaan eläessäni ole sanonut mitään niin painokkaasti, ja niin usein kuin lauseen: "Mä VI-HAAN savea". Siis todella vihaan. Kuivana kovaa kuin kivi, jossa tietysti joukossa niitä kiviä. Märkänä painavaa kuin synti, ja liistraantuu kiinni aivan kaikkeen, pienellä lusikallisellakin saa sotkettua lähes koko kämpän, saatikka kun sitä on piha täynnä! Mutta, kun saatte pihanne viimein valmiiksi, on kaikki tämä kaivaminen enää kuin unta vain, ja sekin päivä vielä koittaa. Tsemppiä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hiekka sisällekantautujana ei ole mitään saveen verrattuna. Voisin luetella oman luettelosi jatkoksi pitkän litanian lisää syitä, miksi vi-haan savea. ;) Mutta yksi hyvä puoli siinä on - se pidättää kosteutta, eli hyvä sitäkin on vähän olla! ;)

      Poista
  4. jaksuja pihan uurastukseen,on tuossa melkoisesti tekemistä...ja noi vaunut,jos olis tarvetta,ottasin,mutt ku ei ole meilläkään...

    VastaaPoista
  5. Äläpäs nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, joskus vielä tuskailet sitä kun nurmikko kasvaa liian vauhdikkaasti ja sitä saa olla leikkaamassa yhtenään ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs siinä ajellessa, istuu Stigan kyytiin ja kieputtaa rattia! ;) Harmi kun sillä ei voi lapioida.

      Poista
    2. Meillä kun tuota ajettavaa joutuukin rassaamaan vähän väliä ja nyt siihen pitäis hommata jotain osia... Työnnettäväkin jouduttiin ostamaan uusi. Se sentääs toimii kun jaksaa pukata.

      Poista
  6. Paljon olette saanu aikaiseksi pihalla. Upeaa! Kyllä siitä vielä hyvä tulee. Ja reipas oot, kun saat vielä ommeltuakin. Hatun noston paikka!!

    VastaaPoista
  7. Ihanat vaunut, eihän noita raaski myydä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi myydä eteenpäin ja antaa hyvän kiertää kuin homehduttaa ullakolla, kun sisätiloissa ei mahdu säilyttämään. :(

      Poista
  8. ai että Teilläkin on nuorimmaisella 'oma' temperamentti, nostan hattua ja toivon että äidillä pysy järki päässä, yöunia toivon myös, niitä ehkäpä eniten! piha on kaunis kun mikä, en sais mitään tämmöistä koskaan aikaiseksi. ja vaunuille ihan varmasti löytyy ostaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on temperamenttia, mutta eipä voi kuin peiliin vilkaista ja miettiä, mitä kaikkea omat vanhemmat ovatkaan joutuneet kestämään.. ;)

      Poista
  9. Täytyy sanoa että piha näyttää hyvältä :) Edennyt valtavasti ja tulee sellainen että näkee että on viitseliäisyyttä ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Puutarhuri on hyvä ja tulee vilkaisemaan lähemminkin joku päivä!

      Poista
  10. Minustakin teiän pihassa on tapahtunut jo paljon. Hyvää kannatta odottaa :) Tsemppimieltä vielä hurjasti toivottelen ja vastuksetonta eloa!

    VastaaPoista
  11. Voi piha!! Muutos siellä on melkoinen :) Harmi tuo kivikuorma ..ei varmasti juuri naurattanu ku se pihaan kipattiin =P
    Joka kevät mä ittelleni lupaan että nyt oman pihan kimppuun mutta syystä tai toisesta se aina jää ..keväällä tein hienon kiviaudan pätkän ja nyt se on nokkosten ja jonku köynnöskasvin peitossa =P Täytynee vissihi vähän myllätä maatakin ympäriltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ruokapöydässä oltiin ja kuunneltiin vaan, että onpas outo ääni kipatessa.. pitäähän se tietysti vähän erilaista meteliä kun kippaa isoja kiviä.. :D

      Poista
  12. Kiitos kun kävit blogissani kommentoimassa asiaa:). Kirjoittelin sinnekin myös jotain vastaukseksi. Mutta tuli mieleen, että olen kirjautuneena sinulle. Jos jaksat (sinulla on niin paljon lukijoita:) ), niin painapa sun käyttäjäraadista (liity tähän sivustoon- kohdasta), minun kuvaketta, niin siellä Kanneliotsakkeen kautta ei pääse minun blogiini, ainoastaan aamulla lisäämäni linkin kautta vain. Mietin vaan, miten sen otsakkeenkin saisi aktiiviseksi, jotta sen kautta pääsisi blogiini? Toivottavasti saat sekavasta pohdinnastani selvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, yritin selata noita, mutta ei mitään toivoa löytymisestä.. miks ne ei oo vaikka aakkosjärjestyksessä!? :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.