perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kuraisia kuvia

Horsmat ja muut aristokraattiset pihakasviksemme ovat saaneet ilokseen ison annoksen vettä lähipäivinä. Tiistaina vietimme puolison kanssa oikeaa puutarhalomaa, kun lapset olivat aamusta iltamyöhäiseen isovanhempiensa hoivissa, ja me kaksi väänsimme pihalla (sateessa) kiviä ja multakokkareita oikeille paikoilleen. 


Romanttista - varsinkin, kun toinen talsii maan pinnalla nokialaisissaan ja toinen istuu kaivurin kopissa kuulosuojaimet päässään. Eikä tämä oma työpanokseni ihan vastaa romantikon kuvaa puutarhan hoidosta; kokosin nimittäin (toivottavasti) vihoviimeisen kaatopaikkakuorman rakennusjätettä odottamaan poistumislupaa tontilta!


Lapsille löytyi maata myllätessä hieno retkikivi, jonka yläpuoli on lähes tasainen. 


Se raahattiin tulevan grillipaikan lähelle, aivan kuten retkikiveksi nimetty murikka oli lapsuudenkodissanikin. Kumma, miten se olikin lapsena niin hienoa saada arkinen välipala ulos ja kipittää talon taakse retkikivelle sitä syömään. Retkikiven lisäksi meillä oli myös toinen tärkeä kivi, "nuppikivi". Se oli siirtolohkareen kokoinen, ja päällä oli pieni punainen metallinuppi. En edelleenkään oikeastaan tiedä, miksi siinä oli sellainen, mutta nimensä se sai tuon nupin mukaan. 

Isoja kiviä löytyy tässä nykyelämässä joka mallissa ja värissä. Yksi suikulan muotoinen pääsi etupihan kivipengerryksen jatkeeksi, astinkiveksi. Portaiksikin tällaisia rakenteita taidetaan sanoa.


Kivi saa jatkoa toisista kivistä ja tietysti ylempänä myös oikeista puuportaista. Joskus. Nyt siellä on ihan oikeat trukkilavaportaat komeilemassa kuvan ylälaidassa.

Tällaistakin kiviräpellystä on etupihalle hikoiltu. Kuvassa ne näyttävät mitättömän pieniltä, mutta ovatpa ne kuitenkin jonkin kokoisia, kun suurimpien siirtämiseen piti jo huikata vahvempaa puolikasta apuun, kun itseltä loppuivat voimat kesken.


Ei se mikään kivitaideteos ole, melkein nolon näköinen varsinkin noin paljaana ollessaan, mutta alapuolelle on kuitenkin tulossa sorapeitteinen kävelytie läpi etupihan, ja yläpuolelle, talon etuseinustalle, tulee paahdetta kestäviä kasveja - ja kasvien väleihin muutamia isoja kiviä, tottakai.

Ensimmäinen keskelle pihaa suunniteltu istutusaluekin alkaa hahmottua. Pihlajien ja tuomien ympärille ei traktorilla tai kaivurilla ole ollut asiaa, joten eilen kävin ruokkoamassa alueen lapion ja haran avulla. Puiden juuria varoen siistin aluetta sen verran, että saan leviteltyä siihen kerroksen sanomalehtiä aikanaan maatuvaksi rikkaruohoesteeksi. Ja jotta istutusalueen muoto hahmottuisi paitsi minulle, myös puolisolle, kaivoin ympärille lapiolla rajoja mallaavan ojan.


Pieniä korkeuseroja on tarjolla tässäkin, kuten kuvasta näkyy.


Siispä multatoimitusta odotellessa! Säkkitavarana ei oikein huvita isompia eriä ostaa, vaikka kesän aikana säkkejäkin on tullut ostetuksi varmaan pian parikymmentä hätävaraksi. Ja on se kannattanutkin. Väliaikaiskasvatukset siirtolapuutarhassa ilahduttavat tätä noviisia suuresti, ja helpommat lajit ovat levinneet yhdestä tai kahdesta jakotaimesta varsinaisiksi ryppäiksi, joten saan pihalle kerralla isompia alueita samaa lajia. Se taas on tämän kokoisessa pihassa jo melko välttämättömyys, jos haluaa kukkien erottuvan massasta. Yksittäinen kukka kun hukkuu tuhansiin neliöihin melko totaalisesti, vaikka sattuisi olemaan suurikukkaisin mahdollinen pioni. Joka ei toki ole kuvassa, vaan pikkusydänhän siinä ilahduttaa herkällä kukinnallaan!


Sinkkisankon suojissa aloittelee kasvuaan erään puutarhasivuston kautta saamani ihana kiinankarhunköynnös, jonka kerrottuja vaaleanpunaisia kukkia ei kai kukaan voi väittää rikkaruohoiksi?

 

Köynnöksen "pään menoksi" on suunnitteilla kaariportti, jota pitkin se saa kesäisin kiipeillä niin ylös kuin jaksaa ja ehtii. Toivon todella, että saan tämän kaunokaisen pidetyksi hengissä! (kaari on ostettu tosimummojen luottokaupasta Clas Ohlsonilta)  


Kaariportin molemmin puolin tulee kiviaitaa. Sitäkin on suunniteltu oikein tietokoneella... ;)
Toiselle puolelle jää paikoitusalue, suomeksi sanottuna sorapinta. Toinen puoli toimii kukkien kotina, ja kukkapenkin viereltä alkaa nurmikko. Tätä visiota suunnitellaan takapihalle, jonne teitä ei ole blogikuvissa vielä juuri vietykään!

No sieltä löytyy tietysti tallin takaa muutaman päivän ikäinen lehtikomposti, jollainen olisi pitänyt hankkia jo viimeistään vuosi sitten. Mieluiten jo rakennusaikana!


Ja löytyy sieltä elinvoimaisempaakin viherrystä. Kaariporttikierroksella satuin löytämään Kodin Terran puutarhaosastolle, jossa oli kaikki perennat -50% alkuperäisistä hinnoista. Mukaan lähti valkoinen kiinanpioni, valkoisia loistoleimuja jo omistamieni vaaleanpunaisten syysleimujen rinnalle, rönsyakankaalia ja maksaruohoja. Niin, ja viiruhelpiä. Kelapöydän raakileen takana ne lymyävät piilossa auringon paahteelta (jota ei muutenkaan ole kyllä riesaksi asti täällä päin lähiaikoina näkynyt) ja odottavat pääsyä maahan.


Tänään tuonne isänmaahan pääsi siirtolapuutarhan ensimmäinen poismuuttaja, maahumala, josta tuuppasin muutamia mättäitä tien varteen toivoen voimallista kasvua.


Koko tuo tienvarren kolmioon raahatun kiviröykkiön ympäristö saisi mieluusti peittyä maahumalan vihreän maton alle. Ojanpientareellakin sitä olisi huomattavasti mukavampi katsella kuin niitä horsman varsia. Turhan korkeita ovat, matalana nekin saattaisivat kelvata... 

Ja ommellutkin olen vähän, silloin kun on satanut. Siskon tuoman valmismekon mukaan piirsin kaavat tällaiseen hellemekkoon, ja ompelin keltaisen version kiitokseksi alkukesän lastenhoitorupeamasta. Mekon puuvillaelastaanitrikoo ja joustopitsi ovat molemmat Eurokankaasta.


Tein piirtämistäni kaavoista ensiksi sovitusversion käyttäen niitä kankaita, mitä sattui kaapista löytymään.Tämän mekon löydät pian myyntipalstan puolelta. Koko on 36/38. (mekko myyty)


Yläetukappaleella on vaaleaa pitsikuvioista neulosta, jonka alla on tietysti myös trikoo. Trikoon väri on joku mummon alusmekon vaaleanruskea, hienommin sanottuna nude tai puuteri. Jossain valossa muistuttaa kyllä ihan rehellistä suomalaista beigeäkin.



Mutta eipä minulla muuta tällä kertaa ollutkaan. Taidan sotkea taas saappaat saveen, kun sadekin taukosi. Adios!

22 kommenttia:

  1. Mukava nähdä miten piha alkaa hahmottuun!

    VastaaPoista
  2. huh huh...siinäpä sitä puuhaa riittääkin!varmasti antoisaakin tehdä kahdestaan,ilman jälkipolvea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä siinä saa päivässä enemmän aikaan kuin normaalisti viikossa!

      Poista
  3. Ihanat mekot! Ja kyllä se piha sieltä valmistuu! :)

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuulumisia taasen. :) P.S. istuta Viiruhelpi esim. pohjattomaan sankoon tai muuten jollain tavalla rajatulle alueelle. Se tunkee muuten naapurien puolelle aikas röyhkeästi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa neuvoi viiruhelpin suhteen pihasuunnittelukurssia vetänyt puutarhuri.. kirjoitin sen silloin oikein lehtiöönkin muistiin.. ;)

      Poista
  5. Hei, meilläkin oli lapsena nuppikivi. Olivatkohan jotain rajapyykkejä? Tsemppiä pihan kanssa, lupaavalta näyttää jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahdollista tuo rajapyykki, oikeastaan todennäköistä. Siinähän se oli meidän suontien ja naapurin metsän rajalla!

      Poista
  6. Teidän kivet on kyllä hienoja. Epistä,ku toisilla on tuollaiset apajat. ;)

    VastaaPoista
  7. Moro! Mistäs oot kaariportin hommannut?, ei äkkiseltään näytä tutulta.. hakuisessa itsellekin, mutten ole mieleistäni vielä löytänyt. Puutarhan laitto on kyllä kivaa! Voi tuntua tuossa vaiheessa toivottaman rapaiselta, mutta eipä aikaakaan, kun piha on siisti ja kukkiva ja ihana! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän se Clas Ohlsonilta - taisi se pienellä präntillä tekstissä jo lukeakin.. ;)

      Poista
    2. ok, kiitos toistosta! ;-) Lukaisin näemmä hätäisesti..

      Poista
  8. Mikä mekko! <3 t. sen onnellinen uusi omistaja ;)

    VastaaPoista
  9. Olen blogiasi selaillut ja selkeästi olet hyvin ompelutaitoinen ihminen! Tässä alan pian ompelemaan itse takkia johon pitäisi ommella lisäksi vuori ja kävin miettimään, että miksi tarkalleen takkiin ommellaan vuori? Tietysti jos väliin laitetaan kerrastoa, mutta miksi esimerkiksi jakkuun ommellaan vuori?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Lähinnähän se vuori on ulkonäkösyistä - lopputulos on paljon siistimpi ja huolitellumman näköinen vuorilla kuin ilman. Lisäksi siitä on se etu, että päällisen ja vuorin saumanvarat voi jättää huolittelematta, eivät purkaannu siellä sisuksissa mihinkään. Joskus on jopa nopeampaa kuin vuorittoman vaatteen ompeleminen, kun huolittelut jää pois, eikä tarvita saumuria, ja esim. helman saa jakussa vuorin avulla "pussille" jolloin ei oikealle puolelle tule helmakäänteen tikkausta tms näkyvää käännettä. Nämä syyt tulivat mieleen noin äkkiseltään.

      Poista
  10. Voisit laittaa kauppalistaasi myös oululaisen Shelbyn kaupan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listassa on niitä verkkokauppoja, joista itse olen tilannut, ja tuo Shelby ei kuulu niihin.

      Poista
  11. Onhan teillä noin niinkun vähän "urheiltu" eikä tuota mittakaavaa oikein kuvista voi hahmottaakaan, kun eilen ohi ajaessa piti sen verran tiirailla että on siellä ahkeroitu ;)
    (Jälleen) niin tuttua juttua: köynnöskaari tuli hommattua, sekin valkoinen mutta eri mallinen ylhäältä, sellainen "sipulikupoli". mietin vaan että tykkäisinköhän enemmän sellaisesta ruosteen värisestä vai valkoisesta..

    Ja niitä kiviä: pyöritelty on juu täälläkin, tosin piti hakea paikalliselta soramontulta kun ei omalta tontilta löytynyt sopivan pyöreitä mukulakiviä, teräviä isoja vaan.. Joten on niitä sitten yksi peräkärryllinen siirretty paikasta A paikkaan C sen B:n kautta. Isompiakin kiviä muutama, jotka löysivät paikkansa etupihan nyt viimein lähes valmiista penkistä.

    Mullasta sitten: Minäkin niitä säkkejä olen raahailut kaupasta, mutta nyt viimein tajusin että paikalliselta puutarhalta sitä täsmälleen samaa tavaraa (kekkilän kalkittua lannoitettua multaa) saa hakea puolta halvemmalla omaan kärriin lapioitavaksi. Tuli sitten jo lapioitua ensimmäinen kuutio multaa, ja siirrettyä saman verran siihen etupihaan. Tämä samainen puutarha on muuten aika ihana kierrettävä jos vertaa noihin Terra-rauta-prismoihin, ja on osaa noista lähempänäkin. Viimeksi tänään kävin napsimassa kaikkea ihanaa mukaan kun edellisellä kerralla en ennättänyt kaikkia perennoja tutkailla läpi. Olen koukussa ;)
    -onnekas-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo luulen kans että osa lukijoista ihmettelee mielessään, että mitäs ne muutamaa kiveä noin pitkään vehtaa.. pihan ja kivien mittakaavat kun eivät oikein kuvissa aina aukea. :D

      Tuo kaari valikoitui mulle siksi, että tykkään nimenomaan sellaisesta umpiruosteisesta, mutta en löytänyt, eikä ole aikaa hitsailla itse. Sen sijaa löysin tuon, ja tuossa oli jo laatikossa muutamia isohkoja ruostepilkkuja, ja toivon että se ruostuu muutamassa vuodessa pihalla ihan kokonaan. ;)

      Tuosta mullasta tiesinkin, se pihasuunnittelukurssin vetäjä mainosti silloin. Säyneenjoellako käyt vai missä? Oletin vain, että jätevedenpuhdistamon multa olisi vieläkin halvempaa, ja sitä aiotaan jossain vaiheessa kärrätä tänne traktorilla ihan urakalla. Paljonko tuolla tulee kuutiohinnaksi - vai oliko niillä joku könttäsumma peräkärrylliselle, koosta huolimatta? (haa, meillä on iso kärry) ;D

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.