maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tekosyytekosia

Kuiva ja tomuinen piha sotkee vaatteita melkeinpä nopeammin kuin märkä ja kurainen. Ei tarvitse tuollaisen viisivuotiaan kuin kävellä talon ympäri, niin on jo siinä kunnossa, että voisi sisällä talon ympäri kävellessään saada aikaan suursiivouksen tarpeen. Mieluummin pyykinpesu kuin talon jynssäys, joten lisää vaatetta vain (syy se on tekosyykin - oikeasti joudun molempiin hommiin)!


 

Mustasta velourista tein peruspolvihousut kymmenessä minuutissa. Samasta puolen metrin palasta tuli vielä pikkuveljelle pitkät housut OB:n Tiikeri-kaavalla. Ja käsi on tuttuun tapaan katkaisijalla...




Viime viikolla odottelin Kangastukun lähetystä saapuvaksi, ja tänään pääsin ompelemaan oliivinvihreästä singletrikoosta itselleni mekkosen, johon käytin samoja kaavoja kuin siskon mekkoon aikaisemmin. 



Kaavan olen itse piirtänyt valmismekon mittojen pohjalta, tosin tähän versioon piirtelin hiukkasen lisää.


Oleellisin muutos edelliseen verrattuna oli taskut. Niidenkin malli on apinoitu siitä alunperin mallina olleesta Even&Oddin mekosta.



Etsin tähänkin käytettäväksi pohjakankaan väristä joustopitsikangasta yläosaa somistamaan, mutta kaikkialla myytiin ei-oota (johtuiko lie siitä tämä löytämisen vaikeus, etten poistunut kotoani lainkaan sen perässä). Sopivan pitsikankaan puuttuessa lisäsin kuitenkin olalle pienen yksityiskohdan kitinvaaleasta neuloksesta.



Ostin muuten minäkin jo toisen Lidlin leimasimen, kun sitä ensimmäistä olen käyttänyt nimellä ja osoitteella jo ties kuinka kauan kirjeiden merkitsemiseen. Tähän uudempaan leimasimeen oli pakko saada jotain, jonka voi läntätä ompelusten nurjalle puolelle. Täydellinen merkitsemistapa, sillä tällainen "niskalappu" ei pistele herkkähipiäisenkään niskaa! Lapsille (ja miehille, toim. huom.) on tietysti myös tärkeää tietää, miten päin vaate puetaan. Lupaan siis täten läntätä leiman aina vaatteen taakse, en ikinä eteen.



Merkinnän pitäisi kestää 60-asteista pesua, kunhan vaatetta ei pestä leimaamisen jälkeen ensimmäiseen vuorokauteen.

Ylemmän kuvan leimaus on ystävän kuopuksen haalarihousujen niskasta. Tulepa ystäväiseni hakemaan nämä vaatteet joku päivä, nyt olis valmista! Haalarihousut ja body ovat kooltaan 86+. Molemmat menevät toivottavasti vielä 92-koossakin edes vähän aikaa.



Riemukukasta kaavailin mielessäni jo vaatetta itsellenikin, kun se on niin mukavan tuntuinen materiaali, mutta onneksi en tehnyt, sillä on se vaan söpöä paitana tuon kuusivuotiaan päällä!


Kanttauksiin uskaltauduin laittamaan luonnonvalloista, kun pahin sottaamisikä alkaa olla jossain takavasemmalla.

Lieköhän muuten kiinnititte huomiota mekkokuvien taustalla oleviin kiviin? Ette varmaan. Mutta itse kiinnitän niihin paljonkin huomiota, sillä niiden kimpussa huhkittiin koko toissapäiväinen. Yksi lauantai aamusta iltaan tarvittiin siihen, että tuollainen kiviaidantekele saatiin tuolle mallille (hommaa tosin saattoi hidastaa neljä mukulaa).
 


Aita erottaa takapihalla soralle jätettävän ja nurmeksi kylvettävän alueen toisistaan. Keskelle aitaa saatiin hyvällä tekosyyllä kaari, johon kasvatetaan köynnöksiä. Toista reunaa nousee ensi kesänä valkokukkainen tavis-karhunköynnös, toista reunaa puolestaan valloittaa kerrottukukkainen vaaleanpunainen kaunotar samaa sukua.



Tai sitten laitan molemmille puolille samaa. Voi tätä päättämisen vaikeutta!



Alla on suodatinkangas, jonka päälle on ladottu kiviä ensin kahteen riviin ja päälle yhteen - mikä mitenkin päin tuossa sopivan paikkansa löysi. Minulta tuo olisi jäänyt tekemättä voimien rajallisuuden takia, mutta me olemmekin puolison kanssa hyvä työpari siten, että minä visioin ja osoittelen että "tuohon" ja kerron miten, ja mies sitten toteuttaa. No, osallistun minäkin, kantamalla juomista ja pienempiä kiviä.




Kaaren toiselle puolelle lisättiin muodon vuoksi rykelmä isoja kiviä, jotta kaarella olisi joku merkitys tuossa. Kivien vierestä pääsee kuitenkin traktoreilla ja muilla isommilla koneilla vielä kulkemaan, sillä koko kulkuväylää ei toki sovi kivillä tukkia.



Kivien juurelle tulee yllätys-yllätys kaikenmoista puskaa, joka peittää samalla sakokaivon kannen näkyvistä. Pahamaineinen karhunköynnös pidetään erossa muista puskista paitsi maan alaisilla rajauksilla myös isoilla kivillä, jotka ovat köynnöksen ja muiden istutusten välissä. Ei se hetkeen niistä yli kiipeile.

 Sellaisia tekosia on taottu viimeisten viiden päivän aikana. Muuten päivät menevät aika lailla näissä merkeissä:



Että voi puolitoistavuotias ihmisenalku olla läheisriippuvainen!

15 kommenttia:

  1. Kiva mekko! Tuo teidän kiviurakka on valtava!

    VastaaPoista
  2. Joku pikkuinen kivi.... melkoiset vonkaleet ovat.
    ja jaksoit vielä ommella :-)!!! Hienoa!!

    VastaaPoista
  3. huh huh,on kiviä poikineen...mutta varmasti nautinnon arvoinen se päivä,ku urakka on valmista! Ja jossain välissä ehit noita vaatteitaki ommella suitsait vain...
    näinhän se on,lapsi on joskus niin kiinni siinä rakkaimmassa <3 tuskinpa roikkuu housun-puntissa kiinni enää rippikoulu-ikäisenä ;)

    VastaaPoista
  4. Innolla oottelen jo tuota teidän pihan edistymistä ja kuvia siitä! Ja kateellinen oon nuista ihanista isoista kivistäkin! ;) ihmettelenpä vain kerta toisensa jälkeen millä ajalla vielä ompeletkin nuo kaikki ihanuudet. Mulla omat kangaspinot vain kasvaa kun mieskin palasi töihin takaisin ja pikkumies ei vielä ainakaan anna äidille ompelurauhaa, tai itse asiassa en ole edes ehtinyt kokeillakaan miten tuo kyseinen toimenpide onnistuisi.

    VastaaPoista
  5. Näin yösydännä vauvaa hyssytellessä joutaa hyvästi lukemaan blogeja :) Ihana tuo köynnöskaari! Mistä hommasitte?

    VastaaPoista
  6. Kivoja ompeluksia! Ja hienolta näyttää tulevan pihan raamit! :)
    Meidän puoltoistaveellä ei kovin paha läheisriippuvaisuuskausi vielä, toki tuo aina tuossa lähistöllä on ja sylissäkin paljon, kuten pienen kuuluukin, mutta pääsen vielä yksin vessaan. Eikä yleensä suutu, jos poistun huoneesta/näköpiiristä. Niitä odotellessa ;)

    VastaaPoista
  7. Tuo Lidlin leimasin on niin hyvä idea, en oo saanut aikaiseksi hommattua...

    VastaaPoista
  8. Onpas hyvä idea tuo leimasinmerkki ja kaikenkukkuraksi aikas hauska!

    VastaaPoista
  9. Hurjalta näyttää kiviurakoinnin määrä, mutta komiaa lopputulosta voi jo mielikuvitella! Pihasta tulee varmasti niin kiva, että syrämmet verta vuotaa jos poismuutto tosiaan joskus toteutuu.. =) ja ompelukset on taas niin sieviä!
    Kyllä se lahkeessa roikkuminen hiljalleen vähenee kun poju kasvaa, mutta muistan kyllä ettei se aina riemastuta ihan niin tarpeellisena oleminen.. koita jaksaa! Ootteko nyt tulossa porukkamulskaamisviikonloppuun mukaan?? Toivottavasti!

    VastaaPoista
  10. Hienot housut viisivuotiaalla ja hieno pousaus :)

    VastaaPoista
  11. Ihanan mekon oot itelles tehnyt, kelpais mullekkin :) Ja nuo kivet, miksi niitä ei tältä tontilta löydy... Tai jos löytyy, niin maksimisaan nyrkinkokoisia :D Karhunköynnöksestä oot varmasti jo varoitukset saanut, mutta lisäämpä omani. Se valtaa joka paikan ja tappaa jopa isommankin pensasruusun, jos antaa valtoimenaan kasvaa. Ja poishan sitä ei levittyään tahdo saada kun kasvaa pienistäkin juurenpätkistä uutta.

    VastaaPoista
  12. Kiitos leimasinvinkistä! Hain heti omani ja koeleimattu tilkku odottaa pesutestiä. Ajattelin testata senkin, vaikuttaako silitys leiman pesunkestoon. Saakohan noihin sopivaa uutta mustetyynyä mistään, kun tulee tarvis vaihtaa?
    Nuo kivet on puhuttelevia, meillä kans riittää niitä ja niihin liittyviä ideoita, kun vaan joku jakais vielä pyöritellä niitä..

    VastaaPoista
  13. Kaunis mekko! Sopii sinulle tosi hyvin :)

    VastaaPoista
  14. Aivan mahtavia ompeluksia taas ja voin vain ihastella tuota teidän pihanlaittourakkaa, siitä tulee HIENO! :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.